Tekijä huvittaa Keisaria ja hänen hoviväkeänsä kumpaakin sukupuolta,
sangen harvinaisella tavalla. Lilliputin hovin huvituksia kuvaillaan.
Tekijälle taataan vapaus määrätyillä ehdoilla.
Sävyisyyteni ja hyvä käytökseni oli vaikuttanut edukseni Keisariin ja
hänen hovilaisiinsa, vieläpä armeijaan ja kansaan yleensäkin, siinä
määrin, että aloin toivoa pääseväni aivan pian vapaalle jalalle. Käytin
kaikkia mahdollisia keinoja edistääkseni tätä suopeata mielialaa. Maan
asukkaiden pelko, että minun taholtani voi uhata jokin vaara, haihtui
haihtumistaan. Minä paneuduin toisinaan pitkäkseni ja sallin viiden
kuuden tanssia kämmenelläni, ja lopulta uskalsivat pojat ja tytöt
tulla tukkaani piilosille. Tällävälin olin oppinut melkoisen hyvin
ymmärtämään ja puhumaan heidän kieltään. Keisarin mieleen johtui eräänä
päivänä huvittaa minua erinäisillä kansallisilla näytännöillä, joissa
tämä väki voittaa kaikki tuntemani kansakunnat sekä taidollaan että
upeudellaan. Kaikkein eniten huvittivat minua nuoralla-tanssijat, jotka
osoittivat taitoaan suunnilleen kahden jalan pituisella ja kahdentoista
tuuman korkeuteen pingotetulla ohuella valkoisella langalla. Lukijan
kärsivällisyyteen vedoten rohkenen käsitellä tätä seikkaa hiukan
laajemmin.
Tätä huvia harjoittavat ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka pyrkivät
korkeihin virkoihin ja suosittuun asemaan hovissa. He totuttautuvat
tähän taiteeseen nuoruudestaan saakka olematta aina jalosukuisia
enempää kuin hienostisivistyneitäkään. Jonkin korkean viran
tullessa avoimeksi joko kuolemantapauksen tai epäsuosioonjoutumisen
vuoksi (kuten usein tapahtuu) anoo viisi tai kuusi sellaista
virantavoittelijaa Keisarilta lupaa saada hauskuttaa Hänen
Majesteettiansa ja hovia tanssimalla nuoralla, ja se, joka putoamatta
hyppää korkeimmalle, pääsee avoimeen virkaan. Varsin usein saavat
tärkeimmät ministeritkin käskyn osoittaa taitoaan ja siten todistaa
Keisarille, etteivät ole kykyään menettäneet. Valtiovarainhoitaja
Flimnap saa heittää kipakkaa pingoitetulla nuoralla, ja hän kimpoaa
ainakin tuumaa korkeammalle kuin yksikään muu ylhäinen herra
koko valtakunnassa. Minä näin hänen tekevän yhteen menoon useita
kuperkeikkoja ilmassa, alustanaan puulautanen, jota kannattava nuora
ei ollut tavallista englantilaista käärelankaa paksumpi. Ystäväni
Reldresal, yksityisten asiain ylisihteeri, on nähdäkseni, ellen ole
puolueellinen, valtionvarainhoitajan jälkeen taitavin; muut korkeat
virkamiehet ovat jokseenkin toistensa veroiset.
Näissä huveissa sattuu usein onnettomuustapauksia, ja lukuisia niistä
on merkitty muistiin. Minäkin olen nähnyt parin kolmen viranhakijan
taittavan jalkansa. Vaara on kumminkin paljoa suurempi, kun itse
ministereiden käsketään osoittaa taitavuuttansa; yrittäessään olla
itseänsä ja tovereitansa ketterämpiä he näet tekevät niin uhkarohkeita
temppuja, että heidän joukossaan on tuskin ainoatakaan, joka ei ole
pudonnut, ja muutamat heistä ovat pudonneet pari kolmekin kertaa.
Minulle vakuutettiin, että Flimnap olisi pari vuotta ennen minun
tuloani auttamattomasti taittanut niskansa, ellei eräs Hallitsijan
tyyny, joka sattui makaamaan maassa, olisi lieventänyt iskun tuimuutta.
