Tekijä harrastaa kielenoppimista: hänen isäntänsä, houyhnhnm, avustaa
häntä opetettaessa. Kielen kuvailua. Useat ylhäiset houyhnhnmit tulevat
uteliaisuudesta tekijää näkemään. Hän kertoo isännälleen lyhyesti
matkastaan.
Tärkeimpänä pyrintönäni oli nyt kielen oppiminen. Isäntäni (sillä
nimellä mainitsen häntä tästä lähtien), hänen lapsensa ja kaikki talon
palvelijat olivat halukkaat minua opettamaan, sillä he pitivät sulana
ihmeenä, että järjetön eläin voi osoittaa sellaisia ymmärryksellä
varustetun luontokappaleen ominaisuuksia. Minä osoitin eri esineitä
ja kysyin niiden nimiä, jotka sitten yksin jäätyäni kirjoitin
päiväkirjaani, ja paransin kehnoa ääntämistäni pyytämällä talon väkeä
toistamaan sanoja minulle useita kertoja perätysten. Siinä suhteessa
oli alempaan palveluskuntaan kuuluva raudikko virkku aina valmis minua
auttamaan.
He ääntävät nenäänsä ja kurkkuunsa, ja heidän kielensä muistuttaa
saksaa lähemmin kuin mitään muuta tuntemaani eurooppalaista kieltä,
mutta on paljoa sulavampi ja ilmehikkäämpi. Keisari Kaarle V huomautti
suunnilleen samasta asiasta sanoessaan, että jos hänen piti puhua
hevoselleen, niin hän puhui saksaa.
Isäntäni uteliaisuus ja kärsimättömyys oli niin ankara, että hän
vietti monia joutohetkiänsä minua opettaen. Hän uskoi varmaan (kuten
myöhemmin minulle sanoi), että olin yahoo, mutta oppivaisuuteni,
säädyllisyyteni ja siisteyteni hämmästytti häntä; ne ominaisuudet näet
mainituilta elukoilta kerrassaan puuttuivat. Vaatteeni saivat hänet
ymmälle, ja hän ihmetteli toisinaan, kuuluivatko ne ruumiiseeni; en
näet milloinkaan riisunut niitä, ennenkuin perhe oli mennyt makuulle,
ja puin ne aina ylleni ennenkuin he aamulla heräsivät. Isäntäni oli
utelias tietämään, mistä tulin, kuinka olin oppinut ne näennäisesti
järjelliset seikat, joita kaikissa toimissani ilmeni, ja halusi kuulla
tarinani omasta suustani, toivoen sen voivan tapahtua sangen pian,
koska nopeasti edistyin oppiessani heidän kielensä sanoja ja lauseita.
Muistiani auttaakseni kirjoitin kaikki sanat englanninkielen aakkosia
käyttäen ja liitin luetteloon sanojen merkitykset. Vähän ajan kuluttua
rohkenin menetellä niin isäntäni läsnäollessa. Sain nähdä suurta
vaivaa selittäessäni, mitä tein, sillä tämän maan asukkailla ei ole
kaukaisinta aavistustakaan kirjoista enempää kuin kirjoittamisestakaan.
Suunnilleen kymmenen viikon kuluttua ymmärsin hänen useimmat
kysymyksensä, ja kolmen kuukauden kuluttua voin lausua hänelle
siedettäviä vastauksia. Hän oli ylen utelias tietämään, mistä maan
osasta tulin ja kuinka olin oppinut jäljittelemään järjellistä olentoa.
