Lilliputin pääkaupunki Mildendo ja Keisarin palatsi kuvaillaan. Tekijä
ja eräs valtiosihteeri keskustelevat valtion asioista. Tekijä tarjoutuu
palvelemaan Keisaria hänen sodissaan.
Vapaaksi päästyäni oli ensimmäinen pyyntöni saada käydä pääkaupungissa
Mildendossa. Keisari suostuikin mielellään toivomukseeni, mutta
varoitti minua erikoisesti tekemästä vauriota asukkaille tai heidän
asumuksilleen. Kaupungin väestölle oli julistuksilla annettu tieto
saapumisestani. Kaupunkia ympäröivä muuri on puolikolmatta jalkaa
korkea ja vähintään yksitoista tuumaa leveä, joten sitä pitkin voi
huoletta ajaa parivaljakolla, ja sen kupeella kohoo lujia torneja aina
kymmenen jalan päässä toisistaan. Minä astuin suuren Läntisen Portin
yli ja kuljin varovasti sivuittain molempia valtakatuja, vain lyhyisiin
liiveihin puettuna, koska pelkäsin nuttuni liepeiden vahingoittavan
talojen kattoja ja räystäitä. Minä astelin äärimmäisen varovasti,
jotten murskaisi ketään kadulle mahdollisesti jäänyttä maleksijaa,
vaikka olikin erittäin ankarasti määrätty, että väestön tuli oman
vastuunsa uhalla pysyä asunnoissaan. Ullakkoikkunat ja rakennusten
katot olivat niin täynnä katselijoita, etten muistanut milloinkaan
retkilläni nähneeni väkirikkaampaa paikkakuntaa. Kaupunki on rakennettu
täsmälleen neliön muotoon, ja muurin jokainen sivu on viisisataa jalkaa
pitkä. Molemmat suuret valtakadut, jotka leikkaavat toisiaan ja jakavat
kaupungin neljään osaan, ovat viiden jalan levyiset. Pienemmät kadut
ja kujat, joita en voinut kulkea, vaan jotka vain ohimennen näin, ovat
leveydeltään kahdestatoista kahdeksaantoista tuumaan. Kaupungissa on
sijaa viidellesadalle tuhannelle sielulle. Rakennukset ovat kolmi-,
neli- ja viisikerroksisia. Myymälät ja torit ovat hyvin varustetut.
Keisarin palatsi sijaitsee keskellä kaupunkia, missä valtakadut
leikkaavat toisiaan. Sitä ympäröivä muuri on kahden jalan korkuinen
ja kahdenkymmenen jalan päässä rakennuksista. Hänen Majesteettinsa
oli antanut minulle luvan astua tämän muurin yli, ja koska sen ja
palatsin välillä oli laaja aukea alue, voin vaivatta tarkastella
hallitsijan asumusta joka puolelta. Ulkopiha on neljänkymmenen jalan
neliö, johon sisältyy kaksi pienempää pihamaata; sisimmän ympärillä
sijaitsevat hallitsijan huoneet, joita olin kovin utelias näkemään. Se
oli kuitenkin erittäin vaikeata, sillä molempien pihojen väliset suuret
portit olivat ainoastaan kahdeksantoista tuumaa korkeat ja seitsemän
tuumaa leveät. Ulkopihaa ympäröivät rakennukset olivat vähintään viiden
jalan korkuiset, ja minun oli mahdoton kiivetä niiden yli tuottamatta
vakavaa vauriota palatsille, vaikka kivestä hakatut seinät olivat
jykevärakenteiset ja neljän tuuman paksuiset. Keisari puolestaan halusi
kovin näyttää minulle palatsinsa komeutta, mutta se kävi päinsä vasta
kolmen päivän kuluttua. Sillävälin minä kaadoin veitselläni muutamia
parin sadan kyynärän päässä pääkaupungista sijaitsevan keisarillisen
puiston suurimpia puita ja tein niistä kaksi suunnilleen kolmen jalan
korkuista tuolia, jotka olivat kyllin lujat kestääkseen painoni.
Kansaa varoitettiin jälleen, ja minä astelin taas kaupungin läpi kohti
palatsia, molemmat tuolit kädessäni. Ehdittyäni ulkopihalle nousin
seisomaan toiselle tuolille ja otin toisen käteeni, nostin sen katon
yli ja sijoitin varovasti uiko- ja sisäpihan väliselle kahdeksan jalan
levyiselle alueelle. Sitten astuin varsin mukavasti rakennusten yli
tuolilta toiselle ja nostin tuolin jäljessäni käyrällä kepillä. Niin
onnistuin pääsemään sisimpään pihaan, paneuduin kyljelleni, kumarsin
kasvoni kohti keskimmäisen kerroksen ikkunoita, jotka oli sitä varten
jätetty auki, ja näin mitä upeimmat suojat. Minä näin Keisarinnan ja
nuoret prinssit ja prinsessat omissa huoneissaan, huomattavimpien
seuralaistensa ympäröiminä. Hänen Keisarillinen Majesteettinsa suvaitsi
hymyillä minulle erittäin suopeasti ja ojensi ikkunasta kätensä
suudeltavakseni.
