minut vankilaan, kun tunsin teidän mustan entisyytenne... Te
tahdoitte raivata minut tieltänne, kun tiesin teidän väärennetyillä
palkkauslistoilla varastavan työmiesten palkkoja... Onko teillä nyt
rohkeutta vastata teoistanne?
(Syntyy hälinää.)
NÄRVÄNEN (kiivaasti).
Mitä tämä merkitsee?
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin ja uhaten)
Kaikkien hornanhenkien nimessä, vaikene onneton!
TUNTEMATON
Kysykää, mihin hän on käyttänyt rahat, jotka hän on palkkoja
alentamalla pidättänyt itselleen? Herra Tynjälällä on hallussaan
todistukset siitä.
TYNJÄLÄ (vetäen esiin paperit)
Tässä ovat paperit, joista selvenee kaikki.
(Härmä vaipuu masentuneena alas.)
TUNTEMATON (vieden Hellan ja Eevan kiireestä vasemmalle)
Poistukaa joutuun täältä. Tämä ei ole sopiva paikka naisille. Nyt nousee
myrsky...
(Sulkee oven.)
NÄRVÄNEN (kiukkuisesti)
Ahaa, nyt ymmärrän! Se oli siis tuo palkkojen alennus. No, sitten pojat
teemme valmista! Luemme hänelle hiukan korpien lakia!
(Syntyy hurja melu, miehet heiluttavat aseitaan ja aikovat
hyökätä Hännän kimppuun.)
ÄÄNIÄ
Konna! -- Anna takaisin rahat! -- Lyökää roisto maahan! -- Eteenpäin!
TUNTEMATON (heittäytyen väliin, huutaen jyrisevällä äänellä)
Seis miehet! Takaisin kaikki! Ei askeltakaan, sanon niinä!
(Tynjälä koettaa myöskin hillitä heitä.)
KALLE
Mitä, asetutko sinä meidän tiellemme?
RAHKONEN
Työntäkää syrjään hänet ja antakaa paukkua pojat!
TUNTEMATON
Ei niin kiivaasti miehet! Kuulkaa yksi järkevä sana!
NÄRVÄNEN
Me emme kuule ketään, emmekä anna itseämme komentaa! Tulimmaista,
käykää käsiksi miehet!
(Melu yltyy uhkaavaksi.)
TUNTEMATON (survaisten heitä takaisin)
Vain minun ruumiini yli te pääsette häneen käsiksi! Sen vannon! Ja minä
muserran jokaisen, joka lähestyy!
(Miehet hämmästyvät ja melu hiljenee.)
VIKKI-KALLE
Oletko hullu! Tuommoista roistoa viitsit suojella!
TUNTEMATON
Te tahdotte oikeutta ja kumminkin te itse ensimäisinä poljette sitä!
Hävetkää!
KARMALA
Kiittääkö häntä pitäisi?
TUNTEMATON
Ei!... Te saatte oikeutta, minä lupaan sen! Mutta ei sillä lavalla!
Ettekö ymmärrä, että siten turmelette vain asianne.
KARMALA (järeästi)
Hän on oikeassa... Parasta, että annamme hänen järjestää asian. Eihän
sillä nyrkkioikeudellakaan pitkälle pääse.
NÄRVÄNEN
No, olkoon. Pääsee vain liian helpolla, lurjus.
RAHKONEN
Samahan se minusta on. Mutta asiasta täytyy tulla täysi selvyys. Ennen
hän ei jätä tätä huonetta.
TUNTEMATON
Sehän on tarkoituskin.
TYNJÄLÄ
Voihan hän sen sopia hyvällä.
KALLE (vihaisesti)
Vielä sopia mokoman kanssa! Selkään!
(Kuuluu uhkaavaa murinaa miesjoukosta.)
KARMALA (karkeasti)
Suu kiinni! Ei tässä voida jokaisen mieltä noudattaa! Ryhtykää toimeen!