Yahoot (joiden kaltaiseksi hän selvästi minut havaitsi tarkastellessaan
päätäni, käsiäni ja kasvojani, jotka olivat ainoat näkyvissäolevat
ruumiinosat) näet oli huomattu kaikkein kovapäisimmiksi elukoiksi,
vaikka heissä ilmeni jonkinlaista oveluutta ja erinomaista taipumusta
ilkitöihin. Minä sanoin tulleeni kaukaisesta maasta meren takaa
suuressa ontossa aluksessa, joka oli tehty puiden rungoista, kerroin,
että kumppanini olivat pakottaneet minut maihin tälle rannikolle
ja jättäneet minut oman onneni nojaan. Monenlaisia eleitä käyttäen
sain hänet vaivoin ymmärtämään, mitä tarkoitin. Hän vastasi, että
olin varmaan erehtynyt tai _sanoin asian, jota ei ollut_. (Heidän
kielessään näet ei ole valhetta tai vääryyttä merkitsevää sanaa.) Hän
tiesi varmasti, ettei meren toisella puolen voinut missään tapauksessa
sijaita mitään maata ja ettei joukko järjettömiä eläimiä voinut ohjata
puuastiaa vedessä minne mieli teki. Hän tiesi, ettei yksikään elävä
houyhnhnm kyennyt rakentamaan sellaista astiaa, jonka ohjaamiseen ei
mikään yahoo pystyisi.
Sana _houyhnhnm_ merkitsee heidän kielessään _hevosta_ ja johtamisensa
mukaan _luonnon täydellisyyttä_. Minä sanoin isännälleni, että minulta
puuttui ilmaisuvälineitä, mutta että korjaisin asian niin pian kuin
suinkin mahdollista ja toivoin lyhyen ajan kuluttua voivani kertoa
hänelle ihmeitä. Hän suvaitsi kehoittaa omaa tammaansa, ori- ja
tammavarsaansa ja perheen palveluskuntaa opettamaan minulle kieltä
kaikissa tarjoutuvissa tilaisuuksissa ja näki itse joka päivä pari
kolme tuntia samaa vaivaa. Kun oli ehtinyt levitä laajemmalle huhu
ihmeellisestä yahoosta, joka osasi puhua kuin houyhnhnm ja näytti
sanoissaan ja teoissaan osoittavan jonkinlaista ymmärryksen häivettä,
tuli useita ylhäisiä oriita ja tammoja käymään talossamme. He
keskustelivat mielellään kanssani ja esittivät lukuisia kysymyksiä,
joihin vastasin niin hyvin kuin osasin. Näissä edullisissa olosuhteissa
minä edistyin niin nopeasti, että jo viiden kuukauden kuluttua maahan
saapumisestani ymmärsin kaikki mitä puhuttiin ja voin ilmaista
ajatuksiani siedettävän hyvin.
Ne houyhnhnmit, jotka tulivat isäntäni luo haluten nähdä minut ja
jutella kanssani, tuskin voivat pitää minua oikeana yahoona, koska
ruumiini peite oli toisenlainen kuin toisten heimolaisteni. He
hämmästyivät kovin havaitessaan, ettei minulla ollut tavanomaista ihoa,
paljasta tai karvapeitteistä, muualla kuin päässäni, kasvoissani ja
käsissäni. Minä olin kuitenkin ilmaissut salaisuuteni isännälleni erään
tapauksen johdosta, joka sattui suunnilleen kaksi viikkoa aikaisemmin.
Lukija tietää jo, että minulla oli tapana joka ilta perheen mentyä
makuulle riisuutua ja levittää vaatteet peitokseni. Eräänä varhaisena
aamuhetkenä isäntä lähetti luokseni raudikon virkkunsa, joka toimi
hänen palvelijanaan. Lähetin saapuessa olin sikeässä unessa, vaatteeni
olivat liukuneet syrjään ja paita luisunut kainaloihin. Minä heräsin
sanantuojan aikaansaamaan meluun ja havaitsin hänen esittävän asiansa
hiukan hämillään. Sitten hän palasi isännän luo ja kuvaili ankaran
pelon vallassa sekavasti näkemiään. Asia selvisi minulle aivan pian.
Pukeuduttuani lähdin tervehtimään Hänen Armoansa, joka heti tiedusteli
minulta, mitä merkitsivät hänen palvelijansa sanat, etten ollut
nukkuessani se, miltä näytin muulloin. Palvelija oli kertonut hänelle,
että toiset ruumiinosani olivat valkoiset, toiset keltaiset tai ei
ainakaan yhtä valkoiset ja toiset ruskeat.
