Weljekset ja Pakkanen.
Weljeksistä oli toinen rikas, toinen köyhä. Rikkaalla oli paljon ruista
kylvetty maahan ja kyllältä karjaa. Mutta köyhällä vaan vähäinen ruista
pikkuisessa aituuksessa. Tuli pakkanen, vei senki vähäisen. Mikä nyt
köyhälle eteen muu kuin mennä pakkasen luo? Hituisen astuttuansa tuli
sauna vastaan; meni saunaan. Saunassa oli vanha vaimo, joka kysäsi,
mikä hänellä asiana? Hän vastasi: "kylvin hituisen ruista maahan,
sen vei pakkanen, ja läksin nyt häneltä kysymään, miksi minulle sen
teki." Waimo vastasi: "Pakkanen, kaiken viejä, on poikani, vaan nyt ei
ole koissa; kotiin tullessaan viepi sinunki, nouse sentähen uunille,
jossa voit tuloansa vuotella". Mies kapusi uunille ja pakkanen tuli
kotiin. Sillon sanoi pojallensa akka: "poikani, miksi veit köyhän
rukiin, joka muutenki oli puutoksessa?" Poika vastasi: "epäilinpä sitä
ottaissaniki." Silloin sanoi köyhä: "antakaat minulle ees kotvaseksi
elääkseni, kuolenhan minä muutoin nälkään, sillä minulla ei ole elämän
einettä." Pakkanen sanoi: "Antakaamme miesparalle millä voisi elää."
Niin antoivat hänelle leipäkontin ja sanoivat: "tahtonet syyä, niin
sano vaan: 'avau kontti', niin ruokaa on minkä jaksat syyä, ja syötyäsi
sano: 'mene kiini kontti', niin ruoka menee konttiin ja kontin suu
kiini".
Mies luki tuhansia kiitoksia ja meni tiehensä. Matkasen astuttuansa,
sanoi: "avau kontti", ja kontti avautu samassa, ja hän sai ruokaa
kylläksensä. Syötyänsä sanoi: "mene kiini kontti", ja ruoka meni
jälleen, kontin suu meni kiini. Niin meni kotiinsa ja teki pakkasen
neuvokin mukaan.
Waimonensa aikaisen näin elettyä, alkoi rikas veli ostella häneltä
tätä konttia, ja antoi hänelle siitä sata härkää ja sata lehmää,
sata hevoista ja sata lammasta ja osti sen omaksensa. Niin pääsi
köyhä veljes hyvin rikkaaksi, vaan mitä auttoi häntä rikkautensa,
sillä hänellä ei ollut heiniä, ja siksi kuolivat nälkään kaikki nämät
eläimensä, ja hän tuli yhtä köyhäksi kuin ennenki. Mikä nyt taas
neuvoksi muu kuin kulkeminen jälle pakkaselta saamaan uu'en kontin?
Silloin sanoi pakkanen: "tuhmuuessasi tuhlasit kontin ja tulit jälleen
köyhäksi." Antoi kuitenki pakkanen hänelle toisen leipäkontin, joka
oli paljon kauniimpi ennistä. Mies kiitti ja meni iloisena matkaansa,
luullen tämän kontin samallaiseksi kuin entisenki.
Nälän tultua sanoi taas entisellä tavallansa. "Avau kontti." Heti
sanottuansa aukesi kontin suu ja kontista tuli kaksi miestä karttu
käessä, jotka pieksivät hänen pahanpäiväseksi, ennen kuin kerkisi
virkkaa: "tukkeu kontti", jolloin miehet menivät konttiin ja kontin suu
kiini. Silloin sanoi hän "Eläppäs huoli, nyt tahon taas vaihtaa veljeni
keralla." Tuli kotiin, näki veli tämän kontin paljon kauniimmaksi
ennistä ja halasi samassa vaihtaa sen; toisella ei ollut siihen mitään
vastustelemista, ja niin vaihtoivat konttia. Silloin kutsui rikas veli
kaikki sukulaisensa ja kaikki herrat luoksen ja, sillä hän tahtoi nyt
enissä pitää suuret piot tällä kontillansa. Kuin kaikki herrat ja
vieraat olivat kokoontuneet, kiljusi hän: "aukia kontti." Kontti aukesi
samassa, mutta siitä tuli kaksi miestä karttu käessä ja alkovat pieksää
vieraita, jotka saivat selkäänsä niin että niien täytyi pötkiä ilman
vaatteita tuvasta tiehensä. Saipa tuo kontin isäntä selkäänsä niin
hyvin kuin muutki. Wiimen kerkisi kiljasta: "tukkeu kontti", jolloin
miehet menivät konttiin ja kontin suu tukkeutu. Päälliseksi pieksivät
ne kutsutut vieraatki isäntäänsä ennen kuin menivät pois. Mutta se
rikas veljes oli nyt yhtä köyhä kuin köyhä veljes oli ollut sitä ennen.
Hänellä oli kyllä se koria kontti, mutta siinä olivat vaan karttu
miehet, niin että jos tahtoi siitä syyäksensä, sai aina selkäänsä.
Mutta köyhä veljes söi vaimonensa ja lapsinensa vaihetusta kontista
kaiken elinkautensa.
Jumala ei jätä avutta, jotka eivät ole itse olleet syynä köyhyyteensä;
mutta joka omalla tyhmyyellänsä eli ahneuellansa ja ylpeyellä on
köyhtynyt, hänelle ei ole apua muusta kuin kartusta.