1.
Syyskesällä, eräänä pyhäisenä päivänä, palasivat kauppiaat samaan
kylään.
Iivarilla oli ensi kerran elämässään uutena ostetut, melkein
herraskaiset nauhakengät. Mutta ne eivät olleet jalassa, vaan laukussa
päällimmäisinä. Ja jalkaan ne piti pantaman vasta kylän laitamalla.
Siihen asti painoi Iivari laukku selässä paljain jaloin maantien
piennarta, jonka kostea nurmi hyväili jalkapohjaa ja solui mukavasti
varpaitten lomitse.
Ja kukkarossa oli Iivarilla rahaa.
Mutta sen sisimmäisessä lokerossa oli kultaakin kalliimpaa... Nillan
kirjoittama rakkauden kirje. Se oli luettu sataan kertaan kuukauden
aikana. Eikä voinut olla rakastuneelle nuorukaiselle sen taatumpaa
tyttönsä rakkauden ja uskollisuuden panttia. Se kuului sanasta sanaan
seuraavasti:
»Kerihtin sen valkian lampaan. Sain naulan villoja. Luukampaa jonka
Lemmen Pantiksi sinulta sain kesäyön aamuna olen Pyhä päivinä pitänyt
ynnä itseäni peilannut siitä pyöreästä peilistä. Ikävä on kovasti.
Eikä se ihmekään ole kuin ei sen kesäillan jälkeen oo aittani ovea
muille Riiareille avattu. Omalle Reissusällilleen