AATU (käskevästi). Susanna jää!
SUSANNA (kääntyy). Ei sitä nyt tarvitse isännänkään niin komennella!
Mutta sellaisia ovat kaikki miehet! Minä halveksin niitä!
KAISA. Ja naisia myös...
SUSANNA (kiepsahtaa ympäri). Minä en puhu sinulle!
AATU (ankarasti). Mutta minulle!
SUSANNA (kääntyy). Älä nyt ole taas niin isäntämäinen!
AATU. Tietääkö Susanna, mikä navetta on?
SUSANNA (uhmailevasti). Ellet sinä tiedä, niin kysy tuolta Kaisalta.
Hänen mukanaan kulkee aina navetan lika ja haju...
AATU (suuttuen, polkee jalkaa). Ihminen! Se lika ja haju meidät
elättää... Susannankin. Jos se talosta katco, niin pannaan hampaat
naulaan. Mutta sitä ei ymmärrä hupsut vanhatpiiat!
SUSANNA (kuohuu vihasta). Mitä sinä...!