On olemassa eräs toisenlainenkin huvi, joka järjestetään ainoastaan
Keisarin, Keisarinnan ja pääministerin läsnäollessa erikoisissa
tilaisuuksissa. Keisari laskee pöydälle kolme hienoa, kuuden tuuman
pituista silkkilankaa. Eräs niistä on sininen, toinen punainen,
kolmas viheriä. Nämä langat ovat tarkoitetut palkinnoiksi niille
henkilöille, joille Keisari tahtoo osoittaa erinomaista suosiotansa.
Tämä juhlallinen toimitus tapahtuu Hänen Majesteettinsa suuressa
juhlasalissa, missä virantavoittelijoiden tulee suorittaa aivan
toisenlaisia taidonnäytteitä kuin edellämainitut, temppuja, joihin
verrattavaa en ole nähnyt mitään missään vanhan enempää kuin uudenkaan
maailman maassa. Keisarilla on kädessään keppi, jota hän pitää
vaakasuorassa asennossa, virantavoittelijat lähestyvät toinen toisensa
jälkeen ja hyppäävät toisinaan kepin yli, toisinaan taas ryömivät sen
alitse edestakaisin, useita kertoja, aina sen mukaan, kuinka keppi
nousee tai laskee. Toisinaan Keisari pitelee kepin toisesta päästä ja
pääministeri toisesta, toisinaan ministeri saa pidellä sitä yksin. Ken
suorittaa tehtävän sukkelimmin ja jaksaa kauimmin hyppiä ja ryömiä,
saa palkakseen sinisen silkkilangan, seuraava saa punaisen ja kolmas
viheriän. Nämä langat kierretään kahdesti vyötäisille, ja hovissa näkee
vain harvoja ylhäisiä miehiä, joilla ei ole koristeena sellaista vyötä.
Armeijan ja kuninkaallisten tallien hevoset, joita oli joka päivä
talutettu eteeni, eivät nyt enää arastelleet, vaan tulivat aivan
jalkojeni luo yhtään säikkymättä. Minä pidin kättäni maassa, ja
ratsastajat antoivat niiden hypätä sen yli; ajoipa eräs Keisarin
metsästäjä kookkaalla juoksijallaan kengityn jalkanikin yli —
tosiaankin suurenmoinen hyppy. Eräänä päivänä sattui niin onnellisesti,
että sain huvittaa Keisaria varsin harvinaisella tavalla. Minä pyysin
hänen käskeä tuomaan minulle muutamia kahden jalan pituisia ja
tavallisen kävelykepin paksuisia sauvoja. Hänen Majesteettinsa käski
ylimetsänhoitajansa antaa asianomaiset määräykset, ja seuraavana
aamuna saapui kuusi metsänvartijaa ajaen kukin omaa kahdeksan hevosen
vetämää kuormaansa. Minä valitsin yhdeksän sauvaa ja löin ne lujasti
maahan, niin että muodostui neliömäinen kuvio, puolikolmatta jalkaa
neliöön. Sitten otin vielä neljä sauvaa ja kiinnitin ne vaakasuoraan,
suunnilleen kahden jalan korkeuteen maasta. Sen jälkeen sidoin
nenäliinani yhdeksään pystysuoraan sauvaan jännittäen sitä joka
puolelta, kunnes se oli kuin rummunkalvo. Vaakasuoraan kiinnitetyt
sauvat olivat suunnilleen viisi tuumaa korkeammalla kuin nenäliina ja
toimivat niinmuodoin suojakaiteena. Saatuani työni suoritetuksi pyysin
Keisaria sallimaan kahdenkymmenenneljän miehen parasta ratsuväkeänsä
tulla harjoittelemaan tälle kentälle. Hänen Majesteettinsa suostui
esitykseeni, ja minä otin miehet käteeni, toisen toisensa jälkeen
ratsuineen ja varuksineen, ja lisäksi päällystöä heitä komentamaan.