TUNTEMATON
Jos päällikkö kirjallisesti sitoutuu korvaamaan kaiken, mitä on
teiltä pidättänyt ja lupaa siirtyä täältä pois johonkin muualle, niin
riittääkö se?
NÄRVÄNEN
No, olkoon minun puolestani.
KAIKKI
Hyvä! Hyvä!
(Myöntävää mutinaa.)
TUNTEMATON
Ehkä herra Tynjälä kirjoittaa paperin?
TYNJÄLÄ
Mielelläni.
(Menee; pöydän ääreen kirjoittamaan.)
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Te teette sitoumuksia minun nimessäni!
TUNTEMATON
Niin.
HÄRMÄ
Millä oikeudella? Minä en ole mitään luvannut!
TUNTEMATON (lujasti)
Minun nähdäkseni teillä ei ole muuta mahdollisuutta. Jos te ehkä
tiedätte sellaisen, niin se on toinen asia.
HÄRMÄ
Se on yksin minun asiani.
TUNTEMATON
No, olkoon sitten. Mutta minä en astu toista kerta: sovittajaksi, olkaa
varma siitä.
HÄRMÄ
Olenko sitten pyytänyt?
ÄÄNIÄ
Hän niskoittelee! -- Hän ei suostu! --
(Uhkaavaa melua.)
TUNTEMATON
Niinpä jätämme hänet nimismiehen käsiin!
KALLE
Ja pehmitämme hänet ensin!
(Uhkaavaa melua, tuntematon vetäytyy syrjään.)
HÄRMÄ (masentuneena)
Seis!... Minä suostun... koska minun täytyy.
KARMALA
Parasta on, ettette hangottele liian kauan!
HÄRMÄ
No niin, missä on tuo paperi?
TYNJÄLÄ (nousten)
Tässä... Siinä on mainittuna kysymyksenalaiset ehdot.
(Poistuu pöydästä.)
HÄRMÄ (menee pöydän luo, tarttuu kynään, mutta lukee paperin ja viskaa
kynän pois.)
Tuohon paperiin minä en kirjoita!
KARMALA (jäykästi)
On kirjoittaminen!
KALLE (vetäen pitkän puukon tupestaan ja iskien sen rajulla voimalla
pöytään)
Lähtikö se nimi luistamaan, vai kutitetaanko tällä?
HÄRMÄ (säikähtäen)
No, no, minä kirjoitan!
(Kirjoittaa nopeasti ja poistuu pöydästä.)
Saanko nyt mennä?
KARMALA
Saatte. -- Herra Tynjälä ottaa paperin haltuunsa.
(Tynjälä, pistää paperin taskuunsa. -- Hella, Eeva, Vappu
ja Sanna tulevat vasemmalta.)
11:des kohtaus.
Edelliset; Hella, Eeva, Vappu, Sanna.
HELLA (kiihtyneenä)
Mitä täällä oikein tapahtuu? En jaksanut odottaa kauemmin!
TUNTEMATON
Ei mitään enää. Kaikki on jo selvänä.
HÄRMÄ (seisahtaen hänen eteensä ja katsellen häntä rajattomalla vihalla)
Ei vielä kaikki!... Tomppeli!
TUNTEMATON
Mitä vielä puuttuu?
HÄRMÄ
Kosto!... Meidän pelimme ei ole vieläkään lopussa! Nyt saat varoa,
onneton!
TUNTEMATON (ylpeästi)
Olen valmis jatkamaan!
HÄRMÄ
Oletkohan?... Sinä löit viimeisen valttisi, mutta minulle jäi vielä
yksi ja nyt olet hukassa!
TUNTEMATON
Tiesin mitä tein. Minua ette sillä peluita!
HÄRMÄ
Saamme nähdä!... Olet kehnompi pelaaja kuin luulinkaan. Heitit
älyttömästi viimeisen turvan käsistäsi ja syöksit itsesi perikatoon!
Nyt olet minun vallassani ja saat sitä karvaasti katua. Tavottele vain
Hella Lövenborgin kättä, kunnes tavataan!
(Menee kiireesti ulos.)
