Suuri kiista houyhnhnmien kansalliskokouksessa ja miten se päättyi.
Houyhnhnmien opillinen sivistys. Heidän rakennuksensa. Kuinka he
hautaavat vainajansa. Heidän kielensä vaillinaisuus.
Sellainen suuri kansalliskokous pidettiin kerran minun maassa
ollessani, suunnilleen kolme kuukautta ennen lähtöäni, ja isäntäni meni
sinne piirikuntamme edustajaksi. Tässä kokouksessa oli pohdittavana
heidän vanha kiistakysymyksensä, ainoa siinä maassa ilmennyt, ja
isäntäni kuvaili palattuaan asiaa erittäin yksityiskohtaisesti.
Kysymys oli, pitikö yahoot kerrassaan hävittää maan päältä.
Eräs asian puoltajista esitti erinäisiä voimakkaita ja painavia
perusteita huomauttaen, että yahoot olivat likaisimpia, iljettävimpiä
ja rujoimpia kaikista luonnon tuottamista eläimistä ja samalla
kaikkein äksyimpiä, kovapäisimpiä, juonikkaimpia ja ilkeimpiä.
Ne kävivät salaa imemässä houyhnhnmien lehmäin nisiä, tappoivat
ja söivät heidän kissojansa, lahmasivat heidän kaurapeltojansa
ja niittyjänsä, elleivät olleet alinomaisen valvonnan alaisia,
ja tekivät tuhannenlaista muuta ilkeyttä. Hän viittasi yleiseen
perintätietoon, jonka mukaan yahoot eivät olleet aina asustaneet
tässä maassa, vaan oli kaksi sellaista elukkaa monta sataa vuotta
sitten ilmaantunut eräälle vuorelle. Selville ei ollut saatu, oliko
ne luonut auringonkuumuuden vaikutus mädänneeseen lokaan ja limaan
vai olivatko ne syntyneet meren liejusta ja vaahdosta. Nuo yahoot
olivat lisääntyneet, ja niiden suku tuli pian niin lukuisaksi, että
se voitti koko kansan ja kiusasi sitä. Päästäkseen tästä pahasta
houyhnhnmit panivat toimeen yleisen metsästyksen ja saivat vihdoin
koko karjan piiritetyksi. Vanhemmat surmattiin, mutta jokainen
houyhnhnm sulki kaksi nuorta elukkaa koppiin, kesytti ne niin hyvin
kuin sellaista luonnostaan ylen villiä eläintä käy kesyttäminen ja
käytti niitä kuorma- ja vetojuhtina. Puhujan mielestä tuo perintätieto
tuntui sangen uskottavalta, ja nuo olennot eivät voineet hevin olla
_ylnhniamshy_ (eli maan alkuasukkaita), koska houyhnhnmit samoinkuin
kaikki muutkin eläimet niitä kiihkeästi vihasivat. Vaikka ne pahojen
taipumustensa vuoksi epäilemättä hyvin ansaitsivat tuon vihan, se ei
kuitenkaan olisi voinut siinä määrin äityä, jos ne olisivat olleet
alkuasukkaita, sillä siinä tapauksessa ne olisi aikoja sitten hävitetty
sukupuuttoon. Maan nykyisten asujainten mieleen oli johtunut käyttää
yahooita palveluksessaan, he olivat erittäin typerästi laiminlyöneet
aasisiitoksen, vaikka aasi oli sievä eläin, helppo hoitaa, kesympi
ja siistimpi, ei levittänyt ympärilleen ilkeätä hajua ja oli kyllin
väkevä työhön, joskaan ei yhtä notkea kuin yahoo. Ja jos sen rääkynä
ei ollutkaan mikään miellyttävä ääni, oli se kuitenkin paljoa
siedettävämpi kuin yahooiden kamala ulvonta.
