Laputalaisten mielenlaatua ja taipumuksia kuvaillaan. Selontekoa heidän
sivistyksestään. Kuninkaasta ja hänen hovistaan. Kuinka tekijä otetaan
siellä vastaan. Asukkaat ovat alinomaisen pelon ja levottomuuden
vallassa. Selontekoa naisista.
Kun olin päässyt ylös saareen, ympäröi minut väkijoukko, mutta
lähinnäolevat näyttivät toisia ylhäisemmiltä. He katselivat minua
ilmeisesti ihmeissään, ja minut valtasi jokseenkin yhtä suuri
hämmästys, sillä en ollut milloinkaan ennen nähnyt hahmoiltaan,
tavoiltaan ja ulkomuodoltaan niin eriskummallisia kuolevaisia. Heidän
päänsä oli kallellaan, joko oikeaan tai vasempaan, toinen silmä kääntyi
sisäänpäin, toinen kohti taivaan korkeutta. Heidän päällysvaatteitaan
koristivat aurinkoja, kuita ja tähtiä esittävät kuviot, ja niihin
oli kudottu lisäksi viuluja, huiluja, harppuja, torvia, kitaroita,
klavereita ja monia muita Euroopassa tuntemattomiakin soittimia.
Siellä täällä näin useita palvelijain vaatteisiin puettuja, joilla oli
kädessä lyhyet kepit ja niiden nokkaan kiinnitettynä kusirakko kuin
puimavarstan nuija. Jokaisessa rakossa (kuten myöhemmin sain tietää)
oli vähän kuivattuja herneitä tai pieniä kiviä Näillä rakoilla he tavan
takaa läpsähdyttivät lähelläseisovien suuta ja korvia, mutta minä en
voinut silloin vielä käsittää, mitä se merkitsi. Näiden ihmisten mieli
näyttää vaipuneen niin syvällisiin katselmuksiin, etteivät he kykene
puhumaan tai kuuntelemaan toisten puhetta, ellei heitä sitä ennen
herätetä ulkonaisesti koskettamalla heidän puhe- ja kuuloelimiään.
Kaikki henkilöt, joiden varat suinkin sallivat, pitävät senvuoksi
palvelijanaan läpsähdyttäjää (alkukielellä _climenole)_ eivätkä
milloinkaan lähde ulos tai vieraisiin ottamatta häntä mukaansa. Tämän
palvelijan tehtävänä on kahden tai useamman henkilön kokoonnuttua
kevyesti läpsähdyttää rakolla huuleen sitä, jonka tulee puhua, ja
oikeaan korvaan sitä, jolle puhe on tarkoitettu. Läpsähdyttäjän
tehtävänä on sitäpaitsi uutterasti valvoa isäntäänsä hänen ollessaan
kävelyllä ja tarpeen vaatiessa hiljaa läpsähdyttää häntä silmille,
sillä isäntä on aina mietteisiinsä vaipunut siinä määrin, että on
vaarassa suistua jokaiseen syvänteeseen tai iskeä otsansa jokaiseen
paaluun, tyrkkiä toisia kadulla ja joutua itse katuojaan tyrkätyksi.
Oli välttämätöntä antaa lukijalle nämä tiedot, koska hän joutuisi
tämän kansan merkilliseen käytökseen perehtyessään yhtä ymmälle
kuin minä, kun minut kuljetettiin portaita pitkin saaren huipulle
ja sieltä kuninkaanpalatsiin. Noustaessa he monta kertaa unohtivat,
mikä oli asiana, ja jättivät minut omiin oloihini, kunnes
läpsähdyttäjät virkistivät heidän muistiaan; heitä näet ei tuntunut
ollenkaan oudostuttavan vieras pukuni tai ulkomuotoni enempää kuin
matalamietteisemmän rahvaan huudotkaan.
