Lisää Akademiasta. Tekijä ehdottaa eräitä parannuksia, jotka
kunnioittaen hyväksytään.
Poliittisten suunnittelijoiden koulu ei herättänyt minussa suurtakaan
mielenkiintoa, sillä professorit tuntuivat minusta olevan ihan
järjiltään, ja sellainen näky saa minut aina alakuloiseksi. Nämä
ihmisparat valmistelivat suunnitelmia, joiden mukaan piti koettaa
saada hallitsijoita suosikkejaan valitessaan pitämään silmällä heidän
viisauttaan, kykyään ja kuntoaan, opettaa ministereitä tarkkaamaan
yleistä menestystä, palkitsemaan ansioita, kyvykkyyttä ja erinomaisia
palveluksia, neuvoa ruhtinaita ymmärtämään, että heidän oma
menestyksensä lepää samalla perustuksella kuin kansan ja että heidän
virkoja täyttäessään tulee valita henkilöitä, jotka kykenevät niitä
hoitamaan. Esityksiin sisältyi vielä useita muita hurjia haaveita,
jotka eivät liene milloinkaan ennen johtuneet kenenkään ihmisen mieleen
ja jotka vahvistivat vanhaa havaintoani, ettei ole olemassa mitään niin
mahdotonta ja järjetöntä, ettei joku filosofi olisi esittänyt sitä
totuutena.
Minun on kuitenkin annettava tälle Akademian osastolle se tunnustus,
etteivät kaikki sen jäsenet olleet niin haaveellisia. Heidän joukossaan
oli erinomaisen nerokas tohtori, joka tuntui täysin perehtyneen
hallituksen olemukseen ja järjestelmään. Tämä mainehikas henkilö oli
käyttänyt tietojaan hyväkseen erittäin taitavasti keksimällä tehokkaita
parannuskeinoja kaikkiin niihin tauteihin ja turmeluksiin, joita
julkisen hallinnon eri aloilla voi ilmetä hallitsevien henkilöiden
paheiden ja heikkouksien sekä alamaisten ilkivaltaisuuden vuoksi.
Jos esimerkiksi kaikki kirjailijat ja ajattelijat ovat yksimieliset
otaksuessaan luonnollisen ruumiin ja poliittisen kokonaisuuden
välillä vallitsevan kiinteän yhdenmukaisuuden, niin voiko mikään
olla ilmeisempää kuin se, että molempien terveyttä tulee säilyttää
ja sairauksia parantaa samojen periaatteiden mukaisesti? On tunnettu
asia, että eduskuntia ja valtioneuvostoja useasti vaivaavat ylen
runsaat, kuohuvat ja muuten epäterveet nesteet, monenlainen päänsärky
ja vielä useammanlaatuinen sydämenpakotus, ankarat kouristukset,
molempien käsien, mutta erittäinkin oikean käden hermojen ja jänteiden
tuskalliset kokoonvetäytymiset, pernanpaisuminen, puhistustauti,
pyörrytys ja hulluus, löyhkävän märän täyttämät paiseet, äikeät
vaahtoiset röyhtäykset, sudennälkä ja huono ruoansulatus ja
monet muut vaivat, joita ei kannata tässä luetella. Tämä tohtori
ehdotti senvuoksi, että eduskunnan kokoontuessa muutamat lääkärit
olisivat läsnä kolmen ensimmäisen päivän istunnoissa, koettelisivat
asiainkäsittelyn päätyttyä jokaisen edustajan valtimoa ja tarkoin
harkittuaan eri sairauksien laatua ja keskusteltuaan siitä sekä
parannuskeinoista palaisivat neljäntenä päivänä eduskunnan taloon,
seurassaan lääkäreitä, joilla olisi tarvittavat lääkeaineet mukanaan.
Ennen istunnon alkamista piti heidän sitten antaa eduskunnan jäsenille
lievittäviä, ulostavia, huolluttavia, syövyttäviä, kutistavia,
tauottavia, purkavia aineita, päänsäryn, keltataudin, limanerittymisen
ja huonokuuloisuuden vaatimia rohtoja, kullekin tarpeen mukaan.