12:des kohtaus.
Entiset.
TYNJÄLÄ
Nyt siitä pahasta päästiin!
TUNTEMATON
Niin te... mutta en minä!
HELLA
Mitä hän tarkoitti noilla viimeisillä sanoillaan?
TUNTEMATON (hiukan huolestuneesti)
Tuo roisto on oikeassa. Nyt hän on minulle vaarallisempi kuin
koskaan ennen!
TYNJÄLÄ,
Mitä sillä tarkoitatte?
TUNTEMATON
Ilmaistessani hänen petoksensa menetin ainoan keinoni, jolla saatoin
tehdä hänet vaarattomaksi. Nyt häntä ei pidätä enää mikään, nyt hän on
vapaa kostamaan.
KARMALA
Se oli varomattomasti teiltä!
TUNTEMATON
En tahtonut ostaa turvallisuuttani kunniani kustannuksella. Ja sen
olisin tehnyt, jos olisin vaieten katsellut köyhiä työmiehiä petettävän!
VIKKI-KALLE (pontevasti)
Se on miehen puhetta! Lakit päästä, jätkät! Ja rehellinen kiitos!
KAIKKI (kohottaen lakkiaan)
Hyvä! Hyvä! Kiitos!
HELLA (liikutettuna)
Te olette aina suurenmoinen! Antakaa minunkin kiittää teitä!
(Ojentaa hänelle kätensä).
TYNJÄLÄ
Yhdyn sydämeni pohjasta toisten kiitoksiin! -- Mutta minä en ymmärrä,
mitä valtaa tuolla miehellä on teidän ylitsenne?
TUNTEMATON (ylväästi)
Niin... jos seisoisimme mies miestä vastaan, niinkuin me kaksi nyt,
niin nauraisin hänelle vasten naamaa. Mutta...
TYNJÄLÄ
Mutta...?
TUNTEMATON
Olenhan nimetön ja kirjaton kulkija, ja sillä seikalla on oma
historiansa. Hänen takanaan on valtiollinen järjestelmä... ja minun
takanani on vain... särkynyt, toteutumaton aate... josta en edes saa
puhua, en edes sanoa sitä... Jospa te tietäisitte...
VIIDES NÄYTÖS.
(Näyttämö sama kuin edellisessä näytöksessä. On iItapuoli. Vappu
askaroi uunin luona, Sanna istuu arkun kannella ja kutoo sukkaa, ja
Iisakki istuu konttineen entisellä paikallaan ja syö hyvin vinhasti.)
1:nen kohtaus.
Vappu, Sanna, Iisakki.
VAPPU (tiuskaten Iisakille)
Herkeisi tuossa jo märehtimästä! Kun ei enää muuta teekään!
IISAKKI (sävyisästi).
Terveyttä se vain tietää ja pitkää ikää.
VAPPU
Kyllä kai... Sitä nähdessäkin jo tulee aivan kipeäksi!
IISAKKI
Niin minäkin tulisin paljaasta näkemisestä. Mutta kun syö hiukan
välillä.
SANNA
Merkilliset sisukset sillä miehellä! Aivanhan tuollainen rupeaa
ellottamaan!
IISAKKI
Sukkela mies se viime talvinen maanmittari. Sanoi, että täällä
pohjoisessa tarvitsee ihminen runnemmin polttoainetta... Ja se oli
hiton viisas mies niin lukeneeksi mieheksi!
VAPPU.
Nimittikö ruoja jumalanviljaa polttoaineeksi?... No, jo oli viisas!
IISAKKI
Niin sanoi, ja se oli paikalle sanottu.
SANNA
Mitähän tuo sillä tarkoitti?
IISAKKI
Hän puhui tieteelliseltä näkökannalta tietysti! Mutta sen kun te ämmät
käsitätte.
VAPPU
Ja sinä sitten ymmärrät paremmin mukamas!
IISAKKI
Onhan se järkeen menevä asia! Nähkääs, se on sillä tavalla että
ihmisruumiissa tapahtuu palaminen...
