Tekijä kertoo yhtä ja toista yahooista. Houyhnhnmien suuret hyveet.
Nuorison kasvatus ja harjoitus. Heidän valtiopäivänsä.
Koska minun olisi pitänyt kyetä ymmärtämään ihmisluontoa paljon
paremmin kuin otaksuin isäntäni voivan sitä ymmärtää, oli minun varsin
helppo soveltaa hänen esittämänsä yahooiden luonnekuva itseeni ja
kansalaisiini; sitäpaitsi uskoin voivani keksiä lisää vertauskohtia
omien huomioitteni nojalla. Senvuoksi pyysin usein häneltä lupaa käydä
katsomassa lähiseudun yahoolaumoja, ja hän suvaitsi aina suostua
pyyntööni, koska uskoi varmaan, että noihin elukkoihin kohdistuva
vihani estäisi minua joutumasta heidän turmelevan vaikutuksensa
alaiseksi. Hänen Armonsa määräsi erään palvelijansa, voimakkaan
raudikon virkun, joka oli erittäin kunnollinen ja hyväluontoinen,
minua saattelemaan. Ilman sellaista suojaa en olisi uskaltanutkaan
lähteä seikkailuretkelleni; olenhan jo aikaisemmin kertonut lukijalle,
kuinka nuo ilkeät elukat minua ahdistivat kohta maahan tultuani.
Myöhemminkin olin kolme neljä kertaa joutua niiden kynsiin liikkuessani
etäämmällä ilman miekkaani. On luultavaa, että ne jotenkin aavistivat
minun kuuluvan heidän omaan heimoonsa, ja minä vahvistin usein sitä
käsitystä suojelijani läsnäollessa käärimällä hihani ja näyttämällä
niille paljaat käsivarteni ja paljaan rintani. Silloin ne tulivat niin
lähelle kuin suinkin uskalsivat ja matkivat toimiani kuin apinat, mutta
osoittivat samalla aina ilmeistä vihaa, niinkuin lakkiin ja sukkiin
puettua kesyä naakkaa aina ahdistavat villit, kun se sattuu eksymään
niiden joukkoon.
Yahoot ovat lapsuudestaan asti hämmästyttävän ketteriä. Kerran minun
sentään onnistui saada kiinni kolmen vuoden ikäinen koiras, jota yritin
kaikkinaista hellyyttä osoittaen saada tyyntymään; mutta se pieni
pirulainen alkoi ulvoa, raapia ja purra niin vimmatusti, että minun
täytyi päästää se menemään. Olipa aikakin, sillä kokonainen lauma
täysikasvuisia syöksyi porun kuultuaan paikalle. Havaitessaan pennun
pelastuneen (se näet juosta viiletti pakoon) ja raudikko-virkkuni
olevan läsnä ne eivät kuitenkaan uskaltaneet tulla lähelle. Minä
havaitsin pennusta uhoavan ylen kirpeän hajun, joka muistutti toisaalta
kärpän, toisaalta ketun hajua, mutta oli paljoa epämieluisampi. Unohdin
mainita erään toisen seikan (lukija olisi kukaties suonut minulle
anteeksi, vaikka olisin jättänyt sen kerrassaan sikseen), nimittäin
sen, että pidellessäni tuota ihanaa otusta käsissäni havaitsin sen
vuodattavan vetelät keltaiset ulostuksensa pitkin vaatteitani. Onneksi
oli kuitenkin lähellä pieni puro, jossa peseydyin niin hyvin kuin
osasin. En kumminkaan uskaltanut astua isäntäni luo, ennenkuin olin
perinpohjin tuulettunut.
Mikäli huomasin, olivat yahoot kaikkein kovapäisimpiä elukoita; he
näet eivät opi missään tapauksessa tekemään muuta kuin vetämään tai
kantamaan taakkoja. Otaksun seikan kuitenkin johtuvan etupäässä niiden
itsepintaisesta, äksystä mielenlaadusta. Ne näet ovat toisaalta ovelia,
ilkeitä, kavalia ja kostonhimoisia. Ne ovat väkeviä ja kestäviä, mutta
arkamaisia ja senvuoksi julkeita, ilkeitä ja julmia. On havaittu,
että kumpaankin sukupuoleen kuuluvat punatukkaiset ovat toisia
riettaammat ja pahanelkisemmät ollen samalla vielä paljon väkevämpiä ja
toimeliaampia.