Seuraavassa istunnossa heidän oli sitten uudistettava potilaitten
käsittely, sitä muutettava tai se lopetettava, riippuen siitä, kuinka
lääkkeet vaikuttivat.
Tämän ehdotuksen toteuttamisesta ei voisi koitua valtiolle suuria
kulunkeja, mutta siitä olisi minun vähäisen mielipiteeni mukaan suurta
hyötyä niissä maissa, joissa eduskunnat ottavat jollakin tavoin
osaa lainsäädäntään. Se saisi aikaan yksimielisyyttä, lyhentäisi
keskusteluja, avaisi nekin harvat suut, jotka nyt ovat suljetut, ja
sulkisi ne monet, jotka nyt ovat auki, laimentaisi nuorten kiivautta ja
lievittäisi vanhain itsepintaisuutta, elvyttäisi tylsiä ja hillitsisi
nenäkkäitä.
Koska sitäpaitsi yleisesti valitetaan, että ruhtinaiden suosikkeja
vaivaa lyhyt ja heikko muisti, ehdotti sama tohtori, että jokaisen
pääministerin puheilla käyvän henkilön piti asiansa lyhyesti ja
ytimekkäästi esitettyhän unohtamisen ehkäisemiseksi nykäistä
mainittua ministeriä nenästä, puukata häntä mahaan, astua hänen
liikavarpailleen, ravistella kolmesti häntä molemmista korvista, pistää
neula hänen takalistoonsa tai nipistää hänen käsivartensa mustan- ja
sinisenkirjavaksi ja uudistaa toimenpide jokaisen uuden audienssin
aikana, kunnes asia oli suoritettu tai lopullisesti hylätty.
Hän vaati vielä, että kansan suuren eduskunnan jäsenen piti
mielipiteensä esitettyään ja sitä puolustettuaan äänestää sitä vastaan,
koska sellainen menettely epäilemättä koituisi yleisen menestyksen
hyödyksi.
Kiivaiden puolueriitojen tyynnyttämiseksi hän ehdotti merkillistä
keinoa. Menetelmä on seuraavanlainen. Otetaan jokaisesta puolueesta
sata johtavaa henkilöä ja asetetaan parittain rinnatusten ne,
joiden päät ovat suunnilleen samaa kokoa. Sitten annetaan kahden
taitavan kirurgin yhtaikaa sahata irti jokaisen parin takaraivot,
niin että aivot jakautuvat kahteen yhtä suureen osaan. Irroitetut
takaraivot vaihdetaan, joten kumpikin saa poliittisen vastustajansa
päänpuolikkaan. Työn voi tosin ajatella vaativan melkoista
täsmällisyyttä, mutta professori vakuutti, että jos se suoritettiin
taitavasti, niin tulos oli varma. Hänen mielestään oli seikka seuraava:
Kun molemmat aivojenpuolikkaat joutuvat riitelemään asioista saman
kallon sisäpuolella, niin ne epäilemättä pääsevät pian yksimielisyyteen
ja ilmaisevat tasapuolisuutta ja ajatuksen säännönmukaisuutta, kuten
sopii toivoakin tekevän niiden, jotka luulottelevat tulleensa maailmaan
vain valvomaan ja johtamaan sen kulkua. Puolueiden johtomiesten aivojen
määrä- ja laatupuolisen eroavaisuuden vakuutti tohtori voivansa merkitä
oman kokemuksen nojalla aivan mitättömäksi.
