Eräs uudenaikaisen filosofian ja astronomian ratkaisema ongelma.
Laputalaisten etevyys viimeksimainituissa tieteessä. Kuinka Kuningas
menettelee kukistaessaan kapinaa.
Minä pyysin hallitsijalta lupaa päästä näkemään saaren nähtävyyksiä,
ja hän suostui armollisesti pyyntööni käskien opettajani lähteä minua
saattelemaan. Halusin ennen kaikkea tietää, mikä luonnollinen tai
keinotekoinen asia sai aikaan sen erilaiset liikkeet, ja käyn nyt sitä
tieteellisesti lukijalle kuvailemaan.
Lentävä eli Leijuva saari on täsmälleen ympyränmuotoinen; sen
halkaisija on 7,837 kyynärää eli suunnilleen puoli viidettä
peninkulmaa, joten sen pinta on kymmenentuhatta tynnyrinalaa.
Paksuudeltaan se on kolmesataa kyynärää. Sen pohja eli alapinta,
jonka näkevät sitä alhaaltapäin katselevat, on sileä ja säännöllinen
timanttilevy, joka kohoo suunnilleen kahdensadan kyynärän korkeuteen.
Sen yläpuolella ovat eri kivennäiset tavallisessa järjestyksessään,
ja päällimmäisenä on kymmenen tai kahdentoista jalan vahvuinen runsas
ruokamulta. Yläpinta on kalteva reunoilta kohti keskusta, ja tämä
seikka on luonnollisena syynä siihen, että saareen lankeava kaste
ja sade virtaa pieninä puroina keskukseen keräytyen neljään suureen
säiliöön, jotka ovat suunnilleen puoli peninkulmaa ympärimitaten ja
sijaitsevat sadan kyynärän päässä keskuksesta. Päivän aikaan aurinko
haihduttaa alinomaa vettä näistä säiliöistä, ja siitä johtuu, etteivät
ne milloinkaan tulvi yli laitojensa. Kun Kuninkaalla sitäpaitsi on
voima kohottaa saari pilvien ja usvien yläpuolelle, voi hän milloin
hyvänsä estää kastetta ja sadetta lankeamasta. Korkeimmalle kohoavat
pilvet näet nousevat luonnontutkijain yksimielisen todistuksen mukaan
vain kahden peninkulman korkeuteen; missään tapauksessa ei ole nähty
niiden nousevan ylemmäksi tässä maassa.
Saaren keskellä on suunnilleen viidenkymmenen kyynärän levyinen
kuilu. Siitä tähtientutkijat laskeutuvat suureen korkeaan holviin,
jota senvuoksi mainitaan nimellä _Flandona gagnole_ eli Astronomien
luola. Se sijaitsee sadan kyynärän syvyydessä ylemmän timanttipinnan
alapuolella. Tässä luolassa palaa lakkaamatta kaksikymmentä lamppua,
jotka heijastelevan timantin avulla luovat valoa joka suuntaan. Luolan
varusteina on suuri määrä sekstantteja, kvadrantteja, teleskooppeja,
astrolabeja ja muita tähtitieteellisiä kojeita. Suurin nähtävyys,
seikka, josta koko saaren kohtalo riippuu, on kuitenkin valtavan suuri,
kutojan sukkulan muotoinen magneetti. Se on kuuden kyynärän pituinen ja
paksuimmalta kohdaltaan ainakin kolme kyynärää läpimitaten. Magneettia
kannattaa erittäin luja timanttiakseli, joka kulkee sen keskipisteen
läpi ja jota se kiertää, niin täsmällisesti tasapainoon sijoitettuna,
että heikoinkin käsi voi sitä pyörittää. Sen sulkee sisäänsä ontto
teräslieriö, neljän jalan syvyinen, yhtä paksu ja kaksitoista kyynärää
läpimitaten. Lieriö on sijoitettu vaakasuoraan asentoon, ja sitä
kannattamassa on kahdeksan kuuden kyynärän pituista timanttijalkaa.
Lieriön ontelopuolella on kahdentoista tuuman syvyinen uurre, johon
akselin molemmat päät on asetettu, niin että sitä voidaan kääntää aina
tarpeen mukaan.
Kiveä ei mikään voima voi liikuttaa paikaltaan, sillä lieriö ja sen
jalat kuuluvat erottamattomasti saaren pohjana olevaan timanttilevyyn.
Tämän magneetin avulla saarta voidaan kohottaa ja laskea ja siirtää
paikasta toiseen. Siihen maan osaan nähden, jota tämä ruhtinas
hallitsee, magneetin toisessa päässä asuu puoleensavetävä, toisessa
luotaantyöntävä voima. Jos magneetti käännetään siten, että sen
puoleensavetävä pää on kohti maata, niin saari painuu alaspäin; jos
taas luotaantyöntävä pää suunnataan maata kohti, niin saari nousee
kohtisuoraan ylöspäin. Jos magneetti on vinossa asennossa, niin
saarikin liikkuu samassa vinossa suunnassa, sillä magneetin voimat
vaikuttavat aina magneetin omassa suunnassa.