Ehdittyään järjestyä he jakautuivat kahteen osaan, tekivät
valehyökkäyksiä, ampuivat tylppiä nuolia, paljastivat miekkansa,
pakenivat ja ajoivat takaa ja osoittivat sanalla sanoen mitä parasta
sotilaallista kuria. Poikkipienat varjelivat heitä ja heidän ratsujaan
putoamasta alas näyttämöltä, ja Keisari ihastui siinä määrin, että
käski toistaa huvin monena päivänä perätysten, suvaitsipa vielä kerran
minun nostaa itsensä ylös pitämään itse huolta komennosta. Hän sai
Keisarinnankin, tosin vasta monien suostuttelujen jälkeen, sallimaan
minun ottaa hänet suljettuine vaunuineen käteeni ja pitelemään häntä
kahden kyynärän päässä näyttämöstä, niin että hän voi nähdä kaikki,
mitä siellä tapahtui. Onneksi ei näissä huveissa sattunut mitään
pahaa tapaturmaa. Vain kerran kuopaisi erään kapteenin tulinen ratsu
kaviollaan reiän nenäliinaani, kompastui ja kaatui ratsastajineen
päivineen. Minä autoin heidät molemmat jaloilleen, peitin reiän
toisella kädelläni ja nostin toisella ratsujoukon maahan, samoinkuin
olin sen nostanut ylös. Kaatunut ratsu oli venähdyttänyt vasemman
lapansa, mutta ratsastaja oli jäänyt vioittumatta. Minä korjasin
nenäliinani niin hyvin kuin osasin, mutta en enää uskaltanut luottaa
sen kestävyyteen niin vaarallisissa yrityksissä.
Pari kolme päivää ennen vapautumistani olin parhaillaan huvittamassa
hovia tällaisilla tempuilla, kun saapui pikalähetti ilmoittamaan Hänen
Majesteetilleen, että muutamat hänen alamaisensa, ratsastaessaan niillä
tienoilla, mistä minut oli löydetty, olivat nähneet maassa suuren,
mustan, muodoltaan sangen oudon esineen, joka peitti suunnilleen Hänen
Majesteettinsa makuusuojan suuruisen alueen ja oli korkeudeltaan
puolet miehen mittaa. Se ei voinut olla elävä olento, kuten he aluksi
olivat otaksuneet, sillä se lepäsi nurmella hievahtamatta, ja muutamat
näkijöistä olivat kulkeneet erinäisiä kertoja sen ympäri. Kiipeämällä
toistensa olkapäille he olivat päässeet esineen yläpinnalle, joka oli
lattea ja tasainen, ja olivat sitä koroillaan koputtaen havainneet
sen onteloksi. He rohkenivat alamaisesti otaksua sen kuuluvan
Vuori-Ihmiselle ja lupasivat Hänen Majesteettinsa suostumuksen saatuaan
noutaa sen vain viiden hevosen voimalla. Minä arvasin heti, mitä he
tarkoittivat, ja olin iloinen saadessani tämän tiedon. Haaksirikon
jälkeen rannalle päästyäni olin nähtävästi ollut niin hämmentynyt, että
olin ennen makuupaikalle saapumista kadottanut hattuni. Soutaessani
olin sen kiinnittänyt nyörillä leuan alle, ja se oli ollut päässäni
kaiken aikaa uidessani, mutta oli pudonnut tultuani maihin. Nyöri
oli nähtävästi jostakin huomaamattani jääneestä syystä katkennut,
ja minä olin luullut hattuni pudonneen mereen. Minä pyysin hänen
Majesteettiansa käskemään toimittaa sen minulle niin pian kuin suinkin
mahdollista ja kuvailin hänelle esineen laatua ja käytäntöä. Seuraavana
päivänä saapuivatkin ajomiehet tuoden hatun, joka tosin ei ollut
enää kehuttavassa kunnossa. Hakijat olivat lävistäneet partaaseen,
puolenkolmatta tuuman päähän reunasta, kaksi reikää, joihin olivat
pistäneet kaksi koukkua. Koukut oli kiinnitetty pitkällä nuoralla
valjaisiin, ja niin oli hattuani laahattu suunnilleen puoli Englannin
peninkulmaa; mutta koska maaperä tässä maassa on erinomaisen sileä ja
tasainen, oli hattu vikaantunut vähemmän kuin olin pelännyt.