Minä kuulin kahden professorin erittäin kiihkeästi väittelevän siitä,
millä keinoin voitaisiin mukavimmin ja tehokkaimmin kantaa valtiolle
rahoja herättämättä alamaisissa tyytymättömyyttä. Toinen arveli, että
olisi oikeudenmukaisinta verottaa paheita ja hullutuksia ja että
kunkin henkilön suoritettava summa oli jätettävä hänen naapuriensa
muodostaman lautakunnan määrättäväksi. Toinen oli aivan vastakkaisella
kannalla. Hänen mielestään oli asetettava veronalaisiksi ne ruumiin- ja
sielunkyvyt, joita ihmiset itse pitävät arvokkaimpina; veromäärän piti
vaihdella riippuen puheenalaisten kykyjen erinomaisuuden asteesta, ja
tämän seikan ratkaiseminen oli jätettävä yksinomaan henkilöiden itsensä
asiaksi. Suurimman veromäärän tulisivat suorittamaan ne henkilöt, jotka
olivat toisen sukupuolen parhaassa suosiossa, ja summan ratkaisisi
heidän nauttimiensa suosionosoitusten lukumäärä ja laatu, heidän
oman ilmoituksensa mukaan. Sukkeluus, urhoollisuus ja kohteliaisuus
joutuisivat nekin runsaan verotuksen esineiksi, ja kannettava summa
määriteltäisiin samalla tavalla, kunkin itse ilmaistessa, millainen
määrä mainittuja ominaisuuksia hänessä piili. Kuntoa, oikeamielisyyttä,
viisautta ja oppia sitävastoin ei pitänyt ollenkaan laskea
veronalaisiksi, koska nämä ominaisuudet ovat siitä merkilliset, ettei
kukaan tahdo tunnustaa niitä lähimmäisessään olevan eikä pitää niitä
arvokkaina itsessään.
Naisten verottamisen perustuksena tuli olla heidän kauneutensa ja
vaatetuksen aistikkuus, ja heidän piti nauttia samaa erioikeutta kuin
miesten: saada itse itseänsä arvostella. Uskollisuutta, siveyttä,
tervettä järkeä ja hyvää luonnonlaatua sitävastoin ei sopinut ottaa
huomioon, koska siten ei saataisi kokoon edes veronkantokulunkeja.
Jotta eduskunnan jäsenten kiintymys hallitsevaan huoneeseen pysyisi
vireillä, ehdotettiin, että he heittäisivät noppaa avoimista viroista
sitä ennen valallisesti sitouduttuaan äänestämään hovin puolesta,
olipa onni suopea tai ei. Hävinneillä oli vuorostaan oikeus heittää
noppaa viran joutuessa jälleen avoimeksi. Siten pysyisi toivo ja odotus
lakkaamatta eleillä, kukaan ei voisi valittaa lupausten rikkomista,
vaan saisi syyttää epäonnistumisestaan yksinomaan kohtaloa, jonka
hartiat ovat leveämmät ja lujemmat kuin minkään ministeristön.
Eräs toinen professori näytti minulle suurta paperia, jossa neuvottiin,
kuinka hallitusta vastaan punottuja salajuonia ja -liittoja voitiin
saada selville. Hän neuvoi suuria valtiomiehiä tarkoin tutkimaan
kaikkien epäiltävien henkilöiden ravintojärjestystä, milloin he
nauttivat ateriansa, millä kyljellä makasivat nukkuessaan, kummalla
kädellä pyyhkivät takapuolensa, ottamaan tarkkaa selkoa heidän
ulostuksistaan ja muodostamaan niiden värin, hajun, maun, kiinteyden,
hyvin tai vaillinaisesti sulatetun sisällön nojalla henkilöiden
ajatuksia ja tarkoituksia koskevat mielipiteensä. Hän näet oli runsaan
kokemuksen perustuksella havainnut, etteivät ihmiset ole milloinkaan
niin vakavia, mietteliäitä ja hartaita kuin tarvetuolissaan. Hän itse
oli niissä oloissa usein kokeen vuoksi harkinnut, mikä olisi paras tapa
kuninkaan surmaamiseksi, ja oli huomannut ulostuksensa heti ilmaantuvan
viheriän vivahduksen, mutta aivan toisenlaisen, jos ajatteli vain
kapinannostattamista tai pääkaupungin polttamista.