Vihdoin tulimme palatsiin ja astuimme vastaanottosaliin, missä
näin Kuninkaan istuvan valtaistuimellaan, kummallakin puolella
korkea-arvoisia henkilöitä. Valtaistuimen edessä oli pöytä täynnä
palloja, sfäärejä ja kaikenlaisia matemaattisia kojeita. Hänen
Majesteettinsa ei meitä ollenkaan huomannut, vaikka sisään rientävä
hoviväki sai aikaan melkoista melua. Hän oli parhaillaan johonkin
ongelmaan syventyneenä, ja me odotimme ainakin tunnin, kunnes hän
sai sen ratkaistuksi. Hänen kummallakin puolellaan seisoi hovipoika,
läpsä kädessään, ja kun he havaitsivat hänen suoriutuneen tehtävästä,
löi toinen häntä kevyesti huuleen ja toinen oikeaan korvaan. Kuningas
säpsähti kuin yhtäkkiä unesta heräten, katseli minua ja saattajiani ja
muisti saapumisemme syyn, joka oli hänelle aikaisemmin ilmoitettu. Hän
lausui muutamia sanoja, ja kohta astui luokseni nuori mies läpsineen
ja läpsähdytti kevyesti oikeaa korvaani. Minä selitin parhaani mukaan
elehtien, etten ollenkaan kaivannut sellaista toimenpidettä, ja siitä,
kuten myöhemmin havaitsin, Hänen Majesteettinsa ja kaikki hovilaiset
päättelivät älyni kovin kehittymättömäksi. Mikäli arvasin, esitti
Kuningas minulle erinäisiä kysymyksiä, ja minä puhuttelin puolestani
häntä kaikilla vallitsemillani kielillä. Kun oli käynyt ilmi, etten
mitään ymmärtänyt enkä voinut ymmärrettävästi itseäni ilmaista, vietiin
minut Kuninkaan käskystä hänen palatsissaan sijaitsevaan huoneistoon
(tämä hallitsija eroaa edukseen kaikista edeltäjistään sikäli, että hän
on vieraanvarainen), missä minulla oli kaksi palvelijaa käytettävänäni.
Tuotiin päivällinen, ja neljä ylhäistä henkilöä, jotka muistin
nähneeni Kuninkaan läheisyydessä, kunnioittivat minua aterioimalla
kanssani. Päivällinen jakautui kahteen osaan, joissa oli kummassakin
kolme ruokalajia. Ensimmäiseen osaan kuului tasasivuisen kolmion
muotoon leikattu lampaanpala, vinokaiteiksi muovattu häränpaisti ja
pyöröviivainen vanukas. Toisen osan muodostivat viulun muotoisiksi
sidottu sorsapari, huiluja ja oboeita muistuttavat makkarat ja
vanukkaat ja harpun hahmoon leikattu vasikanrinta. Palvelijat veistivät
leivän keiloiksi, lieriöiksi, suunnikkaiksi ja muiksi matemaattisiksi
kuvioiksi.
Pöydässä istuttaessa uskalsin tiedustella, miten eri asioita mainittiin
heidän kielellään, ja jalot herrat, läpsähdyttäjiensä avustamina,
vastasivat mielellään kysymyksiini toivoen suurten kykyjensä herättävän
minussa ihailua, kunhan pääsisin niin pitkälle, että kykenisin heidän
kanssaan keskustelemaan. Minä osasinkin pian pyytää ruokaa ja juomaa ja
mitä ikänä halusin.
Päivällisen jälkeen seuralaiseni lähtivät, ja kuninkaan käskystä saapui
luokseni eräs henkilö, läpsähdyttäjä mukanaan. Hänellä oli kynä,
mustetta ja paperia, ja minä ymmärsin hänen eleistään, että hänet oli
lähetetty opettamaan minulle kieltä. Opetus kesti neljä tuntia, jona
aikana minä kirjoitin sarakkeisiin suuren määrän sanoja ja merkityksen
niiden viereen. Minun onnistui oppia muutamia lyhyitä lauseitakin.