Houyhnhnmit pitävät muutamia yahooita asuntonsa läheisyydessä
sijaitsevissa talleissa; toiset ajetaan vainiolle, missä ne kaivavat
maasta juuria, syövät eräitä yrttejä ja etsivät haaskoja. Toisinaan ne
saavat kiinni portimoita ja _luhimuheja_ (eräänlaisia villejä rottia),
joita ahnaasti hotkivat. Luonto on opettanut ne kaivamaan kynsillään
kumpujen rinteisiin syviä kuoppia, joissa makaavat, kukin kolossaan;
ainoastaan naaraiden luolat ovat niin avarat, että niihin mahtuu pari
kolme pentua.
Ne uivat pienestä pitäen kuin sammakot ja voivat pysytellä pitkät ajat
veden alla. Sieltä ne usein sieppaavat kaloja, jotka naaraat vievät
kotiin pennuilleen. Lukija suonee anteeksi, että tässä yhteydessä
kerron erään merkillisen seikkailun.
Olin kerran ulkona suojelijani, raudikon virkun seurassa. Ilma oli ylen
helteinen, ja minä pyysin saada kylpeä läheisessä joessa. Hän suostui,
minä riisuuduin heti aivan alastomaksi ja astuin hitaasti veteen. Eräs
kummun takana seisova naaras-yahoo sattui näkemään koko toimituksen,
siinä syttyi himo (niin otaksuimme, virkku ja minä), se tuli täyttä
vauhtia ja syöksyi veteen viiden kyynärän päähän siitä paikasta, missä
minä olin. En ole eläessäni niin säikähtänyt. Virkku, joka ei arvannut
minkään vaaran uhkaavan, käyskeli nurmella vähän matkan päässä.
Naaras syleili minua mitä riettaimmalla tavalla, minä kiljaisin niin
äänekkäästi kuin osasin, ja virkku laukkasi luokseni. Silloin naaras
päästi minut irti, mutta kovin vastenmielisesti, hyppäsi toiselle
rannalle ja seisoi siellä katsoa tuijotellen ja ulvoen koko ajan minun
pukeutuessani.
Tuosta oli isännälleni ja hänen perheelleen paljon huvia, ja minua
juttu ankarasti nöyryytti. Nyt näet ei käynyt enää kieltäminen,
että olin aito _yahoo_ kaikilta jäseniltäni, koska naaraat tunsivat
vaistomaista vetoa minuun samoinkuin omiin heimolaisiinsa. Tuon
elukan hiukset eivät olleet edes punaiset (se olisi voinut jossakin
määrin puolustaa hiukan tavallisuudesta poikkeavia taipumuksia), vaan
sysimustat, ja sen ulkomuoto oli hiukan siedettävämpi kuin toisten;
otaksun näet sen olleen korkeintaan yhdentoista vuoden ikäisen.
Koska vietin tässä maassa kolme vuotta, lukijani luullakseni odottaa,
että kerron toisten matkailijain tavoin asukkaiden oloista ja
tavoista, joiden tutkiminen tosiaankin herätti minussa mitä suurinta
mielenkiintoa.
Jalot houyhnhnmit ovat saaneet luonnostaan yleisen taipumuksen
kaikkiin hyveisiin. He eivät ollenkaan käsitä eivätkä kykene mieleensä
kuvaamaan, mitä merkitsee pahe järjellisessä olennossa. Heidän ylimpänä
periaatteenaan on senvuoksi järjen viljeleminen ja antautuminen
kokonaan sen johdettavaksi. Järki ei myöskään ole heidän keskuudessaan
ongelmallinen asia niinkuin meidän maailmassamme, missä jokainen
kysymys voidaan varsin todennäköisesti ratkaista kahdella aivan
vastakkaisella tavalla, vaan herättää heidän mielessään välittömän
varmuuden, kuten täytyykin käydä, elleivät intohimot ja itsekkyys sitä
hämmennä, himmennä ja pimennä. Muistan, kuinka erinomaisen vaikeata
oli saada isäntäni ymmärtämään, mitä merkitsi sana _mielipide_ tai
että jokin seikka voi olla kiistanalainen; opettaahan näet järki meitä
myöntämään tai kieltämään ainoastaan siinä tapauksessa, että jotakin
varmasti tiedämme, ja seikoissa, jotka ovat tietomme ulkopuolella,
emme voi tehdä kumpaakaan. Kiistat, riidat, torailut ja itsepintainen
väärien tai epäiltävien väitteiden puolustaminen ovat niinmuodoin
houyhnhnmien keskuudessa tuntemattomat. Kun yritin selittää hänelle
luonnonfilosofiamme eri järjestelmiä, hän jälleen nauroi ja ihmetteli,
kuinka olento, joka väitti olevansa järjellinen, voi kerskata toisten
henkilöiden otaksumiin perustuvasta tiedostaan, vieläpä asioissa,
joissa tuo tieto ei voisi mitään hyödyttää, vaikka olisi varmakin.
