Tekijä lähtee Laputasta; hänet kuljetetaan Balbinarbiin, ja hän saapuu
pääkaupunkiin. Pääkaupungin ja lähiseudun kuvaus. Ylhäinen herra ottaa
tekijän vieraanvaraisesti vastaan. Hänen keskustelunsa tämän herran
kanssa.
Vaikka en voi sanoa, että minua kohdeltiin pahoin tässä saaressa,
täytyy kuitenkin tunnustaa, että katsoin joutuvani laiminlyödyksi
ja jossakin määrin ylenkatsotuksikin. Hallitsija enempää kuin hänen
väkensäkään ei näyttänyt ollenkaan välittävän mistään muusta tiedosta
kuin matematiikkaa tai musiikkia koskevasta, ja koska olin niillä
aloilla heitä tietämättömämpi, sain vain vähän huomiota osakseni.
Kun sitäpaitsi olin nähnyt kaikki saaren nähtävyydet, teki kovin
mieleni sieltä poistua sydämestäni tuskastuttuani sen asukkaisiin. He
tosin olivat erittäin eteviä kahdessa tieteessä, joita erinomaisesti
kunnioitan ja joihin olen hiukan perehtynytkin, mutta samalla niin
hajamielisiä ja omiin mietteisiinsä uppoutuneita, etten muista
milloinkaan tavanneeni niin ikäviä kumppaneita. Minä seurustelin
ainoastaan naisten, käsityöläisten, läpsähdyttäjien ja hovipoikien
kanssa saaden senvuoksi kokea syvää ylenkatsetta; mutta ainoastaan
heiltä onnistuin saamaan järjellisiä vastauksia.
Uutterain opintojen avulla olin melkoisesti perehtynyt heidän
kieleensä, ja kun ei enää tehnyt mieli jäädä saareen, missä sain
niin vähän arvonantoa, päätin poistua sieltä ensimmäisen tilaisuuden
tarjoutuessa.
Hovissa oli eräs ylhäinen mies, kuninkaan läheinen sukulainen,
jota siitä syystä kohdeltiin kunnioittavasti. Häntä pidettiin
yleisesti kaikkein tietämättömimpänä ja typerimpänä. Hän oli tehnyt
kruunulle useita merkittäviä palveluksia, oli luonnostaan lahjakas
ja hyvin sivistynyt sekä vilpitön ja kunniallinen mies, mutta niin
epäsoitannollinen, että hänen moittijansa kertoivat hänen usein
joutuneen pois tahdista. Hänen opettajansa olivat myös pahassa pulassa
kokiessaan opettaa hänelle kaikkein yksinkertaisimman matemaattisen
väittämän todistusta. Hän suvaitsi osoittaa minulle suosiotaan monella
muotoa, kunnioitti minua usein tulemalla luokseni, halusi kuulla
Euroopan oloista ja käymieni maiden laeista, tavoista, pitämyksistä
ja opillisesta sivistyksestä. Hän kuunteli kertomustani erittäin
tarkkaavasti ja lausui varsin älykkäitä huomautuksia kaikesta,
mitä sanoin. Hänellä oli hyvän tavan vuoksi kaksi läpsähdyttäjää
palveluksessaan, mutta hän ei niitä käyttänyt muulloin kuin hovissa ja
virallisten vierailujen aikana; kahden kesken ollessamme hän aina käski
heidän poistua.
Minä pyysin tätä ylhäistä miestä anomaan Hänen Majesteetiltaan minulle
lupaa lähteä saaresta, ja hän teki sen, tosin pahoitellen, kuten
suvaitsi sanoa; hän näet oli tosiaankin esittänyt minulle useita sangen
edullisia tarjouksia, jotka kuitenkin olin torjunut samalla ilmaisten
kaikkein syvintä kiitollisuuttani.
Helmikuun 16:na sanoin jäähyväiset Hänen Majesteetilleen ja hoville.
Kuningas antoi minulle suunnilleen kahdensadan englanninpunnan arvoisen
lahjan, suosijani, hänen sukulaisensa, saman verran ja suosituskirjeen,
joka oli osoitettu eräälle hänen pääkaupungissa asuvalle ystävälleen.
Saari leijaili silloin erään vuoren yläpuolella suunnilleen kahden
peninkulman korkeudessa, ja minut laskettiin alas alimmalta
parvekkeelta samoinkuin minut oli saareen otettu.