Opettajani näet käski palvelijaani tuomaan jotakin, kääntymään,
kumartumaan, istumaan, seisomaan, kävelemään jne., ja minä kirjoitin
samalla lauseen muistiin. Sitäpaitsi hän näytti minulle kirjaa, jossa
oli auringon, kuun, tähtien, eläinradan, kääntöpiirin ja napapiirien
kuvia ja mainitsi nimeltä useita taso- ja avaruuskuvioita. Hän
mainitsi ja kuvaili vielä kaikkia eri soittimia ja niiden käsittelyssä
käytettyjä yleisiä ammattisanoja. Hänen lähdettyään minä sijoitin
kaikki sanat käännöksineen aakkosjärjestykseen. Erittäin uskollisen
muistini avulla perehdyin siten muutamassa päivässä hiukan heidän
kieleensä.
Sana, jonka vastineena kertomuksessani on _Lentävä_ tai _Leijuva
saari_, kuuluu alkukielessä _Laputa_. Minun ei ole onnistunut
milloinkaan saada selville, mistä se oikeastaan johtuu. Vanhassa
ja vanhettuneessa kielessä _lap_ merkitsee _korkeata_, ja _untuh_
vallanpitäjää, ja he väittävät, että _Laputa_ on väärän lausumisen
nojalla johtunut muodosta _Lapuntuh_. Minä puolestani en hyväksy
tätä johtelua, joka mielestäni tuntuu hiukan väkinäiseltä. Rohkenin
esittää oppineille oman olettamukseni, jonka mukaan _Laputa_ merkitsee
_quasi lap outed; lap_ merkitsee oikeastaan auringonsäteiden väreilyä
vedenkalvossa ja _outed_ siipeä. En kumminkaan tahdo tyrkyttää
mielipidettäni kenellekään, vaan jätän sen ymmärtäväisen lukijan
arvosteltavaksi.
Huomattuaan, kuinka kehnot pukimeni olivat, kutsuivat ne henkilöt,
joiden huostaan kuningas oli minut jättänyt, seuraavana päivänä
räätälin ottamaan minusta uuden puvun mittaa. Tämä mestari menetteli
aivan toisin kuin hänen eurooppalaiset virkaveljensä. Aluksi hän
mittasi pituuteni kvadrantin avulla ja piirsi sitten viivoitinta ja
harppia käyttäen paperiin koko ruumiini ääriviivat. Kuuden päivän
kuluttua hän toi vaatteet, jotka olivat huonoa tekoa ja aivan
sopimattomat, sillä hän oli tullut laskelmissaan merkinneeksi väärän
numeron. Minä lohdutin kuitenkin itseäni havaittuani, että sellaiset
virheet olivat aivan yleisiä ja ettei niistä paljoa välitetty.
Vaatteita odottaessani ja joutuessani huonovointisuuden vuoksi
pysyttelemään vielä muutamia päiviä huoneissani minä lisäsin
sanavarastoani, ja seuraavan kerran hoviin tullessani ymmärsin jo
erinäisiä Kuninkaan lausumia ja osasin kohteliaasti vastata hänelle.
Hänen Majesteettinsa oli määrännyt, että saaren tuli liikkua
pohjoiskoilliseen, kunnes saapuisi koko valtakunnan pääkaupungin
Lagadon yläpuolelle, joka sijaitsi maassa. Se oli suunnilleen
yhdeksänkymmenen peninkulman päässä, ja matkamme kesti neljä ja
puoli päivää. Minä en ollenkaan havainnut saaren etenemisliikettä
ilmassa. Seuraavana aamuna kello yhdentoista aikaan itse Kuningas ja
hänen aatelisensa, hovilaisensa ja virkamiehensä alkoivat soittaa
soittimillaan ja jatkoivat kolme tuntia taukoamatta, niin että melu
sai minut melkein kuuroksi. Minä en olisi ymmärtänyt, mitä tämä
meteli tarkoitti, ellei opettajani olisi asiaa selittänyt. Hän sanoi,
että heidän saarensa asujainten korvat kykenivät kuulemaan sfäärien
musiikkia, joka soi aika ajoin, ja että hovi nyt parhaillaan suoritti
osaansa siinä konsertissa, kukin sillä soittimella, jota osasi
taitavimmin käyttää.