Koko tutkimus oli sepitetty erittäin teräväjärkisesti, ja siihen
sisältyi lukuisia poliitikoille sangen mielenkiintoisia ja hyödyllisiä
huomautuksia, jotka eivät ymmärtääkseni kumminkaan olleet läheskään
täydelliset. Minä rohkenin siitä huomauttaa tekijälle ja tarjouduin
hänen suvaitessaan antamaan eräitä lisiä. Hän suostui ehdotukseeni
auliimmin kuin kirjailijat yleensä, varsinkaan suunnittelijat, ja
vakuutti erittäin mielellään ottavansa vastaan lisätietoja.
Minä kerroin hänelle, että Tribnian kuningaskunnassa, jota maanasukkaat
mainitsevat nimellä Langden ja jossa olin matkoillani viettänyt
joitakin aikoja, väestön suurimman osan muodostivat tavallaan
vakoilijat, todistajat, kantajat, syyttäjät, toteennäyttäjät,
valantekijät ja heitä tottelevat alemmat toimihenkilöt, jotka kaikki
ovat valtion ministerien ja heidän edustajiensa palveluksessa ja heidän
palkkaamansa. Salajuonia punovat mainitussa kuningaskunnassa yleensä
henkilöt, jotka tahtovat siten päästä etevien poliitikkojen maineeseen,
luoda uutta voimaa kehnoon hallintoon, tukahduttaa tai hälventää
tyytymättömyyttä, täyttää taskujaan takavarikoidulla tavaralla ja
vahvistaa tai heikontaa yleistä luottoa, aina yksityisen etunsa
mukaisesti. He sopivat ennakolta keskenään siitä, keitä henkilöitä
on syytettävä salajuonesta; sitten he toimittavat haltuunsa kaikki
heidän kirjeensä ja paperinsa ja vangituttavat rikoksentekijät. Nämä
paperit jätetään erikoiselle toimikunnalle, jonka jäsenet ovat erittäin
ovelat keksimään sanojen, tavujen ja kirjainten salaisia merkityksiä.
Niinpä he esimerkiksi havaitsevat, että tarvetuoli merkitsee salaista
istuntoa, hanhiparvi eduskuntaa, rampa koira vallananastajaa,
kapaturska —, rutto pysyvää armeijaa, hiirihaukka pääministeriä,
luuvalo korkeata prelaattia, hirsipuu valtiosihteeriä, yöastia
ylhäisten miesten kokousta, siivilä hovinaista, luuta vallankumousta,
hiirenloukku virkaa, pohjaton hauta valtion rahastoa, likaviemäri
hovia, tiukumyssy suosikkia, katkennut ruoko tuomioistuinta, tyhjä
tynnyri kenraalia, märkivä haava hallintoa.
Jos tämä menetelmä pettää, niin heillä on kaksi vieläkin tehokkaampaa,
joita heidän oppineensa mainitsevat nimillä akrostikon ja anagramma.
Ensinmainitun avulla he osaavat tulkita kaikki alkukirjaimet
niin, että niihin sisältyy poliittista tarkoitusta. _N_ merkitsee
salaliittoa, _B_ ratsuväkirykmenttiä, _L_ laivastoa. Toista käyttäen
he voivat epäilyksenalaisen asiakirjan kirjaimia siirtämällä keksiä
vastustuspuolueen salaisimmat aikeet. Jos esimerkiksi kirjoitat
kirjeessä tuttavallesi _Veli Tuomasta kiusaavat taas ne peräpukamat_,
niin taitava salakirjoituksen selittäjä havaitsee, että tuon lauseen
kirjaimet voidaan järjestää myöskin seuraaviksi sanoiksi: _Et saa
murtua, tekevä. Aikomus tappaa valtias N_. Tämä on anagrammaattinen
menetelmä.
Professori kiitti minua mitä lämpimimmin näiden huomioitteni
ilmoittamisesta ja lupasi kunnioittavasti mainita minut tutkimuksessaan.
Kun en nähnyt tässä maassa mitään, mikä olisi houkutellut
pitkäaikaisempaan oleskeluun, aloin suunnitella Englantiin palaamista.