Koko mannermaata, mikäli se on Lentävän saaren hallitsijan
valta-aluetta, mainitaan _Balbinarbin_ nimellä, ja pääkaupungin nimi,
kuten jo aikaisemmin mainitsin, on _Lagado_. Minä tunsin eräänlaista
tyydytystä päästyäni takaisin maan kamaralle. Lähdin heti kaupunkiin
kohtaamatta minkäänlaista hankaluutta; olin näet puettu niinkuin
maan asukkaat ja osasin kieltä riittävästi voidakseni keskustella
heidän kanssaan. Löysin aivan kohta sen henkilön asunnon, jolle
suosituskirjeeni oli osoitettu, esitin sen lausuen terveiset saaressa
asuvalta grandilta, ja minut otettiin erittäin ystävällisesti vastaan.
Tämä korkea lordi, jonka nimi oli Munodi, antoi järjestää minua varten
asunnon taloonsa, ja minä viivyin siinä koko oleskeluni ajan nauttien
mitä suurinta vieraanvaraisuutta.
Jo seuraavana aamuna hän vei minut vaunuissaan näkemään kaupunkia,
joka on suunnilleen puolen Lontoon kokoinen. Talot olivat varsin
merkillisesti rakennettuja ja useimmat niistä näyttivät rappeutuneilta.
Kaduilla liikkuva väki kulki nopeasti, tuijotteli jäykin silmin ja
oli yleensä riepuihin puettua. Me ajoimme ulos eräästä kaupungin
portista suunnilleen kolmen peninkulman päähän maaseudulle. Siellä näin
lukuisain työläisten muokkaavan maata erilaisilla kojeilla, mutta en
voinut arvata, mitä he oikeastaan tekivät; en myöskään havainnut viljan
tai heinän jälkeäkään, vaikka maaperä näytti olevan mainiota. En voinut
olla ihmettelemättä kaupungissa ja maaseudulla näkemiäni merkillisiä
seikkoja ja rohkenin tiedustella oppaaltani, mitä nuo monet kaduilla
ja pelloilla havaitsemani uutterat päät, kädet ja kasvot oikeastaan
merkitsivät, sillä en voinut havaita niiden saavan aikaan mitään
hyödyllistä. Päinvastoin: en ole milloinkaan nähnyt niin huonosti
viljeltyä maata, niin kehnosti rakennettuja ja niin rappeutuneita
taloja enkä väkeä, jonka ulkomuoto ja vaatetus ilmaisi sellaista
köyhyyttä ja puutetta.
Tämä lordi Munodi oli kaikkein ylhäisimpiä henkilöitä ja oli ollut
joitakin vuosia Lagadon kuvernöörinä, mutta juonittelevat ministerit
olivat toimittaneet hänet kyvyttömyyden vuoksi virasta erotetuksi.
Kuningas kohteli häntä kuitenkin suopeasti, niinkuin ainakin
hyväätarkoittavaa, mutta erittäin kehnolla älyllä varustettua henkilöä.
Kun olin lausunut tuon maata ja sen asukkaita koskevan suorasukaisen
arvosteluni, vastasi hän minulle vain, että olin viettänyt heidän
keskuudessaan liian lyhyen ajan voidakseni mitään mielipidettä
itselleni muodostaa, että eri kansoilla on omat erilaiset tapansa
ja muita samanlaisia yleisiä lauseparsia. Mutta kun sitten olimme
palanneet hänen palatsiinsa, kysyi hän minulta, mitä arvelin
rakennuksesta, mitä vikoja siinä huomasin ja mitä muistuttamista oli
mielestäni hänen palvelijoittensa puvuissa ja ulkomuodossa.
Hän voikin huoletta kysyä, sillä kaikki oli upeata, moitteetonta ja
hienoa. Minä vastasin, että Hänen Ylhäisyytensä viisaus, korkea asema
ja varallisuus oli varjellut hänet niistä epäkohdista, joita typeryys
ja köyhyys oli tuottanut toisten keskuuteen. Hän sanoi, että jos
lähtisin hänen maatilalleen, joka sijaitsi suunnilleen kahdenkymmenen
peninkulman päässä kaupungista, saisimme parempaa tilaisuutta
tällaisiin keskusteluihin. Minä sanoin Hänen Ylhäisyydelleen olevani
täysin hänen käytettävänään, ja niin lähdimme matkaan seuraavana aamuna.