(Vikki-Kalle tulee.).
2:nen kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle.
VAPPU
No, nousiko tie pystyyn?
VIKKI-KALLE
Taitaa olla paha merrassa! Poliisit ovat varpaillaan tänään. Lieneekö
vallesmanni tulossa tänne päin.
VAPPU
Ja mitä minä nyt syötän miehille?
IISAKKI
Ruokaa vaan, niinkuin ennenkin.
VAPPU (karjaisten)
Rintaako minä niille annan, kun liha loppui, senkin turjake? Vai omat
lihaniko tässä nyt pataan pistän?
VIKKI-KALLE (istuen pyssy polvillaan)
Ja siellä se näkyi vaaniskelevan entinen päällikkökin. Eipä taida olla
hyvät mielessä!
SANNA
Onko hän taas täällä? Eihän siitä ole kauan, kun hänet potkaistiin
täältä pois!
VAPPU
Sinä näit hänet?
VIKKI-KALLE
Tapasin metsässä ja teki mieleni antaa sille lurjukselle pienen
muistutuksen kuolevaisuudesta.
VAPPU
Sitten sillä on pahat mielessä.
SANNA
Ettäkö hautoisi kostoa?
VAPPU
Ole varma siitä! Mitä hän muuten teki täällä enää.
IISAKKI
Eiköhän tuo kesyyntynyt jo viime kerrasta.
VIKKI-KALLE
Sitä miestä ei kesytä muu kuin hyvä pamaus kunnon pyssystä. Tuntematon
saa varoa nahkojaan!
SANNA
Niin, kuka tietää, vaikka vielä ajaisi lyijyä kalloon, kun siellä
metsässä ovat.
VIKKI-KALLE (uhkaavasti)
Se olisi hänen viimeinen pahatekonsa! En ole koskaan ajanut hirven
jälestä sillä tarmolla, kuin minä ajaisin häntä.
VAPPU (ärjäisten)
Vöyriläinen perästä päin puhuu! Menet heti varottamaan häntä, niin
säästyt enemmästä vaivasta.
VIKKI-KALLE
Se on kai parasta.
(Nousee lähteäkseen.)
IISAKKI
Odotas.... Minä tulen mukaan.
(Ottaa lekkerin mukaansa ja menevät ulos.)
3:mas kohtaus.
Sanna. Vappu.
SANNA
Mitä tuo tuntematon on oikein tehnyt, kun se niin kuumasti vihaa häntä?
VAPPU
Vaimoväki noussut päähän. Se ne miehet hulluiksi tekee.
SANNA
Ihankohan tuo tuntematon tavoittelee "Lapin prinsessaa?"
VAPPU
Näkeehän sen. Ja tyttö pyörii kuin kissa kuuman puuron ympärillä.
SANNA
Onhan hän komea mies, ja kaikesta näkyy, että hän on parempain ihmisten
lapsia.
VAPPU
Mutta siihen sanoo "Lapin kuningas" ei, ja sillä hyvä! Tukkilainen ei
saa "Lapin prinsessaa", vaikka hän olisikin korttelia korkeampi ja
plootua parempi muita ihmisiä.
(Katsoo akkunasta ulos.)
Kas, siellähän tuo prinsessa tuleekin.
4:jäs kohtaus.
Sanna, Vappu, Hella.
HELLA (tulee hätäisesti)
Eikö hän... tuo tuntematon ole täällä?
VAPPU
Ei. Lähti muiden mukana metsälle.
HELLA
Voi, kun olisin tahtonut tavata häntä heti!
SANNA
Niinkö on asia kiireellinen?
HELLA
Minun täytyy silmänräpäyksessä tavata häntä, muuten on kaikki myöhäistä!
VAPPU
Onko sillä nyt niin hengenhätä?
HELLA (tuskallisesti)
On, hän on hukassa, jollen pian saa puhua hänelle.
SANNA
Jos asia on sellainen, niin voinhan mennä hakemaan.
