Kielten synty.
Ihmiset olivat lisääntyneet ja heidän ensimmäinen asuinsiansa tuli
ahtaaksi, vaan enimmäkseen siksi etteivät he elänneet sovinnossa
keskenänsä. Ukko tahtoi heidän nyt leviämään ympäri maan ja osotti
erinäisille kansakunnille eri asuinsiansa. Paremmin heitä toisistaan
vierastuttaaksensa päätti hän antaa jokaiselle omat tapansa, oman nimen
ja oman kielen. Kaikkein kansain täytyi siis vielä kerran määrätyllä
päivällä kokoontua hänen luoksensa sille siniselle eli Kattilavuorelle
saamaan omasuutensa, tapansa, nimensä ja kielensä.
Wesi ja tuli vihaavat toisiansa ja toinen heistä pyytää toista surmata.
Mutta kuin ihminen antaa yhdelle heistä voiton, niin se voitettu
puollustaa itsiänsä, antaen vaan väkisin itsiään surmata. Olettahan
te kuulleet ja nähneet kuinka kattilaan suljettu ja tulelta vaivattu
vesi ensin rupee surkiasti vinkahtelemaan, sitte alkaa parkua ja viimen
minkä jaksaa hyppii ylös päästäkseen astian reunoin yli vihamiehensä
päälle. Tämän kokeen laittoi nyt Ukko saahakseen tulelta vaivatun ve'en
äänestä ja liikkeestä jokaiselle lähestyvälle kansalle kielen, nimen ja
muut tavat.
Warhain aamulla alkoi Ukko puuhansa, sillä paljon kansoja oli
tyytytettäviä. Hän sytytti aika rovion, sysäsi kolmijalan sen päälle
ja asetti kattilan täytetyn sillä kummallisella ve'ellä siihen. Tuskin
sai valmiiksi nämät varustukset kuin jo tuli eräs kansa, iloinen,
urhollinen ja uuras. "Ahaa, katsopas teitä kuin olette varhain
liikkeellä, sitä minä rakastan. Mutta Kattila vielä ei kiehu; kuinka
tyyvytän nyt teiän? Kuitenkaan en taho teitä viivytellä. Te voitte
kutsua itsenne minun omaksi kansakseni, ja oma kieleni olkoon myös
teiän". Niin sai Wiron kansa kunnian kutsuttaa Ukon ensimmäisiksi
kansaksi, puhua hänen kieltänsä ja olla vapaa kaikista omituisista
tavoista ja juonista, jotka muuten ovat Jumalalle harmiksi ja
lähimäisille tuskaksi. He menivät kotiinsa sillä. Kattila teki tekoonsa
ja jokainen kansa sai saatavansa. Waan ken tuntee kaikki kansat, jotka
tähän kokoontuivat, ken voi sanoa heiän nimensä, ja ken on ollut niin
onneton jokaisen kanssa tulla niin tutuksi, että hän olisi saanut
kärsiä heiän kaikkein tapoja ja juonia, heiän kummallisuuksia, joita
jokainen kansa itserakkauessaan kutsuu evuksi ja eroituksiksi? yksi
erotaksen laiskuuessa, toinen ylpeyessä, kolmas saituuessa, neljäs
julmuuessa; Ja virka minulle se kansa joka ei ylpeilisi sellaisella
pääomaisuuellaan?
Mutta muutamia myöhäsiä en voi jättää nimittämätä, jotka viipymisillään
muuten närkästyttivät Ukkoaki.
Ilta oli nimittäin jo käsissä ja Ukko oli hyvillä mielin saatuvansa
niin tämän paljotöisen päivän loppuun. Kansat herkesivät jo tulemasta
ja Ukko rupesi sammuttelemaan valkiata. Silloin tuli vielä iso kansa,
jauhotetut valetukat päässä, kirjavissa vaatteissa, kaikilla maailman
turhuuella koristetut. Wihastuksissaan katsahti Ukko yliolkansa heitä
ja sanoi: Aha! Te olette niin kauan laittainneet. Puhukaa! nyt itse
valkia? Tuskissaan rupesi vesi parkumaan, Döyts, peits, Döyts, peits.
Sitte rupesi se kiehumaan, annellen: Saksa maksa, Saksa, maksa; Hyvä,
sanoi Ukko, teitä emme taho pitempää viivytellä. Siinä olette nyt
kuulleet nimenne, kielenne ja toimituksenne; menkäät ja puhukaat
itseenne ylpeyttä yli muihen kansain. Sen neuvon saivat Saksalaiset.
Luulten nyt vihtoin pääsneensä sammutti Ukko valkian viskellen kekäleet
ympärisen, ja laittaisiin maata. Waan vielä tuli eräs joukko verkkanen,
likanen ja törkiä. He valittivat nyt tien pituutta ja kehnoutta.
"Laiskoille ja joutilaille minulla ei ole eri nimeä. Jälleenkö minun
on teille tuli tehtävä? Mutta ehkä ve'estä vielä jotain selvää saisi."
Katsoen nyt kattilaan, oli vaahti ve'en päällä, jota hän lusikalla
sysäsi syrjään ja läiskäsi viimen täyen lusikan siitä maahan. Waahti
puolessaan maahan antoi äänen "latsch". "No hyvä" sanoi ukko Latshit,
Latvitshit olkoon nimenne, ja teiän kieli olkoon kaikista muista
kielistä kerätty. Niin pääsivät viimeksi Lättiläiset tiehensä.
Työ päättyi. Ukko meni tiehensä. Kattila nyt on jo poikessa, mutta
tulen sia vielä on nähtävä. Ja kuin muut vuoret paistavat auringon
valosta niin Kattila vuori on vieläki sinisellä savulla piiritetty ja
se kutsutaan vieläki Kattilavuoreksi.