Pääkaupunkiin Lagadoon matkattaessa Hänen Majesteettinsa määräsi, että
saaren piti pysähtyä erinäisten kaupunkien ja kylien yläpuolelle, jotta
hän voi ottaa vastaan niissä asuvien alamaistensa anomuksia. Siinä
tarkoituksessa laskettiin alas nuoria, joiden alapäässä riippui pieniä
painoja. Näihin nuoriin sitoivat kansalaiset anomuskirjelmiään, jotka
nousivat ilmoille niinkuin paperisuikaleet, joita poikaset kiinnittävät
leijainsa nuoriin. Toisinaan saatiin alhaalta viiniä ja ravintoaineita,
jotka vivuttiin ylös väkipyörillä.
Matemaattiset tietoni auttoivat minua melkoisesti perehtymään heidän
sanastoonsa, joka suurelta osalta johtui mainitusta tieteestä ja
musiikista, joka ei myöskään ollut minulle vieras. Kaikki heidän
ajatuksensa liikkuivat viivojen ja kuvioiden muodoissa. Niinpä he
esimerkiksi kuvaillessaan jonkin naishenkilön tai muun luontokappaleen
kauneutta käyttävät apunaan vinoneliöitä, ympyröitä, suunnikkaita,
soikioita ja muita mittausopillisia kuvioita tai musiikista lainattuja
ammattisanoja, joita lienee turha tässä toistaa. Minä näin Kuninkaan
keittiössä kaikenlaisia matemaattisia ja musikaalisia kojeita, joiden
muotoon Hänen Majesteettinsa pöydässä tarjoillut paistit leikattiin.
Heidän talonsa ovat erittäin huonosti rakennetut, seinät ovat viistot,
ja missään huoneessa ei näe suoraa kulmaa. Tämä vika johtuu siitä, että
he ylenkatsovat käytännöllistä mittausoppia, joka heidän mielestään
on rahvaanomaista ja mekaanista toimintaa, ja kun heidän antamansa
määräykset ovat niin monimutkaiset, etteivät työmiehet kykene niitä
käsittämään, syntyy alinomaisia väärinymmärryksiä. Vaikka he ovat
varsin taitavia piirtäessään paperiin viivoja ja kuvioita käyttäen
apunaan viivoitinta, kynää ja harppia, en kumminkaan ole nähnyt
väkeä, joka olisi ollut niin kömpelöä, avutonta ja epäkäytännöllistä
elämän tavallisissa oloissa ja toimissa tai käsityskyvyltään niin
hidasta ja hämmentynyttä kaikissa asioissa, matematiikkaa ja
musiikkia lukuunottamatta. He ovat erittäin heikkoja järkeilijöitä
ja taipuvat kiihkeään vastustukseen, paitsi jos sattuvat olemaan
oikeassa, mikä on sangen harvinaista. Ajatuksen havainnollisuus,
mielikuvitus ja kekseliäisyys ovat heille aivan vieraita asioita,
joita heidän kielensäkään ei osaa ilmaista; heidän koko ajatus- ja
mielikuvamaailmansa näet rajoittuu äskenmainittuihin tieteisiin.