Siinä suhteessa hän oli aivan samaa mieltä kuin Sokrates, mikäli
Platonin esityksestä havaitsemme. Minä mainitsen tämän seikan
suurimpana kunnianosoituksena, jonka voin tarjota tuolle kaikkien
ajattelijoiden ruhtinaalle. Olen myöhemmin usein ajatellut, millaista
tuhoa tuo periaate saisi aikaan Euroopan kirjastoissa ja kuinka monta
maineeseen johtavaa polkua siten tukkeutuisi oppineessa maailmassa.
Ystävyys ja hyväntahtoisuus ovat houyhnhnmien päähyveet. Ne eivät
rajoitu yksityisiin esineisiin, vaan kohdistuvat koko heimoon.
Kaukaisimmastakin seudusta saapuvaa vierasta kohdellaan aivan samoin
kuin lähintä naapuria, ja kulkipa hän minne tahansa, hän tuntee
aina olevansa kotona. He noudattavat mitä suurinta säädyllisyyttä
ja kohteliaisuutta, mutta eivät tunne mitään kursailua. He eivät
ole ollenkaan ihastuneet varsoihinsa, vaan heidän kasvatuksessa
osoittamansa huolellisuus johtuu yksinomaan järkisyistä. Minä huomasin
isäntäni osoittavan naapurinsa aaluville samaa hellyyttä kuin omilleen.
He sanovat luonnon opettavan heitä rakastamaan koko sukua, ja vain
järki heidän mielestään erottaa eri ryhmään ne henkilöt, joissa ilmenee
erinomaista hyvettä.
Kun houyhnhnm-vaimo on synnyttänyt kaksi eri sukupuoliin kuuluvaa
jälkeläistä, loppuu aviollinen kanssakäyminen, ellei toinen lapsista
satu kuolemaan, mikä on hyvin harvinaista. Jos kuitenkin niin käy, niin
puolisot yhtyvät jälleen. Jos sellainen onnettomuus kohtaa henkilöä,
jonka vaimon hedelmällisyysaika on ohi, niin jokin toinen pariskunta
luovuttaa heille toisen varsansa ja yhtyy jälleen, kunnes emo tulee
raskaaksi. Tämä varovaisuustoimenpide on välttämätön, jottei maa joudu
kärsimään liikakansoituksesta. Alempia houyhnhnmejä, jotka kasvatetaan
palvelijoiksi, ei kuitenkaan tässä kohden rajoiteta niin ankarasti.
He saavat tuottaa kolme kumpaakin sukupuolta ylhäisten perheiden
palvelijoiksi.
Avioliittoja solmittaessa he valitsevat tarkoin sellaiset värit,
ettei jälkeläisissä ilmene epämiellyttäviä vivahduksia. Urospuolisissa
arvostetaan etupäässä voimaa, naaraissa kauneutta, ei lemmen
kiihtämisen vuoksi, vaan rodun rappeutumisen ehkäisemiseksi; jos näet
tamma sattuu olemaan erikoisen voimakas, valitaan sille kumppaniksi ori
pitäen silmällä kauneutta. Liehittelyä, lempeä, lahjoja, huomenlahjoja
ja aviosopimuksia tarkoittavat käsitteet ovat heille aivan vieraat,
ja heidän kielestäänkin puuttuu niitä ilmaisevia sanoja. Nuori pari
kohtaa toisensa ja yhtyy vain senvuoksi, että heidän vanhempansa ja
ystävänsä ovat asian niin päättäneet. He näkevät niin tapahtuvan joka
päivä ja pitävät asiaa eräänä järjellisen olennon välttämättömänä
toimena. Aviorikoksesta tai muusta siveettömyydestä ei kuultu
koskaan puhuttavan, ja aviopari elelee samanlaisessa ystävyydessä ja
keskinäisessä hyväntahtoisuudessa kuin kaikkien muiden kohtaamiensa
kaltaistensa kanssa, mustasukkaisuutta, mieltymystä, riitaa tai
tyytymättömyyttä tuntematta.