Matkan varrella hän kiinnitti huomiotani maanviljelijöiden käyttämiin
erilaisiin menetelmiin, jotka olivat mielestäni kerrassaan
käsittämättömät, sillä vain parissa paikassa näin jonkin tähkän tai
heinänkorren. Kolme tuntia matkattuamme maisema kuitenkin täydellisesti
muuttui. Me saavuimme mitä kauneimpaan seutuun, jossa oli vähän väliä
sievästi rakennettuja talonpoikaistaloja ja aidatuilla alueilla
viinitarhoja, viljapeltoja ja niittyjä. En tosiaankaan muista missään
nähneeni mieluisampaa maisemaa. Hänen Ylhäisyytensä havaitsi kasvojeni
kirkastuvan ja selitti huoaten, että tästä alkoivat hänen tiluksensa,
jotka ulottuivat hänen kartanoonsa saakka, ja että hänen maanmiehensä
ivailivat ja ylenkatsoivat häntä, koska hän ei osannut paremmin
hoitaa asioitaan, vaan antoi koko maalle huonon esimerkin, jota tosin
noudattivat vain harvat, muutamat hänenlaisensa iälliset, itsepintaiset
ja heikkojärkiset.
Vihdoin saavuimme kartanoon, joka oli tosiaankin jalo rakennus,
klassillisen rakennustaiteen sääntöjen mukainen. Suihkulähteet,
puutarhat, puistokäytävät ja lehtokujat oli kaikki järjestetty erittäin
älykkäästi ja aistikkaasti. Minä kiittelin kaikkea näkemääni niinkuin
pitikin, mutta Hänen Ylhäisyytensä ei kiinnittänyt siihen mitään
huomiota ennenkuin illallisen jälkeen, jäätyämme kahden kesken. Silloin
hän sangen murheellisena selitti minulle, että hänen luultavasti täytyi
hajoittaa kaupungissa sijaitseva talonsa ja tämä kartanonsa ja rakentaa
ne uudestaan nykyisen muodin mukaan, hävittää kaikki istutuksensa,
korvata ne nykyisen käytännön vaatimilla ja antaa sama määräys kaikille
alustalaisilleen, ellei mielinyt kuulla itseään soimattavan kopeaksi,
eriskummalliseksi, teeskenteleväksi, tietämättömäksi ja oikukkaaksi ja
saada osakseen vielä suurempaa epäsuosiota Hänen Majesteettinsa taholta.
Hän sanoi, että ilmaisemani ihmettely haihtuisi tai vähenisi,
kunhan saisin tietää eräitä seikkoja, joista luultavasti en ollut
hovissa mitään kuullut, koska sikäläinen väki oli syventynyt omiin
mietiskelyihinsä siinä määrin, ettei tullut tarkanneeksi, mitä alhaalla
tapahtui.
Hänen kertomuksensa pääsisällys oli seuraava. Suunnilleen neljäkymmentä
vuotta sitten lähti muutamia henkilöitä ylös Laputaan, joko
liikeasioiden vuoksi tai huvittelemaan, ja kun he sitten viiden
kuukauden kuluttua palasivat, oli heillä jonkinlaista vaillinaista
vihiä matematiikasta, mutta pää täynnä tuulesta temmattuja aatteita,
joita he olivat omaksuneet tuossa ilmavassa olopiirissä. Matkaltaan
palattuaan alkoivat mainitut henkilöt moittia kaikkien asioiden
järjestystä täällä alhaalla ja sommitella suunnitelmia kaikkien
taiteiden, tieteiden, kielten ja keksintöjen uudistamiseksi. Siinä
tarkoituksessa he hankkivat Kuninkaalta luvan perustaa Lagadoon
Suunnittelijain Akademian, ja tämä mieliala saavutti kansassa
niin suurta kannatusta, ettei nykyisin ole valtakunnassa yhtäkään
merkittävää kaupunkia, jossa ei ole sellaista akademiaa. Näissä
korkeakouluissa professorit keksivät uusia sääntöjä ja menetelmiä
maanviljelystä ja rakennustoimintaa varten sekä uusia kojeita ja
työkaluja kaikkien käsityö- ja tehdasammattien käytettäviksi, vieläpä
niin, että heidän väitteensä mukaan yksi mies kykenee suorittamaan
kymmenen miehen työn; kokonainen palatsi voidaan rakentaa viikossa ja
niin kestävistä aineksista, ettei sitä tarvitse milloinkaan korjata.