En kumminkaan tahdo ennakolta puhua asioista, jotka aion esittää
lukijalle laajemmassa, nyt kohta painettavaksi valmistuvassa teoksessa.
Siinä kuvailen tätä keisarikuntaa yleensä, sen syntyä, sen kehitystä
pitkän hallitsijasarjan aikana, erikoisesti tehden selkoa sen sodista
ja politiikasta, laeista, tieteistä ja uskonnosta, kasveista ja
eläimistä, kansan erikoisista tavoista ja pitämyksistä sekä muista
erittäin mielenkiintoisista ja hyödyllisistä seikoista. Tällä kertaa
on varsinaisena tarkoituksenani vain kertoa sellaisista yleisöä tai
itseäni koskevista tapahtumista ja olosuhteista, joita esiintyi minun
suunnilleen yhdeksän kuukautta kestäneen oleskeluni aikana tässä
valtakunnassa.
Eräänä aamuna, noin kaksi viikkoa senjälkeen, kun olin päässyt
vapaaksi, saapui Reldresal, yksityisasiain pääsihteeri (kuten häntä
nimitetään) minun luokseni, mukanaan vain eräs palvelija. Hän käski
ajomiehensä odottaa matkan päässä ja pyysi saada puhutella minua
tunnin ajan. Minä suostuin pyyntöön mielelläni sekä hänen arvonsa
ja persoonallisten ansioittensa että myöskin hänen anomusaikoinani
hovissa tekemiensä lukuisien ja hyvien palvelusten vuoksi. Minä
tarjouduin paneutumaan pitkäkseni, jotta hän saisi mukavammin sanansa
kuuluviini, mutta hän tahtoi mieluummin antaa minun pidellä itseään
kädessäni keskustelumme ajan. Hän aloitti onnittelemalla minua
saavuttamani vapauden johdosta, sanoi kukaties voivansa lukea asiaa
jossakin määrin ansiokseen, mutta lisäsi kuitenkin, että elleivät
asiat hovissa olisi olleet sillä kannalla kuin olivat, minä kenties
en olisi päässyt vapaaksi niin pian. Miten loistavalta asemamme
voineekin näyttää vieraan silmiin, lisäsi hän, meitä on kuitenkin
uhkaamassa kaksi valtavaa vaaraa: ankara sisäinen eripuraisuus ja
ulkoapäin ylen voimallisen vihollisen päällekarkaus. Ensimmäiseen
seikkaan nähden tietäkää, että valtakunnassamme on ollut jo suunnilleen
seitsemänkymmenen kuukauden aikana kaksi kiistelevää puoluetta,
_tramecksan_ ja _slamecksan_, joita mainitaan näillä nimillä, koska
käyttävät jalkineissaan toinen korkeita, toinen matalia korkoja.
Väitetään tosin, että korkeakorkoiset paremmin soveltuvat vanhaan
valtiosääntöömme; mutta olipa sen asian laita kuinka tahansa,
Hänen Majesteettinsa on kumminkin päättänyt käyttää yksinomaan
matalakorkoisia hallituksessa ja kaikissa Kruunun viroissa, kuten
epäilemättä olette huomannut; luonnollisesti olette myös nähnyt,
että Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korot ovat ainakin _drurria_
matalammat kuin kenenkään muun koko hovissa (_drurr_ on mitta, joka
vastaa suunnilleen neljättätoista osaa tuumaa). Näiden puolueiden
välinen eripuraisuus on niin kiihkeä, etteivät he tahdo syödä eikä
juoda enempää kuin keskustelukaan toistensa kanssa. Me otaksumme
_tramecksan_-puolueen eli korkeakorkoisten lukumäärän oman puolueemme
lukumäärää suuremmaksi, mutta valta on kokonaan meidän hallussamme.
Epäilemme Hänen Keisarillisen Korkeutensa, Perintöruhtinaan, hiukan
taipuvan korkeakorkoisten puoleen; ainakin voimme selvästi havaita,
että hänen toinen korkonsa on toista korkeampi, joten hän näyttää
onnahtavan. Kesken tätä sisäistä eripuraisuutta uhkaa meitä nyt
hyökkäys Blefuscun saarelta, joka on maailman toinen suuri valtio,
melkein yhtä suuri ja voimallinen kuin Hänen Majesteettinsa valtakunta.