Useat muut puhujat sanoivat olevansa samaa mieltä, mutta sitten esitti
isäntäni ehdotuksen, jonka ajatuksen hän totta puhuen oli saanut
minulta. Hän uskoi arvoisan edellisen puhujan mainitseman perintätiedon
oikeaksi ja väitti, että ne kaksi yahoota, jotka olivat ensimmäisinä
maahan ilmaantuneet, olivat tulleet meren takaa; maihin tultuaan ja
kumppanien poistuttua ne olivat vetäytyneet vuoristoon, missä olivat
vähitellen huonontuneet suvustaan ja muuttuneet aikojen kuluessa
paljoa villimmiksi kuin niiden omat heimolaiset siinä maassa, josta
ne olivat tulleet. Hänen väitteensä perusteena oli se tosiasia, että
hänellä oli hallussaan eräs merkillinen yahoo (hän tarkoitti minua),
josta useimmat olivat kuulleet puhuttavan ja jonka monet heistä olivat
nähneet. Hän kertoi sitten, kuinka oli minut löytänyt, kertoi, että
ruumistani peitti toisten eläinten nahoista ja karvoista valmistettu
keinotekoinen laite, että puhuin omaa kieltäni ja olin täydellisesti
oppinut heidän kielensä, että olin hänelle kertonut ne seikat, jotka
olivat minut tänne tuoneet, ja että riisuutuneena olin kaikin puolin
yahoon kaltainen, erona vain vaaleampi ihoni, heikompi karvankasvu
ja lyhemmät kynnet. Hän kertoi vielä, kuinka olin yrittänyt saada
hänet uskomaan, että kotimaassani ja muissa maissa yahoot esiintyvät
hallitsevina, järjellisinä olentoina ja pitävät houyhnhnmejä orjinaan,
sanoi havainneensa minussa kaikki yahoon ominaisuudet, joskin niitä
oli hiukan hienontanut jonkinlainen järjen häive, joka kuitenkin
oli houyhnhnmien järkeen verrattuna yhtä ala-arvoinen kuin tämän
maan yahoot minuun verrattuina. Olin muun muassa maininnut hänelle,
että kotimaassani oli tapana kuohita nuoria houyhnhnmejä, jotta ne
muuttuisivat säyseämmiksi; leikkaus oli helppo ja vaaraton, ja eihän
ollut häpeä oppia viisautta luontokappaleilta, samoinkuin muurahaiselta
opitaan ahkeruutta ja rakennustaitoa pääskyltä (niin käännän sanan
_lyhannh_, vaikka se oikeastaan merkitsee paljoa suurempaa lintua).
Hänen mielestään voitiin menetelmää soveltaa tässä maassa eläviin
nuorempiin yahooihin; ne muuttuisivat siten myöntyisämmiksi ja
käyttökelpoisemmiksi, ja samalla saataisiin yhden sukupolven aikana
koko suku sammumaan tarvitsematta yhtäkään surmata. Sillävälin oli
houyhnhnmejä kehoitettava harjoittamaan aasiviljelystä; aasit olivat
kaikin puolin kelvollisempia eläimiä, ja sitäpaitsi oli niistä se etu,
että ne kelpasivat palvelukseen jo viiden vuoden ikäisinä, toiset
sitävastoin vasta kaksitoista vuotta täytettyään.
Enempää ei isäntäni katsonut tällä kertaa voivansa kertoa minulle
siitä, mitä oli suuressa kansalliskokouksessa tapahtunut. Hän suvaitsi
salata erään minua henkilökohtaisesti koskevan yksityisseikan,
jonka onnettomia seurauksia jouduin pian kokemaan, kuten lukija saa
aikanaan kuulla, ja jota pidän kaikkien elämässäni myöhemmin kokemieni
onnettomuuksien syynä.
Houyhnhmeillä ei ole kirjallisuutta, ja siitä syystä kaikki heidän
tietonsa on suullista perintätietoa. Mutta koska voi sattua ainoastaan
harvoja huomattavia tapauksia niin yksimielisen, luonnostaan kaikkiin
hyveisiin taipuvan, kokonaan järjen vallitseman ja muista kansakunnista
täydellisesti erotetun kansan keskuudessa, niin he voivat säilyttää
historialliset tiedot helposti tarvitsematta muistiansa rasittaa.
Olen jo aikaisemmin huomauttanut, etteivät heitä vaivaa minkäänlaiset
taudit ja etteivät he sen vuoksi ollenkaan kaipaa lääkäreitä. Heillä on
kuitenkin erinomaisia yrteistä valmistettuja lääkkeitä terävien kivien
vuohisiin tai kaviolihaan leikkaamien naarmujen ja haavojen samoinkuin
muidenkin ruumiinosien vammojen parantamiseksi.
He laskevat vuotensa auringon ja kuun kiertoajan mukaan, mutta
eivät käytä viikkojakoa. He tuntevat sangen hyvin mainittujen
taivaankappalten liikkeet ja ymmärtävät pimennysten syyn, mutta
pitemmälle eivät heidän astronomiset tietonsa ulotu.
Runouden alalla täytyy tunnustaa heidän voittavan kaikki muut
kuolevaiset. Heidän oivalliset vertauksensa ja tarkat ja täsmälliset
kuvauksensa ovat tosiaankin verrattomat. Kumpaakin lajia sisältyy
runsaasti heidän runoihinsa, joissa yleensä kuvaillaan jaloa ystävyyttä
ja hyväntahtoisuutta tai ylistetään niitä, jotka ovat suoriutuneet
voittajina kilpajuoksuista tai muista ruumiinharjoituksista. Heidän
asumuksensa ovat tosin erittäin yksinkertaiset ja koruttomat, mutta
eivät epämukavat, vaan hyvinkin kelvolliset suojelemaan heitä
liialliselta helteeltä ja pakkaselta. Heidän maassaan kasvaa eräs
puu, joka neljänkymmenen vuoden ikään ehdittyään irtautuu juuristaan
ja kaatuu ensimmäisen rajusään sattuessa. Sen runko on aivan suora,
houyhnhnmit teroittavat toisen pään leikkaavalla kivellä (he näet eivät
tunne raudan käyttöä), lyövät sellaisia paaluja maahan kymmenen tuuman
päähän toisistaan ja punovat kauranolkia tai toisinaan risuja niiden
väliin. Katto ja ovet valmistetaan samalla tavalla.