HELLA
Oi, tehkää niin! Häntä uhkaa vaara ja olen niin levoton hänen tähtensä!
VAPPU
No älä sitten vitkastele, vaan ota koivet selkääsi!
SANNA (pukien)
Kohta, kun vain saan päälleni. -- Mikä häntä nyt taas uhkaa?
HELLA
Saatte kuulla myöhemmin. Mutta menkää nyt! Kiirehtikää!
SANNA
Johan minä menenkin!
(Menee kiireesti.)
5:des kohtaus.
Hella, Vappu.
VAPPU
Onko se taas päällikön vehkeitä?
HELLA
On... Ja hyvin vaarallisia!
VAPPU
Arvasin sen... Mutta häntä mentiin jo varottamaan.
HELLA
Varottamaan...! Mistä sitten?
VAPPU
Iskä ja Vikki tästä juuri lähtivät ilmoittamaan, että päällikkö
vaaniskelee näillä mailla.
HELLA
Ooh, he eivät kumminkaan tiedä pahimmasta! Se on jotain muuta!
VAPPU
Ja mitä se sitten on?
HELLA (katsellen levottomasti akkunasta)
Hänet aijotaan vangita.
VAPPU
Vai niin... Ja mistä syystä nuo hänet kahlehtisivat?
HELLA (hermostuneesti)
Siitä minä en tiedä... Minä saatan vain aavistaa...
VAPPU
Tarvitaanhan siihen syy, kun ihminen kiinni pannaan. Olisiko hänellä
takanaan jotain sellaista.
HELLA (kiivaasti)
Luuletteko, että hän on... joku... konna?
VAPPU
Mistä minä tiedän! Sanoohan suomalainen sananlasku, ettei syyttömän ole
hätää helvetissäkään. Ehkei se pidäkään paikkaansa enää nykyään. Mene
ja tiedä.
HELLA (jäykästi)
Ei ainakaan tässä tapauksessa!
(Katsoo ulos.)
Tuolla hän tuleekin! Jumalan kiitos!
VAPPU
Menen pois, että saatte rauhassa puhua.
(Poistuu vasemmalle.)
6:des kohtaus.
Hella, Tuntematon.
TUNTEMATON (tulee kiireesti)
Sinä täällä, Hella! Miksi?
HELLA (hätäisesti)
Kuule, sinun on heti paettava!
TUNTEMATON
Minunko paettava! Ja minkätähden?
HELLA.
He tulevat vangitsemaan sinut! Sinä et saa hukata hetkeäkään!
TUNTEMATON (synkästi)
Minä aavistin sitä.
HELLA
Eeva kertoi, että Härmä on tehnyt ilmiannon ja nimismies on saanut
vangitsemismääräyksen. Ja nyt on Härmä täällä vaaniskelemassa sinua!
TUNTEMATON
Haa, se konna! Hän etsii omaa perikatoaan!
HELLA
Voi, älä uhmaile, vaan pakene!
TUNTEMATON
En... Hän tulkoon! Minä en pelkää!
HELLA (tuskallisesti)
Minä pelkään, ettei se pääty hyvin!
TUNTEMATON (uhkaavasti)
Hän tahtoo siis vielä kerran iskeä yhteen kanssani! No, olkoon
menneeksi! Minä lupaan, että se on viimeinen kerta!
HELLA
Mitä sinä aijot, onneton?
TUNTEMATON (lujasti)
Katsoa vielä kerran silmiin tuota miestä, joka on opettanut minut
vihaamaan!
HELLA
Voi!, luovu siitä ja väisty ajoissa! Olenhan vartavasten tullut sinua
varottamaan!
TUNTEMATON
Et tiedä mitä pyydät! Raskasta on väistyä... aina vain väistyä!
HELLA
Tee se minun tähteni!
TUNTEMATON
En, sitä en tee edes sinunkaan tähtesi!
HELLA
Ja miksi he sitten vainoovat sinua! Mistä syystä?
TUNTEMATON
Syistä mistä vain maailman huutavin konnuus voi vangita ihmisen!
