Laura. Petäjä.
LAURA (Tullessaan). Ukko! Ukko kulta! — (Petäjälle). Onko hän mennyt
pois?
PETÄJÄ. On, sydänkäpyseni! (Painavasti). Hän juoksi juuri kälyrouvan
jälkeen.
LAURA. Ellinkö? (Välinpitämättömästi). Kai hän sitten kohta palaa.
PETÄJÄ. Niinkö luulet?
LAURA (Nauraa). He eivät voi olla viittä minuuttiakaan yhdessä
kinastelematta ainakin tusinaa kertaa.
PETÄJÄ. Niinhän se on, ketä rakastaa, sitä myös kurittaa.
LAURA. Ah, eno hyvä, heidän välillään ei ole rakkauden jälkeäkään.
(Löyhyttelee nenäliinallaan).