Tämän vinon liikkeen avulla saari voidaan siirtää ruhtinaan valtakunnan
eri osiin. Lähemmin sen liikuntoa selittääksemme otaksumme, että _AB_
on Balbinarbin alueen halki vedetty viiva, että viiva _cd_ merkitsee
magneettia, jonka luotaantyöntävä pää on _d_ ja puoleensavetävä
_c_, ja että saari on pisteen _C_ yläpuolella. Jos nyt magneetti on
sijoitettu asentoon _cd_, luotaantyöntävä pää alaspäin, niin saari
kohoo vinossa suunnassa ylöspäin kohti _D_:tä. Jos sitten otaksumme,
että saaren tultua _D_:hen magneetin akselia käännetään, niin että
sen puoleensavetävä pää viittaa kohti pistettä _E_, niin saari
liikkuu vinossa suunnassa kohti _E_:tä. Jos magneetin akselia jälleen
käännetään, niin että se tulee suuntaan _EF_, luotaantyöntävä pää
alaspäin, niin saari kohoo vinosti kohti pistettä _F_, josta taas,
kääntämällä puoleensavetävä pää kohti _G_:tä, saari voidaan kuljettaa
_G_:hen ja _G_:stä edelleen pisteeseen _H_ kääntämällä magneettia
niin, että sen luotaantyöntävä pää viittaa luotisuoraan alaspäin.
Siten asianmukaisesti muuttamalla magneetin asentoa saadaan saari
vuoroin kohoamaan ja painumaan vinossa suunnassa ja siirtymään tämän
vuoroittaisen nousun ja laskun avulla (suunnan kaltevuus ei ole suuri)
valtakunnan osasta toiseen.
Huomattava on, ettei saari voi liikkua alapuolella olevan valtakunnan
rajojen ulkopuolelle eikä kohota neljää peninkulmaa korkeammalle.
Astronomit (jotka ovat kirjoittaneet magneettia koskevia laajoja
tutkimuksia) selittävät asian seuraavalla tavalla: magneettinen voima
vaikuttaa korkeintaan neljän peninkulman päähän, ja maan uumenissa sekä
meren pohjassa, kuuden meripeninkulman päähän rannikolta, sijaitseva ja
magneettiin vaikuttava kivennäinen ei ole levinnyt yli koko maanpiirin,
vaan rajoittuu Kuninkaan valta-alueisiin. Sellaisen ylemmyyden nojalla
olikin ruhtinaan helppo laskea valtansa alle kaikki ne maat, jotka
sijaitsivat magneetin vetovoiman piirissä.
Kun magneetti käännetään yhdensuuntaiseksi vaakasuoran tason kanssa,
pysyy saari paikoillaan; siinä tapauksessa näet sen molemmat päät
ovat yhtä etäällä maasta ja vaikuttavat tasaväkisestä toinen painaen
alaspäin, toinen kohottaen ylöspäin, joten mitään liikettä ei voi
syntyä.
Magneettia hoitavat muutamat astronomit, jotka aika ajoin muuttavat
sen asentoa Kuninkaan määräysten mukaan. He kuluttavat suurimman osan
ikäänsä tarkaten taivaankappaleita ja käyttävät työssään kaukoputkia,
jotka ovat paljoa paremmat kuin meikäläiset. Vaikka näet heidän
kookkaimmat teleskooppinsa eivät ole kolmea jalkaa pitemmät, ne
kuitenkin suurentavat paljoa enemmän kuin meidän käyttämämme sadan
jalan pituiset ja näyttävät samalla tähdet paljoa kirkkaampina. Tämä
etu on tehnyt heille mahdolliseksi laajentaa havaintojensa piiriä
eurooppalaisten tähtientutkijoittemme alueita paljon kauemmaksi. Niinpä
he ovat luetteloineet kymmenentuhatta kiintotähteä, kun sensijaan
meidän kaikkein täydellisin luettelomme sisältää vain kolmanneksen
siitä määrästä. He ovat myös havainneet kaksi pienempää tähteä eli
seuralaista, jotka kiertävät Marsia; sisempi niistä on täsmälleen
kolmen halkaisijansa päässä mainitun kiertotähden keskipisteestä,
ulommainen viiden; edellinen suorittaa kierroksensa kymmenessä
tunnissa, jälkimmäinen kahdessakymmenessäyhdessä ja puolessa, joten
niiden kierrosaikojen neliöt suhtautuvat toisiinsa jokseenkin samoin
kuin niiden etäisyydet Marsin keskipisteestä, mikä selvästi osoittaa
niiden tottelevan samaa painovoiman lakia, joka johtaa kaikkien muiden
taivaankappaleiden liikkeitä.