Syistä, joiden puolesta tahdon seisoa tai kaatua!
HELLA
Kuinka he sitten voivat vainota sinua, jos kerran olet syytön?
TUNTEMATON (synkästi)
Sinäkin... Sinäkin Hella siis epäilet minua!
HELLA
Oi, en suinkaan! Mutta ymmärräthän, että tämä tuntuu minusta
kummalliselta.
TUNTEMATON
Näytönkö sitten mielestäsi rikolliselta?
HELLA
Et! Vaikka koko maailma sitä sanoisi, en sittenkään uskoisi sitä!
TUNTEMATON (lämpimästi)
Kiitos; Hella, luottamuksestasi! Se on kauneinta, mitä milloinkaan
olen osakseni saanut! Jos sorrun, niin tapahtuu se asiain vuoksi, jotka
kautta aikojen ja historian ovat olleet kunniaksi ihmiselle!
HELLA
Minä uskon sen, enkä kysy enää.
TUNTEMATON (tuskallisesti)
Ja kuitenkin... nyt kun ainaiseksi eroamme, tahtoisin poistaa sinulta
jokaisen epäilyksen varjonkin.
HELLA
Minä luotan sinuun...
TUNTEMATON
Katsos, tämä maailma on niin laaja, että se, mitä yhdessä maassa
kunnioitetaan, pidetään toisessa maassa rikoksena. Jo hyvin nuorena
antauduin vapausliikkeen pyörteisiin, sillä katsoin sen ainoaksi
päämääräksi, joka on miehen elämäntyön arvoinen... Ja luonnollisesti
jouduin vallanpitäjien epäsuosioon.
HELLA
Ooh, nyt minä ymmärrän! Se on siis sentähden!
TUNTEMATON
Niin... Otin osaa Viaporin kapinaan, joka oli enemmän kaunis kuin
järkevä yritys. Ja sen vuoksi se olikin jo alunpitäen tuomittu
epäonnistumaan. Lyhyesti sanoen, minut vangittiin linnoitusalueella
ase kädessä. Ja luutnantti Härmä, joka palveli silloin laivastossa,
teki kaiken voitavansa saadakseen minut tuomituksi sotaoikeudessa...
Ainoastaan rohkealla paolla vältin hirsipuun...
HELLA
Hän vihasi sinua siis jo silloin?
TUNTEMATON
Niin... meidän katkeruutemme johtuu jo kouluajoilta. Hän on aina
ollut yksi niitä, joille ylöspäin kiipeäminen on pääasia ja keinot
sivuseikka. Ja nyt meidän tiemme johti tänne Pohjolaan, mutta niin eri
tavalla! Hän palveli poliisimestarina jossain, käytti mielivaltaisesti
asemaansa ja yleisiä varoja ja sai eron. Siitä hän velkaantui ja tahtoi
huonoja asioitaan auttaakseen saada sinut...
HELLA
Ooh, niin konnamaista!
TUNTEMATON
Astuin hänen tielleen ja se oli vähällä jo viedä elämäni, niinkuin se
nyt maksaa vapauteni.
HELLA (surullisesti)
Voi, ystäväni, kuinka paljon oletkaan saanut kärsiä vapauden tähden!
Olet koko elämäsi sille uhrannut!
TUNTEMATON
Niin, Hella, joka sille tielle antautuu, hän ei saa ajatella itseään.
Jokainen rahtunen vapautta on maksanut verta ja uhreja ja niin tulee
aina olemaan. Ja vaikka nuorukaisvuosieni kiihkeät pyrkimykset ovatkin
joutuneet haaksirikkoon -- vaikka nyt harhailenkin isänmaattomana
kulkurina omassa isänmaassani, niin en silti luule eläneeni turhaan!
Sitä aatetta on vaalittava kaikissa olosuhteissa, kunnes tulee uusi
päivä...
(Rajulla intohimolla.)
Ja se tulee kerran!
HELLA
Mutta mitä me nyt teemme?