Houyhnhnmit käyttävät etukavioittensa vuohista niinkuin me käyttelemme
käsiämme ja paljoa taitavammin kuin aluksi voin kuvitellakaan. Minä
näin erään perhekuntaamme kuuluvan valkoisen tamman niillä keinoin
pujottavan langan (minun sitä tarkoitusta varten lainaamaani) neulaan.
He lypsävät lehmänsä, niittävät kauransa ja suorittavat kaikki käsiä
vaativat toimet samalla tavalla. Heillä on eräänlaisia kovia piikiviä,
jotka he toisia kiviä apunaan käyttäen hiovat kiiloja, kirveitä
ja vasaroita vastaaviksi kojeiksi. Näistä kivistä valmistetuilla
aseilla he niittävät heinää ja leikkaavat kauraa, joka kasvaa villinä
erinäisissä pelloissa. Yahoot vetävät lyhteet rattailla kotiin, ja
palkolliset puivat katetuissa vajoissa polkemalla irti jyvät, jotka
sitten säilytetään aitoissa. He valmistavat jonkinlaisia karkeita savi-
ja puuastioita kovettaen ensinmainitut auringonpaisteessa.
Ellei satu tapaturmaa, kuolevat he ainoastaan vanhuuttaan, ja heidät
haudataan kaikkein syrjäisimpiin paikkoihin. Ystävät ja sukulaiset
eivät ilmaise iloa enempää kuin suruakaan heidän poismenonsa vuoksi,
eikä kuoleva osoita mitenkään valittavansa maailmasta lähtemistä,
ei enempää kuin lähtiessään kotiin jonkun naapurinsa luota. Muistan
isäntäni kerran sopineen erään ystävänsä ja hänen perheensä kanssa
siitä, että viimeksimainitut tulisivat hänen luoksensa jonkin tärkeän
asian tähden; mutta määrättynä päivänä saapuikin myöhään illalla vain
vaimo kahden lapsensa keralla. Vaimo pyysi kahteen kertaan anteeksi.
Ensinnäkin miehensä puolesta, joka hänen ilmoituksensa mukaan oli saman
päivän aamuna _shnuwnh_. Sana on heidän kielessään erittäin ilmehikäs,
mutta sitä on vaikea kääntää. Se merkitsee _ensimmäiseen emoon
palaamista_. Myöhäisen saapumisensa puolustukseksi hän sanoi, että kun
hänen miehensä oli kuollut myöhään aamupäivällä, hän oli neuvotellut
palvelijansa kanssa aika kauan, mihin vainajan ruumiin hautaisivat.
Mikäli voin huomata, oli hän luonamme yhtä hilpeä kuin kaikki toiset.
Hän kuoli kolme kuukautta myöhemmin.
He elävät yleensä seitsemänkymmentä tai viisikahdeksatta, sangen
harvoin kahdeksankymmentä vuotta. Muutamia viikkoja ennen kuolemaansa
he tuntevat vähitellen raukenevansa, mutta tuskattomasti. Sinä
aikana käyvät ystävät usein heidän luonansa, koska he itse eivät voi
liikkua ulkosalla yhtä vaivattomasti ja hauskasti kuin tavallisesti.
Kymmenen päivää ennen kuolemaansa, jonka ajan he melkein poikkeuksetta
täsmälleen arvaavat, he kuitenkin lähtevät vastavierailulle lähimpien
naapuriensa luo yahooiden vetämissä mukavissa ajoneuvoissa, joita he
eivät käytä ainoastaan tässä tilaisuudessa, vaan myöskin vanhemmittain
pitkillä matkoilla tai tapaturmaisesti menetettyään liikkumiskykynsä.
Suorittaessaan näitä vastavierailuja sanovat kuolevat houyhnhnmit
ystävilleen juhlalliset jäähyväiset, ikäänkuin olisivat lähdössä
johonkin kaukaiseen seutuun, missä aikovat viettää elämänsä loppuajat.
En tiedä, kannattaako mainita, ettei houyhnhnmien kielessä ole yhtäkään
pahaa ilmaisevaa sanaa, lukuunottamatta niitä, jotka on johdettu
yahooiden rujoutta ja kehnoja ominaisuuksia vastaavista käsitteistä.
Niin he mainitsevat palvelijan typeryyttä, lapsen hairahdusta, kiveä,
joka viiltää heidän jalkaansa, jatkuvaa rumaa tai vuodenaikaan
sopimatonta säätä ja muuta sellaista lisäämällä sanaan määreen yahoo.
Esimerkiksi _hhnm yahoo, whnaholm yahoo, ynlhmndwihlma yahoo_, ja
huonosti rakennettu talo: _ynholmhnmrohlnw yahoo_.
Varsin mielelläni kuvailisin laajemmin tämän mainion kansan tapoja
ja hyveitä, mutta koska aikomukseni on aivan pian julkaista tätä
asiaa käsittelevä erikoinen nidos, viittaan tässä vain siihen ja käyn
kertomaan omasta surkeasta kohtalostani.