_Nikolas Rokoff_.'
Tarzan antoi karun hymyn hetkeksi viipyä kasvoillaan. Sitten hän
heitti koko asian muististaan ja meni levolle.
Läheisessä hytissä puhui kreivitär de Coude puolisolleen.
"Miksi olet niin vakava, rakas Raoul?" kysyi hän. "Olet koko illan
jurotellut ja ollut niin perin synkkänä. Mikä sinua vaivaa?"
"Olga, Nikolas on laivassa. Tiesitkö sen?"
"Nikolas!" huudahti rouva. "Sehän on mahdotonta, Raoul, ihan
mahdotonta. Nikolas on vangittuna Saksassa."
"Niin minäkin luulin, kunnes hänet tänään näin -- hänet ja sen
toisen roiston, Paulvitshin. Olga, minä en voi kauemmin kärsiä
hänen hätyyttelyään. En edes sinun tähtesi. Ennemmin tai myöhemmin
jätän hänet viranomaisten käsiin. Olen tosiaan puolittain päättänyt
selittää kaikki kapteenille, ennenkuin astumme maihin. Ranskalaisella
valtameri-laivalla, Olga, olisi helppo lopullisesti masentaa tämä
meitä väijyvä kosto."
"Ei, ei, Raoul!" huudahti kreivitär vaipuen polvilleen miehensä
eteen, joka istui matalalla leposohvalla pää painuksissa. "Älä tee
sitä. Muista minulle antamaasi lupausta. Sano minulle, Raoul, ettet
sitä tee. Älä edes uhkaa häntä, Raoul." De Coude otti vaimonsa kädet
omiinsa ja katseli hänen kalpeita ja hätääntyneitä kasvojaan jonkun
aikaa ennenkuin puhui, ikäänkuin olisi tahtonut näistä kauniista
silmistä riistää sen todellisen salaisuuden, joka sai vaimon tuota
miestä suojelemaan.
"Tapahtukoon tahtosi, Olga" sanoi hän vihdoin. "Mutta en voi
tätä ymmärtää. Hän on menettänyt kaiken oikeutensa rakkauteesi,
uskollisuuteesi ja arvonantoosi. Hän on uhkana sinun elämällesi ja
kunniallesi ja uhkaa puolisosi elämää ja kunniaa. Toivoakseni et
joudu koskaan katumaan, että olet häntä puolustanut..."
"En minä häntä puolusta, Raoul", keskeytti kreivitär kiivaasti.
"Luulen vihaavani häntä yhtä paljon kuin sinäkin, mutta... Oi, Raoul,
veri on vettä sakeampaa!"
"Olisin tänään halunnut paljastaa hänen oikean värinsä", mörähti de
Coude synkästi. "Molemmin he yrittivät tahrata kunniaani, Olga"; ja
sitten hän kertoi vaimolleen, mitä tupakkahuoneessa oli tapahtunut.
"Ilman sitä ventovierasta miestä he olisivat siinä onnistuneet;
sillä kukapa olisi uskonut todistamattomaan sanaani noiden taskuuni
kätkettyjen korttien ehdottomasti tuomitessa minut? Olin jo melkein
alkanut epäillä itsekin, kun se monsieur Tarzan raahasi arvoisan
Nikolasisi eteemme ja selitti koko viheliäisen homman."
"Monsieur Tarzan?" kysyi kreivitär ilmeisesti kummastuneena.
"Niin. Tunnetko sinä hänet, Olga?"
"Olen hänet nähnyt. Tarjoilija osoitti hänet minulle."
"En tiennyt, että hän oli kuuluisuus", sanoi kreivi.
Olga de Coude muutti puheenaihetta. Hän huomasi äkkiä, että saattaisi
olla vaikeata selittää, miksi tarjoilija oli maininnut hänelle juuri
tuosta komeasta monsieur Tarzanista. Ehkäpä hän lievän lievästi
punastuikin; sillä eikö hänen puolisonsa, kreivi, luonut häneen
perin kummallista, hämmentävää katsetta. -- "Ah", ajatteli rouva,
"syyllinen omatunto on kovin arka kapine!"