TUNTEMATON
Käytämme hyväksemme niitä harvoja hetkiä, jotka meillä vielä on... Ja
nyt iloisempiin asioihin, Hella!
(Vetää hänet luokseen)
HELLA (tukahtuneesti)
Minä en voi enää olla iloinen.
TUNTEMATON
Ja miksi et voi?
HELLA
Sinä olet riistänyt rauhani ja rohkeuteni. En ole enää oma itseni.
TUNTEMATON
Sinä saavutat ne kerran takaisin, Hella! Ihminen, joka ei joskus ole
itseänsä tyystin kadottanut, ei voi koskaan olla oma itsensä.
(Hämärtyy yhä enemmän.)
HELLA
Sinä olet niin voimakas ja rohkea!
TUNTEMATON
Se tieto antaa minulle rohkeutta rakastaa sinua, ettemme koskaan voi
kuulua toisillemme...
HELLA
Oi, älä sano niin...
TUNTEMATON
Mikä on totta, se on sanottava! Sitten olen sinun elämässäsi vain
selittämätön, tuskallinen muisto, joka käy yhä kauniimmaksi, kuta
kauemmaksi se häipyy.
HELLA
Ja minä... mikä olen minä sinulle?
TUNTEMATON
Kuin ihana kosteikko erämaan kulkijalle. Hänen täytyy jättää se, kun
matkan päämäärä kutsuu.
HELLA (kaihomielisesti)
Miksi sen täytyy niin olla? Miksi se ei voi toisinkin olla.
TUNTEMATON
Siksi, ettei se, mikä on kauneinta elämässä, voi koskaan olla ikuista.
HELLA (hiljaa)
Miksei se voisi toisinkin olla?
TUNTEMATON
Se on parasta niin... Miksi hukuttaisimme elämän arkihuoliin nuoruuden
kaunehimman juhlamme? Ne vain himmentäisivät sen.
(Hämärtyy yhä enemmän.)
HELLA (hellästi)
Sinä olet rikastuttanut minun elämääni niin sanomattoman paljon! Sinä
olet opettanut minut ajattelemaan. Sinä suuri haaveksija!
TUNTEMATON (lämpimästi)
Ja sinä olet minun parhain voittoni, sittenkuin nuoruuteni aate
pirstoutui! Minäkin alotin maailman valloittamisella ja nyt
maanpakolaisena valloitin "Lapin prinsessan."
HELLA
Oo, sinä suuri, uljas uneksija!
(Vappu tulee ja sytyttää lamput sekä poistuu saman tien.)
HELLA (mennen akkunaan)
Kas, ulkona jo hämärtää... Lyhyt on talvinen päivä pohjolassa!
TUNTEMATON (raskasmielisesti)
Lyhyt kuin nuoruus, onni... ja koko elämä... Vain kaksi hämärää yhdessä
ja loppumaton yö!
HELLA (tuskallisesti)
Ooh, se on niin raskasta! Ei, mutta laula rakas... laula jotain!
TUNTEMATON
Niinkuin tahdot. Hella...
(Laulaa.)
Vain harhaa on elo taustoineen,
se muista, muista, oi kulta!
Mi tänään suurta on toiveineen,
on huomenna virvatulta...
Ei nuoruus haihtuva palata voi.
ei tuntehet rinnassa ijäti soi.
Siis nauti onnesta, kulta,
älä kiellä lempeäs multa!
Vain harhaa on elo haaveineen,
se muista, muista, oi kulta!
Mi tänään näyttää jo täyttyneen,
voi huomenna haihtua sulta...
Mi mennyt on, et takaisin saa,
siis ällös säästele riemuja maan,
vaan nauti onnesta, kulta,
en kiellä lempeäin sulta!
HELLA (ylivoimaisten tunteittensa kuohussa, heittäytyen hurjalla
kiihkolla hänen syliinsä)
Ei, ei, sinä et saa jättää minua! Minä en laske sinua! En koskaan! En
koskaan... koskaan!
(Suutelee häntä tulisesti.)
TUNTEMATON (kuohuissaan)
Hella!.. Hella...