Minä olin tähän saakka salannut pukuni arvoituksen erotukseni niin
suuressa määrässä kuin suinkin yahooiden kirotusta suvusta; mutta nyt
havaitsin olevan turhaa enää niin menetellä. Sitäpaitsi otin huomioon,
että vaatteeni ja jalkineeni, jotka alkoivat jo rappeutua, olisivat
pian lopussa ja että niiden sijaan oli saatava jonkinlaisia yahooiden
taljoista tai muiden eläinten nahoista valmistettuja pukukappaleita,
joten salaisuuteni kumminkin tulisi ilmi. Sentähden kerroin
isännälle, että siinä maassa, josta tulin, kaikki sukuuni kuuluvat
olennot peittivät ruumiinsa eräiden eläinten karvoista taidokkaasti
valmistetuilla vaatteilla, osaksi säädyllisyyden vuoksi, osaksi
suojellakseen itseään kuumalta ja kylmältä säältä; omasta puolestani
olin valmis heti hänelle asian todistamaan, jos hän suvaitsi niin
käskeä. Pyysin häntä kuitenkin suomaan anteeksi, etten paljastanut
niitä ruumiinosia, joiden salaamiseen luonto on meidät totuttanut.
Hän sanoi puheeni yleensäkin olevan eriskummallista, mutta varsinkin
viimeiseltä osaltaan; hän näet ei voinut käsittää, minkätähden luonto
totuttaisi meitä salaamaan sellaista, mitä luonto on meille antanut.
Hän sanoi, ettei hän itse enempää kuin hänen perhekuntansakaan hävennyt
mitään ruumiinsa osaa, mutta lisäsi, että sain puolestani menetellä
niinkuin hyväksi näin. Minä avasin ensin nuttuni napit ja riisuin
nutun. Sitten riisuin liivit, kengät, sukat ja housut. Paidan pudotin
vyötäisilleni, käänsin hulpion ja kiinnitin sen vyöksi peittämään
alastomuuttani.
Isäntäni katseli koko toimitusta ilmeisesti uteliaana ja ihmetellen.
Hän otti vuohiseensa vaatekappaleen toisensa jälkeen ja tutki niitä
tarkoin. Sitten hän siveli hellävaroen ruumistani ja silmäili minua
moneen kertaan joka puolelta. Sitten hän sanoi, että olin selvästi aito
yahoo, mutta että suuresti erosin muista heimolaisistani, koska ihoni
oli pehmyt, valkoinen ja sileä, ruumiini erinäisistä kohdista puuttui
karvapeite, koska etu- ja takajalkojeni kynnet olivat muodoltaan
toisenlaiset ja lyhyemmät ja koska kävelin aina takajaloillani. Hän ei
huolinut tutkia minua kauemmin, vaan salli minun pukeutua, sillä minä
värisin vilusta.
Minä sanoin paheksuvani sitä, että hän usein mainitsi minua yahoon,
tuon inhoittavan elukan nimellä, jota sydämestäni halveksin ja vihasin.
Pyysin häntä olemaan sovittamatta sitä nimitystä itseeni ja antamaan
asiaa koskevan määräyksen koko perhekunnalleen ja niille tuttavilleen,
joiden salli käydä luonani. Pyysin vielä, ettei hän ilmaisisi
kenellekään irrallisen pukuni salaisuutta, ei ainakaan niin kauan kuin
nykyiset vaatteeni kestivät. Raudikkoa virkkuvarsaa, joka oli jotakin
havainnut, Hänen Armonsa voi käskeä vaikenemaan.