Kaksi päivää tämän tapahtuman jälkeen Keisarin mieleen johtui huvitella
erittäin merkillisellä tavalla. Hän oli antanut määräyksen, että
kaikkien pääkaupungissa ja lähitienoilla majailevien joukko-osastojen
tuli olla lähtövalmiina, ja pyysi nyt minua seisomaan kolossin
tavoin hajasäärin, jalat niin kaukana toisistaan kuin oli helposti
mahdollista. Sitten hän käski kenraalinsa (joka oli vanha tottunut
johtaja ja suuri suosijani) antaa joukkojen lähteä liikkeelle
ja marssia alitseni tihein rivein, jalkaväki neljänkolmatta ja
ratsuväki kuudentoista miehen riveissä, rumpujen pauhatessa,
lippujen liehuessa ja peitset sojossa. Tähän joukko-osastoon kuului
kolmetuhatta jalkamiestä ja tuhat ratsumiestä. Hänen Majesteettinsa
antoi määräyksen, että jokaisen sotilaan tuli kuolemanrangaistusta
välttääkseen noudattaa mitä soveliainta käytöstä minuun nähden, mutta
muutamat nuoret upseerit eivät kumminkaan voineet olla katsahtamatta
ylöspäin kulkiessaan alitseni. Ja housuni olivat totta puhuen niin
kehnossa kunnossa, että tarjosivat hyvinkin naurun ja ihastelun aihetta.
Minä olin jo lähettänyt niin monta vapauttamistani koskevaa
mietintöä ja anomusta, että Hänen Majesteettinsa vihdoin otti asian
puheeksi, ensin salaneuvostossaan ja sitten valtioneuvostossa.
Pyyntöäni vastusti ainoastaan Skyresh Bolgolam, joka suvaitsi
aivan aiheettomasti olla veriviholliseni. Neuvosto teki kuitenkin
päätöksen hänen mielipiteestään huolimatta, ja Keisari vahvisti sen.
Mainitsemani ministeri oli _galbet_ eli valtakunnan amiraali, nautti
hallitsijansa luottamusta ja oli hyvin asioihin perehtynyt henkilö,
mutta luonnonlaadultaan äkäinen ja yrmeä. Hänetkin saatiin vihdoin
myöntymään, mutta hänen onnistui varata itselleen oikeus sommitella
ne artiklat ja ehdot, joiden nojalla minut laskettaisiin vapaalle
jalalle ja joiden noudattamiseen minun oli valallisesti sitouduttava.
Asiakirjan toi minulle itse Skyresh Bolgolam kahden alisihteerin
ja erinäisten huomattavien henkilöiden saattamana. Kun asiakirja
oli luettu, vaadittiin minua vannomaan, että tulisin sen määräyksiä
noudattamaan. Minun tuli tehdä vala ensin kotimaassani käytetyllä
tavalla ja sitten niinkuin heidän lakinsa sääti, nimittäin tarttuen
vasemmalla kädellä oikeaan jalkaan ja pitäen oikean käden keskisormea
päälaella ja peukaloa oikean korvan nipukassa. Mutta koska lukija
kenties haluaa hiukan tutustua tälle kansalle ominaiseen tyyliin ja
ilmaisutapaan sekä niihin ehtoihin, joiden nojalla sain vapauteni
takaisin, olen kääntänyt asiakirjan sanasta sanaan, niin uskollisesti
kuin suinkin mahdollista, ja tarjoan sen täten yleisölle.
GOLBASTO MOMAREN EVLAME GURDILO SHEFIN MULLY ULLY GUE, Lilliputin
suurivaltaisin Keisari, koko maanpiirin ilo ja kauhu, jonka alueet
käsittävät viisi tuhatta _blustrugia_ (suunnilleen kaksitoista
peninkulmaa ympärimitaten) ulottuen maailman äärimmäisille rajoille,
kaikkien hallitsijoiden hallitsija, jonka jalat polkevat maan
keskipistettä ja jonka pää kohoo aurinkoon; jonka viitatessa
maanpiirin ruhtinaitten polvet tutisevat; armas kuin kevätaika,
suloinen kuin suvi, hedelmällinen kuin syksy, hirmuinen kuin talvi.
Hänen kaikkein ylhäisin Majesteettinsa esittää äskettäin meidän
taivaallisille alueillemme saapuneelle Vuori-Ihmiselle seuraavat
artiklat, joita noudattamaan hänen tulee sitoutua juhlallisin valoin.
l:ksi. Vuori-Ihminen älköön poistuko alueiltamme hankkimatta
suursinetillämme varmennettua lupaa.
2:ksi. Hän älköön rohjetko saapua pääkaupunkiimme ilman meidän
nimenomaista määräystämme; hänen saapuessaan varoitettakoon asukkaita
kahta tuntia aikaisemmin pysymään asunnoissaan.
3:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee rajoittaa kävelynsä suurimmille
valtateillemme. Älköön hän kävelkö niityillä tai viljapelloilla,
älköön myöskään paneutuko niihin makuulle.