Kaikkien maan hedelmien tulee voida kypsyä minä vuodenaikana haluamme
ja antaa sata kertaa suurempi sato kuin nykyisin, lukemattomia muita
loistavia ehdotuksia mainitsematta. Ainoa haitta on siinä, ettei
yhtäkään noista ehdotuksista ole vielä toteutettu ja että koko maa
sillävälin joutuu surkeaan rappiotilaan, rakennukset raunioituvat
ja kansa jää vaille ruokaa ja vaatteita. Kaikki tämä ei kumminkaan
lannista heidän uskallustaan, vaan toivo ja epätoivo kiihtävät heitä
sitäkin kiihkeämmin noudattamaan suunnitelmaansa. Hän puolestaan ei
ollut mikään uudistuksiaharrastava henkilö, vaan tyytyi pysymään
vanhoissa raiteissa, asumaan esi-isiensä rakentamassa talossa ja
toimimaan elämän kaikissa oloissa niinkuin he olivat toimineet,
mitään uudistusta kaipaamatta. Muutamat ylhäiset ja aateliset olivat
menetelleet samoin, mutta heitä kohdeltiin nyt ylenkatseellisesti
ja pahansuovasta koska he muka olivat tietämättömiä valistuksen
vastustajia, kehnoja yhteiskunnan jäseniä ja pitivät omaa mukavuuttaan
ja lepoaan maan yleistä menestystä tärkeämpänä.
Hänen Ylhäisyytensä lisäsi, ettei halunnut enempiä yksityiskohtia
mainitsemalla riistää minulta sitä nautintoa, jota epäilemättä
saisin kokea, jos kävisin tutustumassa Suureen Akademiaan, kuten hän
puolestaan kehoitti minua tekemään. Hän osoitti minulle suunnilleen
kolmen peninkulman päässä olevan vuoren rinteellä sijaitsevaa
raunioitunutta rakennusta kertoen siitä seuraavaa. Hänellä oli ollut
puolen peninkulman päässä kartanostaan kelvollinen mylly, jota käytti
eräs ison virran haarautuma ja joka riitti hänen oman taloutensa ja
useiden hänen alustalaistensa tarpeisiin. Noin seitsemän vuotta sitten
tuli joukko noita suunnittelijoita hänen luokseen ehdottamaan, että
hän hävittäisi vanhan myllynsä ja rakentaisi uuden vuorenrinteeseen.
Vuorenharjanteelle oli rakennettava pitkä kanava, johon putkien
ja koneiden avulla nostettaisiin vettä myllyn käyttämistä varten.
Korkeamman paikan ilma ja tuulet saisivat veden liikkeeseen ja
tekisivät sen siten tehokkaammaksi käyttövoimaksi, ja rinnettä
alaspäin virtaava vesi pyörittäisi myllyä puolella siitä määrästä,
jonka vaatii tasaisemmalla maalla virtaavan joen äyräälle sijoitettu
mylly. Hän kertoi suostuneensa ehdotukseen, koska ei ollut siihen
aikaan hovin erinomaisessa suosiossa ja koska monet ystävät häntä
siihen kehoittivat. Kun hän sitten oli pitänyt työssä sata miestä
kahden vuoden ajan, epäonnistui koko yritys ja suunnittelijat lähtivät
tiehensä syyttäen yksin häntä, ivaillen häntä siitä lähtien ja
houkutellen toisia samanlaiseen kokeeseen, samoin menestystä lupaillen
ja johtaen asiat samaan lohduttomaan tulokseen.
Muutaman päivän kuluttua palasimme kaupunkiin, ja Hänen Ylhäisyytensä,
joka ei halunnut lähteä mukaan, koska ei ollut hyvässä maineessa
Akademian jäsenten keskuudessa, suositteli matkaseurakseni erästä
tuttavaansa. Tämä herra suvaitsi minut esitellessään sanoa, että olin
suuri suunnitelmien harrastaja ja erittäin utelias ja herkkäuskoinen
henkilö, mikä ei ollutkaan aivan väärin, koska olin itse ollut
eräänlainen suunnittelija nuoremmalla iälläni.