He ovat havainneet yhdeksänkymmentäkolme pyrstötähteä ja ovat erittäin
täsmällisesti määritelleet niiden radat. Jos väite on tosi (ja he
vakuuttavat niin sangen uskottavasti), on erittäin toivottavaa, että
heidän havaintonsa julkaistaan, jotta pyrstötähtiä koskeva teoria, joka
nykyjään on erittäin ontuva ja puutteellinen, saatettaisiin samaan
täydellisyyteen kuin tähtitieteen muut osat.
Kuningas olisi maailman itsevaltaisin ruhtinas, jos hän saisi jonkun
ministerin liittymään yhteistuumiin kanssaan. Mutta ministerit, joiden
maatilat sijaitsevat maan pinnalla, käsittävät hyvin, että ruhtinaan
suosikin asema on erittäin epävarma, eivätkä missään tapauksessa suostu
orjuuttamaan omaa maatansa.
Jos jossakin kaupungissa syntyy kapina tai kumousliike, jos ilmenee
kiivaita puoluetaisteluita tai jos asujaimet kieltäytyvät suorittamasta
tavanomaisia veroja, niin Kuningas voi pakottaa heidät kuuliaisiksi
kahdella eri tavalla. Toinen, lievempi keino on se, että annetaan
saaren leijua paikoillaan kaupungin ja lähiseutujen yläpuolella,
niin että paikkakunnan asukkaat joutuvat vaille, auringonpaistetta
ja sadetta, ja saavat kokea puutetta ja tauteja. Jos rikos vaatii,
pommitetaan heitä samalla ylhäältä käsin suurilla kivenmuhkuroilla,
joilta he voivat suojata itseään ainoastaan ryömimällä kellareihin
ja onkaloihin heidän asumustansa kattojen murskautuessa. Mutta jos
he yhä niskoittelevat tai yrittävät kapinoida, niin Kuningas käyttää
äärimmäistä keinoa: antaa saaren painua suoraan heidän päähänsä siten
tuhoten kaikki, rakennukset ja ihmiset. Sellaiseen äärimmäiseen keinoon
ruhtinaan on kuitenkin vain harvoin pakko turvautua; hän itse ei halua
sitä käyttää, eivätkä hänen ministerinsäkään uskalla häntä kehoittaa
menettelyyn, joka tekisi heidät vihatuiksi kansan keskuudessa ja
tuottaisi suurta vauriota heidän omille tiluksilleen, jotka kaikki
sijaitsevat alhaalla; saari näet on Kuninkaan omaisuutta.
On olemassa vieläkin painavampi seikka, jonka tähden tämän maan
hallitsijat ovat aina olleet haluttomat sellaiseen kamalaan
toimenpiteeseen, ellei äärimmäinen pakko ole sitä vaatinut. Jos näet
hävitettävässä kaupungissa sattuisi olemaan korkeita kallioita,
kuten yleensä onkin laita suurissa kaupungeissa, joiden paikka
todennäköisesti on alun alkaen valittu pitäen silmällä tuhon
välttämistä, tai jos siinä olisi korkeita torneja tai kivipylväitä,
voisi äkkinäinen laskeutuminen saattaa vaaraan saaren pohjan eli
alapinnan, joka tosin, kuten mainitsin, on kahdensadan kyynärän
vahvuisen timanttikappaleen muodostama, mutta voisi kuitenkin
haljeta liian ankarasta iskusta tai murtua joutuessaan liian likelle
alapuolella olevien talojen tulta, kuten usein murtuu liesiemme rauta-
tai kivilaaka. Kaiken tämän kansa varsin hyvin tietää ja osaa hyvin
arvostella, kuinka pitkälle sopii mennä niskoittelussaan, kun on
kysymyksessä vapaus tai omaisuus. Joutuessaan ankarimman ärsytyksen
esineeksi ja päätettyään mitä lujimmin murskata kaupungin murusiksi
Kuningas käskee laskea saarta erittäin hitaasti sanoen muka tahtovansa
säästää kansaansa, mutta todellisuudessa siitä syystä, että pelkää
timanttipohjan vioittuvan. Sellaisen onnettomuuden sattuessa näet ei
oppineiden mielipiteen mukaan magneetti enää kykenisi kannattamaan
saarta, vaan koko ainemäärä mäiskähtäisi maahan.
