LAURA. Se tuli kyökin hellasta, eno hyvä. Minun piti puhaltaa tulta
näin — (näyttää hänelle) puh — puh — puh — Siitä kyllä tulee punaiseksi.
PETÄJÄ (Silittäen hänen poskiaan). Sinä hyvä lapsi! Sinä olet
todellakin harvinainen olento. Poika ei ollenkaan ansaitse sellaista
vaimoa.
LAURA. Miksi ei? Hän tekee mitä minä tahdon, ja minä teen mitä hän
tahtoo, ja niin vietämme maailman onnellisinta avioelämää.
PETÄJÄ. Todellako? Eikö miehesi joskus tee pieniä syrjähyppyjä?
LAURA. (Tuttavallisesti). Hän ei voi, eno kulta, vaikka hän
tahtoisikin. Minä pidän ohjakset hyvin kireällä.
PETÄJÄ. Se on oikein!
LAURA. Emme ole milloinkaan vielä kinastelleet. Jos hän joskus aikoo
suuttua, niin kohtelen minä häntä oikein lempeästi ja hellästi,
suutelen rypyt hänen otsaltaan ja silloin alkaa hän myhäillä ja kaikki
on taas hyvin.
PETÄJÄ (Syleillen häntä ihastuneesti). Sinä luomisen mestariteos!
LAURA. En olisi ikinä voinut saada parempaa miestä kuin minulla nyt on!
Mutta — yksi vika hänellä on —
PETÄJÄ. Ahaa! Nyt tulee arka kohta.
LAURA (Tuttavallisesti enon korvaan). Hän on vain liian mustasukkainen.
PETÄJÄ (Salaperäisesti). Mustasukkainenko?
LAURA. Kuin turkkilainen.
PETÄJÄ. Tuo pakana! — Onko hänellä sitten aihetta siihen?
LAURA. Eikö mitä, eno hyvä! Minä en anna hänelle mitään aihetta
sellaiseen — en tosiaankaan! Mutta — minkä minä sille mahdan, jos jokin
mies katselee minua? Olenhan toki vielä katseltavan arvoinen.
PETÄJÄ. Tietenkin!
LAURA. Ennen pidin pääni pystyssä, kun joku herra puhutteli minua,
mutta nyt minun täytyy aina luoda katseeni alas.
PETÄJÄ. Vaatiiko miehesi sitä?
LAURA. Vaatii kyllä! Mutta se onkin hänen ainoa vikansa.
PETÄJÄ. Se vika hänestä kitketään pois — luota vain siihen.
LAURA. Eno hyvä! Jos se teille onnistuu, niin minä olen onnellisin
aviovaimo taivaan alla!
PETÄJÄ. Luoko hänkin sitten aina katseensa alas, kun joku kaunis tyttö
tai rouva katsoo häneen?
LAURA (Vapaasti). Minä en ole milloinkaan kiinnittänyt huomiotani
sellaiseen, mutta luultavasti hän niin tekee.
PETÄJÄ (itsekseen). Ah, millainen enkelimäinen luottamus!
LAURA (Vähän hämillään). Eno hyvä — te voitte tehdä minulle hyvin
suuren palveluksen.
PETÄJÄ. Vaikka kymmenen, rakas lapsi!
LAURA (Yhä hämillään ottaen esiin kolme kirjettä). Minä olen
kirjoittanut kolme kirjettä, joista mieheni ei pitäisi saada tietää
mitään.
PETÄJÄ (Uteliaasti). Salainen kirjeenvaihtoko?
LAURA (Nyökäyttää päätään). Hm! (Kuiskaten hänen korvaansa). Kolmen
ihailijan kanssa —