Sitä väitettänne, että maailmassa on toisia kuningaskuntia ja
valtakuntia, joissa asuu teidänkokoisianne ihmisiä, epäilevät kovin
oppineet miehemme, jotka ovat pikemmin sitä mieltä, että olette
pudonnut maahan kuusta tai jostakin tähdestä. On näet varmaa, että sata
niin suurta kuolevaista lyhyessä ajassa kuluttaisi loppuun kaikki Hänen
Majesteettinsa alueella kasvavat maan hedelmät ja karjan. Sitäpaitsi
ei kuudentuhannen kuukauden aikaa käsittelevissä historiateoksissamme
mainita mitään muita seutuja kuin Lilliputin ja Blefuscun suuret
valtakunnat. Nämä mahtavat vallat ovat, kuten olin juuri aikeissa
teille kertoa, käyneet keskenään mitä kiivainta sotaa jo kuusineljättä
kuukautta. Se sai alkunsa seuraavalla tavalla. Kuten kaikki hyvin
tietävät, on alkuperäinen munansyöntitapa se, että kuori murretaan
munan tylpemmästä päästä. Mutta nykyisen Majesteettimme isoisä
sattui poikasena, alkaessaan kerran syödä munaa ja murtaessaan sitä
ikivanhan tavan mukaisesti, leikkaamaan haavan sormeensa. Silloin hänen
isänsä, Keisari, antoi julistuksen, jossa käski kaikkia alamaisiaan
ankarain rangaistusten uhalla murtamaan munansa suipommasta päästä.
Tämä laki kuohutti kansaa siinä määrin, että aikakirjamme tietävät
kertoa senvuoksi syntyneen kuusi eri kapinaa, joissa eräs keisari
menetti henkensä ja eräs toinen kruununsa. Näitä kapinahankkeita
kiihtivät alinomaa Blefuscun hallitsijat, ja kapinan kukistettua
pakenivat maastakarkoitetut aina mainittuun valtakuntaan. On laskettu
yhdentoistatuhannen ihmisen eri aikoina suostuneen mieluummin kuolemaan
kuin murtamaan munaansa suipommasta päästä. Tästä riidasta on
kirjoitettu useita satoja suuria nidoksia, mutta tylppäpäisten kirjat
on aikoja sitten julistettu kielletyiksi, ja puolueen kaikki jäsenet
ovat lain mukaan mahdottomat mihinkään julkiseen virkaan. Näiden
levottomuuksien vallitessa esittivät Blefuscun hallitsijat useasti
muistutuksiaan lähettiläittensä välityksellä, väittivät meidän saavan
aikaan hajaannusta uskonnossa rikkomalla suuren profeettamme Lustrogin
_Blundecralin_ (se on heidän Koraaninsa) neljännessäkuudetta luvussa
esittämää perusoppia. Tätä pidetään kuitenkin tekstin mielivaltaisena
tulkitsemisena, sillä sanat kuuluvat näin: _Kaikkien oikeauskoisten
tulee murtaa munansa soveliaammasta päästä._ Mutta soveliaamman pään
määrääminen olisi minun vaatimattoman käsitykseni mukaan jätettävä
kunkin ihmisen omantunnon tai ainakin ylimmän esivallan asiaksi. Maasta
paenneet tylppäpäät ovat saaneet niin paljon vaikutusvaltaa Blefuscun
keisarin hovissa ja niin paljon yksityistä tukea ja yllytystä täällä
olevilta puoluelaisiltaan, että valtakunnat ovat käyneet veristä sotaa
kuusineljättä kuukautta vaihtelevalla onnella. Tänä aikana olemme
menettäneet neljäkymmentä suurta sotalaivaa ja paljoa suuremman määrän
pienempiä aluksia sekä kolmekymmentätuhatta parasta merimiestämme ja
sotilastamme. Vihollisen kärsimä vahinko arvioidaan hiukan suuremmaksi.
Nyt he ovat kuitenkin varustaneet suuren laivaston ja ovat parhaillaan
aikeissa käydä hyökkäykseen ja nousemaan maihin, ja Hänen Keisarillinen
Majesteettinsa, joka erinomaisesti luottaa urhoollisuuteenne ja
voimaanne, on käskenyt minua esittämään teille tämän kertomuksen
valtakunnan tilasta.
Minä pyysin Sihteeriä vakuuttamaan Keisarille alamaisinta
kunnioitustani sekä ilmoittamaan hänelle, etten katsonut muukalaisena
olevani pätevä puuttumaan puolueiden välisiin kiistoihin, mutta
että olin valmis henkeni uhalla puolustamaan hänen persoonaansa ja
valtakuntaansa kaikkia päällekarkaajia vastaan.