Suunnilleen kolme vuotta ennen saapumistani oli Kuninkaan alueitaan
tarkastaessa sattunut erinomainen tapaus, joka oli vähällä tehdä lopun
koko kuningaskunnasta ainakin sen nykyisessä muodossa. Lindalino,
valtakunnan toinen kaupunki, oli ensimmäinen niistä kaupungeista,
joissa Kuningas matkallaan vieraili. Kolme päivää hänen lähtönsä
jälkeen sulkivat asujaimet, jotka olivat jo usein valittaneet
kärsimäänsä sortoa, kaupungin portit, vangitsivat kuvernöörin ja
rakensivat uskomattoman nopeasti ja arvaamatonta vaivaa nähden
neljä suurta tornia, tornin jokaiseen kaupungin kulmaan (se näet
oli rakennettu täsmälleen neliöön). Tornit olivat yhtä korkeat kuin
kaupungin keskustassa sijaitseva, iso suippo kallio. Jokaisen tornin
huippuun ja samoin kallion kärkeen he sijoittivat väkevän magneetin
ja varustivat suunnitelman tyhjiinraukeamisen varalta valtavan määrän
erittäin tulenarkaa polttoainetta toivoen voivansa siten särkeä
timanttipohjan, jos magneettisuunnitelma epäonnistuisi.
Kului kahdeksan kuukautta, ennenkuin Kuningas sai täyden selvyyden
siitä, että lindalinolaiset olivat nousseet kapinaan. Hän käski
siirtämään saaren kaupungin yläpuolelle. Väestö oli yksimielinen ja
oli kerännyt suuren määrän muonavaroja kaupunkiin, jonka halki virtasi
joki. Kuningas leijui heidän yläpuolellaan useita päiviä riistäen
heiltä päivänpaisteen ja sateen. Hän käski laskea alas useita nuoria,
mutta kukaan ei ajatellutkaan lähettää ylös anomusta, vaan sensijaan
erittäin uskaliaita vaatimuksia: kaikki epäkohdat oli poistettava,
kaupungille myönnettävä suuria erivapauksia, oikeus itse valita
kuvernöörinsä ja muita samanlaisia liiallisuuksia. Hänen Majesteettinsa
käski silloin kaikkia saaren asukkaita heittämään alaparvekkeelta
suuria kiviä kaupunkiin, mutta kaupungin asukkaat olivat varautuneet
vetäytymällä kaikkine hyvyyksineen torneihin ja muihin lujiin
rakennuksiin sekä kellariholveihin.
Kuningas päätti nyt pakottaa tämän uppiniskaisen kansan tottelemaan
ja käski laskea saaren hitaasti neljänkymmenen kyynärän päähän
torneista ja kukkulasta. Niin tehtiin, mutta tehtävää suorittavat
virkamiehet havaitsivat painumisen tapahtuvan paljoa nopeammin kuin
yleensä ja voivat magneettia kääntämällä vain vaivoin pidättää
kohdallansa saarta, joka ilmeisesti pyrki putoamaan. He lähettivät heti
Kuninkaalle tiedon tästä hämmästyttävästä tapahtumasta ja pyysivät
Hänen Majesteetiltaan lupaa saada kohottaa saari korkeammalle. Kuningas
suostui, valtioneuvosto kutsuttiin kokoon, ja magneettia hoitavat
virkamiehet saivat käskyn olla läsnä. Eräs vanhimmista ja kokeneimmista
sai luvan tehdä kokeen. Hän otti sadan kyynärän pituisen lujan nuoran,
saari kohotettiin tuntuneen vetovoiman vaikutuskentän yläpuolelle, hän
kiinnitti nuoran päähän timanttikappaleen, johon sisältyi rautapitoista
mineraalia, samanlaatuista kuin se, joka muodostaa saaren pohjan
eli alapinnan, ja laski sen sitten hitaasti kohti tornirihuippua.
Timanttikappale oli laskeutunut tuskin neljä kyynärää, kun virkamies
tunsi sitä vetävän alaspäin niin voimakkaasti, että hän tuskin jaksoi
vetää sitä takaisin. Sitten hän heitti alas pieniä timantinkappaleita
ja havaitsi torninhuipun kiivaasti vetävän niitä puoleensa. Sama koe
tehtiin kolmen muunkin tornin ja kukkulan kohdalla, ja tulos oli sama.
Tämä seikka kerrassaan kumosi Kuninkaan suunnitelmat ja hänen (en huoli
tässä kertoa asiasta yksityiskohtaisemmin) täytyi hyväksyä kaupungin
esittämät vaatimukset.
Muudan korkea ministeri vakuutti minulle, että jos saari olisi painunut
liian likelle kaupunkia eikä olisi enää päässyt nousemaan, niin
kaupungin asukkaat olisivat epäilemättä kiinnittäneet sen ikiajoiksi,
surmanneet Kuninkaan ja kaikki hänen palvelijansa ja kerrassaan
muuttaneet hallitusmuodon.
Eräs valtakunnan perustuslaeista säätää, etteivät kuningas ja hänen
molemmat vanhemmat poikansa saa poistua saaresta. Sama määräys koskee
kuningatartakin, kunnes hänen hedelmällisyysikänsä on ohi.