4:ksi. Mainituilla teillä liikkuessaan hänen tulee noudattaa
mitä suurinta varovaisuutta, jottei polje jalkoihinsa rakkaita
alamaisiamme, heidän hevosiansa tai ajoneuvojansa; älköön hän myöskään
ottako ketään alamaisistamme käteensä, ellei asianomainen itse siihen
suostu.
5:ksi. Jos käy tarpeelliseksi lähettää pikasanoma jonnekin erinomaisen
kiireellisesti, tulee Vuori-Ihmisen suostua kuljettamaan sanan
viejää hevosineen taskussaan kuusi päivänmatkaa kerran kuukaudessa
sekä palauttamaan (jos niin hyväksi nähdään) mainittu sanan viejä
vioittumattomana Meidän keisarilliseen läheisyyteemme.
6:ksi. Hänen tulee olla meidän liittolaisemme Blefuscun saarella
asuvia vihollisiamme vastaan ja tehdä mitä suinkin voi tuhotakseen
heidän laivastonsa, joka parhaillaan varustautuu hyökkäämään
kimppuumme.
7:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee joutoaikoinaan auttaa työmiehiämme
nostamalla suuria kiviä keisarillisen puiston muuria ja muita
keisarillisia rakennuksia varten.
8:ksi. Mainitun Vuori-Ihmisen tulee kahden kuukauden kuluessa jättää
tarkka tieto alueittemme rajain pituudesta laskettuna pitkin rannikkoa
hänen omien askeltensa arvion mukaan.
Vihdoin taataan mainitulle Vuori-Ihmiselle, hänen juhlallisesti
vannottuaan noudattavansa kaikkia ylempänä määriteltyjä ehtoja,
päivittäin ruoka- ja juoma-annokset, jotka riittäisivät 1728
alamaisemme elatukseksi, vapaa pääsy Keisarillisen Henkilömme puheille
sekä muita suosiomme merkkejä. Annettu palatsissamme Belfaboracissa
hallituksemme yhdeksännenkymmenennenensimmäisen kuukauden
kahdentenatoista päivänä.
Minä vakuutin valallani ja allekirjoitin nämä artiklat iloisin
mielin ja tyytyväisenä, vaikka muutamat ehdot eivät olleetkaan
niin kunnioittavat kuin olisin voinut toivoa, mikä seikka johtui
yksinomaan valtakunnan amiraalin Skyresh Bolgolamin luihuudesta.
Sitten kahleeni kohta avattiin, ja minä pääsin täyteen vapauteen; itse
Keisari kunnioitti minua olemalla läsnä tässä toimituksessa. Minä
osoitin kiitollisuuttani heittäytymällä pitkäkseni hänen jalkojensa
eteen, mutta hän käski minun nousta. Lausuttuaan minulle useita
armollisia sanoja, joita en tässä toista, jottei minua syytettäisi
turhamaisuudesta, hän lisäsi toivovansa, että osoittautuisin
hyödylliseksi palvelijaksi ja ansaitsisin täydellisesti sen suosion,
joka oli hänen taholtaan jo tullut ja vastaisuudessa voisi tulla
osakseni.
Lukija suvaitkoon huomata, että vapauttamisasiakirjan viimeisessä
artiklassa Keisari määräsi minulle taattavaksi ruokaa ja juomaa
sellaisen määrän, joka oli riittävä 1728 lilliputilaisen
ylläpitämiseksi. Joitakin aikoja myöhemmin tiedustelin eräältä
tuttavaltani hovilaiselta, kuinka he olivat johtuneet juuri tuohon
lukuun, ja hän vastasi, että hänen Majesteettinsa matemaatikot olivat
kvadranttia apunaan käyttäen mitanneet ruumiini korkeuden, havainneet
sen kaksitoista kertaa suuremmaksi Lilliputin asukkaiden normaalikokoa
ja päätelleet ruumiitten yhtäläisyyden nojalla, että minun ruumiini
täytyi olla tilavuudeltaan ainakin 1728 heikäläisen veroinen, joten
minä tarvitsin ravintoa niin paljon kuin tuo määrä lilliputilaisia
elatuksekseen vaati. Tästä lukija havaitsee, kuinka älykästä Lilliputin
väki oli ja kuinka viisaasti ja tarkoin heidän suuri hallitsijansa
järjesti valtakunnan taloudelliset asiat.