Useimmat heistä, varsinkin ne, jotka harrastavat tähtitiedettä,
luottavat lujasti astrologiaan, vaikka eivät kehtaa asiaa julkisesti
tunnustaa. Kaikkein eniten minä kuitenkin ihmettelin sitä melkein
uskomattomalta tuntuvaa seikkaa, että he taipuivat erinomaisesti
uutisiin ja politiikkaan, askartelivat alinomaa julkisissa asioissa,
lausuivat valtiollisia oloja koskevia mielipiteitään ja väittelivät
kiihkeästi puolueohjelman jokaisesta pykälästä. Olen huomannut saman
taipumuksen useimmissa niistä matemaatikoista, joihin olen Euroopassa
tutustunut, mutta en ole milloinkaan kyennyt havaitsemaan minkäänlaista
yhdenmukaisuutta näiden kahden tieteen välillä, mikäli puheenaolevat
henkilöt eivät otaksu, että maailman hallitseminen ja vallitseminen on
yhtä helppoa kuin pallokartan käänteleminen, koska kaikkein pienimmässä
ja kaikkein suurimmassa ympyrässä on yhtä monta astetta. Uskon
kuitenkin, että mainittu taipumus johtuu erittäin yleisestä ihmishengen
heikkoudesta: siitä, että olemme kärkkäät osoittamaan harrastusta ja
ylpeyttä asioissa, joita huonoimmin oivallamme ja joihin opintomme tai
luonnonlahjamme vähimmin meitä oikeuttavat.
Nämä ihmiset elävät alinomaisessa levottomuudessa nauttimatta
hetkeäkään mielenrauhaa, ja heidän pelontuskansa johtuu syistä, jotka
eivät paljoakaan vaikuta muihin kuolevaisiin. Heidän huolensa aiheutuu
siitä, että he pelkäävät erinäisiä taivaankappaleiden välisissä
suhteissa tapahtuvia järkytyksiä, esimerkiksi, että maa, auringon
lakkaamatta sitä lähestyessä, ajan mittaan imeytyy aurinkoon tai
uppoo siihen, että auringon pinnan vähitellen peittää siitä itsestään
haihtuvien aineiden muodostama kuori, joten maa jää vaille valoa, että
maa hädintuskin vältti viimeksi nähdyn pyrstötähden pyyhkäisyn, joka
olisi auttamattomasti tuhonnut sen tuhkaksi, ja että seuraava komeetta,
jonka he ovat laskeneet ilmaantuvan yhdenneljättä ajastajan kuluttua,
todennäköisesti meidät hävittää. Jos näet se periheliumissaan lähestyy
aurinkoa tullen määrättyyn etäisyyteen (kuten he laskelmiensa nojalla
katsovat olevan syytä pelätä), niin se kuumenee kymmenentuhatta kertaa
kuumemmaksi kuin hehkuva rauta ja kuljettaa auringosta loitontuessaan
kymmenensataatuhattaneljätoista peninkulmaa pitkän hehkuvan pyrstön,
ja jos maa kulkee sen läpi sadantuhannen peninkulman päässä komeetan
pääosasta eli nucleuksesta, niin sen täytyy sillä matkallaan syttyä
tuleen ja palaa poroksi. He pelkäävät myös, että aurinko, joka alinomaa
lähettää avaruuteen säteitään saamatta vastaavaa korvausta, lopulta
ehtyy ja tuhoutuu samalla hävittäen maan ja kaikki kiertotähdet, jotka
saavat siitä valonsa.
Nämä ja muut samanlaiset uhkaavat vaarat pitävät heitä lakkaamattoman
levottomuuden tilassa, niin kovin, etteivät he voi tyynesti nukkua
eikä nauttia mistään elämän tavallisista iloista tai huvituksista.
Kohdatessaan tuttavan kadulla he heti tiedustelevat auringon vointia,
millaiselta se oli näyttänyt laskiessaan ja noustessaan ja sopiko
toivoa, ettei lähestyvä pyrstötähti tuhoaisi maata. He keskustelevat
tällaisista asioista yhtä kiihkeästi kuin pojat kuuntelevat hirmuisia
aave- ja kummitustarinoita, ahnaasti niitä itseensä imien, vaikka eivät
sitten iltasella uskalla mennä nukkumaan peloltaan.