Kumpaankin sukupuoleen kuuluvien nuorten kasvattamisessa he noudattavat
ihailtavaa menetelmää, jota meidänkin erinomaisesti kannattaa
jäljitellä. Lapset eivät saa maistaa kauranjyviä, muutamia erikoisia
päiviä lukuunottamatta, ennenkuin kahdeksantoista vuoden ikään
ehdittyään, ja maitoakin annetaan heille vain sangen harvoin. Kesällä
he syövät nurmea kaksi tuntia aamulla ja yhtä kauan illalla, ja samoin
tekevät heidän vanhempansa. Palvelijat saavat käydä laitumella vain
puolet tuosta ajasta, ja suuri osa heidän nautittavakseen tarkoitettua
ruohoa kuljetetaan kotiin, missä he syövät sen niinä hetkinä, joina
heitä vähimmin kaivataan palveluksessa.
Kohtuullisuutta, uutteruutta, toimellisuutta ja siisteyttä teroitetaan
yhtä huolellisesti kummankin sukupuolen mieliin, ja isännästäni tuntui
luonnottomalta, että kasvatamme naaraitamme toisin kuin urospuolisia,
eräitä taloustoimia lukuunottamatta. Hän huomautti aivan oikein, että
siten puolet väestöämme tuli kelvolliseksi ainoastaan synnyttämään
lapsia; ja lasten uskominen sellaisten hyödyttömien eläinten hoitoon
ilmaisi hänen mielestään vieläkin suurempaa raakalaisuutta.
Houyhnhnmit kasvattavat nuorensa voimakkaiksi, nopeiksi ja
pelkäämättömiksi harjoittamalla heitä juoksemaan kilpaa jyrkkiä
rinteitä ylös ja alas ja yli rytöisen kivisen maan. Kun juoksijat
sitten ovat aivan hikiset, käsketään heidän syöksyä suin päin johonkin
lammikkoon tai jokeen. Neljä kertaa vuodessa kokoontuu määrätyn alueen
nuoriso osoittamaan juoksu- ja hyppytaitoaan ja suorittamaan muitakin
voiman ja vikkelyyden näytteitä. Voittajat palkitaan hänen kunniakseen
esitetyllä laululla. Sellaisten kisain aikana palvelijat ajavat
kentälle lauman yahooita, joiden selkään on sälytetty heiniä, kauroja
ja maitoa houyhnhnmien virkistykseksi. Sitten elukat jälleen kohta
karkoitetaan, jottei niistä ole vaivaa kokoontuneelle kilpaseuralle.
Joka neljäs vuosi, kevätpäiväntasauksen aikaan, kokoontuu koko kansan
edustajakunta suunnilleen kahdenkymmenen peninkulman päässä talostamme
sijatsevalle tasangolle. Kokouksessa, joka jatkuu viisi kuusi päivää,
neuvotellaan eri piirikuntien olosuhteista ja asioista ja tutkitaan,
onko ylen runsaasti vai liian vähän heiniä ja kauroja, lehmiä ja
yahooita. Jos sattuu puutetta ilmenemään (mikä on harvinaista), niin
asia heti autetaan yksimielisen päätöksen ja luovutuksen avulla.
Samassa kokouksessa järjestetään myös lapsia koskevat seikat. Niinpä
esimerkiksi houyhnhnm, jolla on kaksi orilasta, vaihtaa lapsen
toiselle, jolla on kaksi tammalasta, ja jos jo kohtuisuusikänsä yli
elänyt emä kadottaa tapaturmaisesti toisen lapsensa, määrätään, minkä
piirikunnassa asuvan perheen tulee tuottaa lapsi menetetyn korvaukseksi.