Isäntäni suostui herttaisesti kaikkiin pyyntöihini, ja niin säilyi
salaisuus, kunnes vaatteeni alkoivat kulua loppuun ja minun täytyi
korvata niitä erinäisillä keinoilla, joista kerron tuonnempana. Isäntä
kehoitti minua sillävälin mitä uutterimmin oppimaan kieltä, sillä häntä
ihmetytti puhe- ja ajattelukykyni enemmän kuin ruumiini hahmo, olipa se
peitetty tai ei. Hän lisäsi odottavansa hieman kärsimättömästi aikaa,
jolloin saisi kuulla ihmeet, jotka olin luvannut hänelle kertoa.
Siitä lähtien hän askarteli kaksin verroin uutterammin opetustyössä,
vei minut kaikkiin seuroihin ja kehoitti kaikkia kohtelemaan minua
sievästi, koska (kuten hän salavihkaa heille huomautti) minä siten
pysyin hyvällä tuulella ja olin hupaisempi kumppani.
Opetuksesta koituvan puuhan lisäksi hän kyseli minulta joka päivä,
hänen luona käydessäni, erinäisistä itseäni koskevista seikoista,
ja minä vastasin parhaan ymmärrykseni mukaan. Siten hän oli jo
saanut asioista jonkinlaisen yleisen, joskin varsin epätäydellisen
käsityksen. Väsyttäisin lukijaa, jos kertoisin, kuinka vähin erin
edistyin niin pitkälle, että kykenin säännöllisemmin keskustelemaan,
mutta ensimmäinen pitempi ja jossakin määrin yhtenäinen esitykseni oli
seuraavanlainen.
Kuten jo aikaisemmin olin kokenut hänelle selittää, olin viidenkymmenen
kaltaiseni kanssa tullut eräästä kaukaisesta maasta. Me matkustimme
meritse isossa ontossa aluksessa, joka oli Hänen Armonsa asuntoa
suurempi. Minä kuvailin laivaa niin hyvin kuin osasin ja selitin
levitettyä nenäliinaani apuna käyttäen, kuinka tuuli kuljetti sitä
eteenpäin. Kerroin, kuinka riidan synnyttyä keskuudessamme minut
laskettiin maihin tälle rannikolle, mistä lähdin astelemaan eteenpäin,
tietämättä minne, kunnes hän pelasti minut iljettävien ja ahdistavien
yahooiden keskeltä. Hän kysyi minulta, kuka oli laivan rakentanut
ja kuinka oli mahdollista, että kotimaani houyhnhnmit jättivät sen
järjettömien elukoiden huostaan. Minä vastasin, etten uskaltanut jatkaa
kertomustani, ellei hän kunniasanallaan luvannut olla loukkaantumatta;
sillä ehdolla sanoin kertovani kaikki ne ihmeet, joista olin usein
maininnut. Hän suostui, ja minä jatkoin vakuuttaen hänelle, että laivan
olivat rakentaneet kaltaiseni olennot, jotka kaikissa käymissäni maissa
samoinkuin kotimaassanikin olivat ainoat hallitsevat, järjelliset
eläimet, ja että minä tänne tultuani ja nähtyäni houyhnhnmien toimivan
järjellisten olentojen tavoin olin yhtä hämmästynyt kuin hän tai hänen
tuttavansa havaitessaan jonkinlaisia järjen merkkejä olennossa, jota
suvaitsivat nimittää yahooksi ja jota kaikin puolin muistutin, mutta
jonka rappeutuneesta ja eläimellisestä luonnonlaadusta en voinut
olla vastuussa. Sanoin vielä, että jos hyvä onni joskus saattelisi
minut omalle maalleni ja minä aikomustani noudattaen kertoisin tänne
tekemästäni retkestä, niin kaikki olisivat sitä mieltä, että _sanoin
asian, jota ei ollut_, että kehräsin asian omasta päästäni. Ja vaikka
erinomaisesti kunnioitin häntä itseään, hänen perhettään ja ystäviään,
rohkenin sentään, luottaen hänen lupaukseensa, ettei närkästyisi,
sanoa, että maanmieheni tuskin voisivat pitää mahdollisina oloja,
joiden vallitessa houyhnhnm olisi kansan hallitseva olento ja yahoo
järjetön elukka.