Saaren naiset ovat erittäin vilkasverisiä. He halveksivat miehiään
ja pitävät erinomaisesti muukalaisista, joita onkin hovissa aina
melkoinen määrä; heitä näet tulee manterelta, osalta kaupunkien ja
yhdyskuntien edustajina, osalta omia asioitaan hoitamaan. Heitä
kuitenkin kovin ylenkatsotaan, koska heiltä puuttuvat laputalaisten
etevät ominaisuudet. Heidän joukostaan valitsevat naiset rakastajansa;
mutta loukkaava seikka on se, että he toimivat ylen luontevasti ja
turvallisesti: mies näet on aina syventynyt omiin katselmuksiinsa
siinä määrässä, että rouva ja rakastaja voivat seurustella mitä
tuttavallisimmin aivan hänen edessään, kunhan hänellä on edessään
paperia ja muita kojeita eikä läpsähdyttäjää ole läheisyydessä.
Naiset ja tyttäret valittavat kovin, että heidän täytyy asua saaressa
kuin vankeina, vaikka saari minun nähdäkseni on maailman mieluisin
paikka. Ja vaikka he elävät siellä mitä suurimmassa ylellisyydessä
ja prameudessa ja saavat tehdä mitä ikänä halajavat, he sittenkin
ikävöivät näkemään maailmaa ja ottamaan osaa pääkaupungin huveihin.
Siihen vaaditaan kuitenkin Kuninkaan erikoista lupaa, joka ei ole
helposti saatavissa, sillä ylhäiset henkilöt ovat riittävässä määrässä
kokeneet, kuinka vaikeata on houkutella naisia palaamaan takaisin
korkeuteen. Minulle kerrottiin, että eräs ylhäinen hovinainen, jolla
oli useita lapsia ja miehenä pääministeri, valtakunnan rikkain
henkilö, erittäin miellyttävä mies, joka rakasti vaimoaan hellästi
ja asui saaren upeimmassa palatsissa, oli lähtenyt alas Lagadoon,
muka terveyttään hoitamaan, ja oli piillyt siellä useita kuukausia,
kunnes Kuningas antoi kuulutuksen hänen etsimisestään. Vihdoin hänet
löydettiin eräästä kehnosta ravintolasta. Hän oli aivan repaleisissa
pukimissa, koska oli pantannut kaikki vaatteensa ylläpitääkseen vanhaa
rumaa palvelijaa, joka löi häntä joka päivä ja jonka seurasta hän kovin
vastahakoisesti poistui. Ja vaikka hänen miehensä otti hänet vastaan
erittäin ystävällisesti, lausumatta yhtäkään moitteen sanaa, hän
sittenkin pian jälleen karkasi saman rakastajan luo. Sittemmin hänestä
ei ole mitään kuultu.
Lukijasta tämä tarina tuntunee pikemmin Englannin tai muun Euroopan
kuin niin kaukaisen maan oloja kuvailevalta. Suvaitkoon hän kuitenkin
ottaa huomioon, etteivät naissuvun oikut rajoitu mihinkään ilmanalaan
tai kansakuntaan, vaan ovat paljoa yhtäläisemmät kuin voimme
kuvitellakaan.
Suunnilleen kuukauden kuluttua olin melkoisesti perehtynyt heidän
kieleensä ja kykenin vastaamaan useimpiin Hänen Majesteettinsa
esittämiin kysymyksiin, kun sain kunnian käydä häntä tervehtimässä.
Hänen Majesteettinsa ei osoittanut minkäänlaista halua oppia tuntemaan
käymieni maiden lakeja, hallitusmuotoja, historiaa, uskontoa ja tapoja,
vaan rajoitti kysymyksensä matemaattisten tieteiden kehityskantaa
koskeviksi ja kuunteli vastauksiani erinomaisen ylenkatseellisesti
ja välinpitämättömästi, vaikka läpsähdyttäjät häntä tavan takaa
havahduttivat kummaltakin puolelta.