HELLA
Eroaisimmeko nyt, kuri juuri olemme löytäneet toisemme...? Ei ikinä, ei
ikinä! Kuuletko!
TUNTEMATON (epätoivoisesti)
Voi, Hella! Hella!
HELLA
Minä en luovu sinusta, vaikka laahaisivat sinut hirsipuuhun. En
koskaan! En koskaan!
TUNTEMATON
Sinä unohdat, että jokainen hetki vie meidät eroa kohden yhtä
järkkymättömästi kuin tuulilasin hiekkajyväset juoksevat loppuun!
HELLÄ
Pakene, rakas! Pakene rajan yli Ruotsiin tai Norjaan! Ja minä seuraan
sinua!
TUNTEMATON
Tiettömiin erämaihin...
HELLA
Olemme olleet siellä ennenkin!
TUNTEMATON
Kuvaamattomiin kärsimyksiin...
HELLA
Minä kestän ne sinun kanssasi!
TUNTEMATON
Sortumaan Pohjolan kinoksiin, rakas...
HELLA
Hautaudumme niihin yhdessä! Lumivalkeiden kääriliinojen alle!
TUNTEMATON (hurjalla tuskalla)
Miksi täytyy luopua kaikesta juuri silloin, kun elämällä on parhainta
tarjottavana? Mitä olenkaan tehnyt, että minua näin vainotaan?
HELLA
Vain rakastanut, armas! Paljon, paljon rakastanut!
TUNTEMATON
Niin, Hella! Isänmaa ja sen vapaus oli ensimäinen intohimoni! Toinen ja
viimeinen olet sinä, Hella! Sinä, vain yksin sinä!
(Syleilee häntä hurjasti. Kuuluu askeleita ulkoa.)
HELLA (hypähtäen)
Kuuletko? Nyt he tulevat!
(Koettaa voimakkaalla ponnistuksella tyyntyä.)
7:mäs kohtaus.
Hella, Tuntematon, Härmä.
HÄRMÄ (tulee kiireesti)
Ahaa! Oletteko tekin täällä, neiti?
HELLA (kylmästi)
Niinkuin näette, herra.
HÄRMÄ (ilkeästi)
Jäähyväisillä varmaankin?
HELLA
Niin.
(Kääntää hänelle selkänsä.)
HÄRMÄ
Jos isänne tuntisi teidän innostuksenne tänne erämaahan, ei teitä niin
usein täällä näkyisi.
HELLA
Minulla on vapauteni olla missä tahdon.
HÄRMÄ
Epäilemättä. Teidän mieltymyksenne vain käy yli tavallisen ihmisjärjen.
Te unohdatte oman arvonne, neiti.
HELLA (ylpeästi)
Minä en unohda mitään ja siksi juuri olenkin nyt täällä. Mutta minä
tunnen miehen, joka on unohtanut kunnian ensimäiset alkeetkin!
HÄRMÄ
Olisi hauskaa kuulla, kuka tuo mies on?
HELLA
Olkaa hyvä! Hän seisoo juuri edessäni!
(Kääntyy pois.)
HÄRMÄ
Kiitoksia! Vähempää en odottanutkaan teidän viimeaikaiselta
kehitykseltänne! -- Mutta se ei hyödytä miltään...
TUNTEMATON (jäykästi)
Saanko kysyä, kummalle meistä teillä on asiaa?
HÄRMÄ (kiukkuisesti)
Teille, herra seikkailija! Olipa hyvä, että tapasin teidät!
TUNTEMATON (synkästi)
On ennenaikaista sanoa vielä, kuinka hyvä se oli.
HÄRMÄ
Kuinka niin?
TUNTEMATON
Meidän tapaamisemme ei ole vielä lopussa.
HÄRMÄ
Ainakin tämä on viimeinen kerta toivoakseni.
TUNTEMATON (kolkosti)
Niin luulen minäkin. Meidät on kohtalo määrännyt vihaamaan toisiamme...
ja se on vaarallista!
HÄRMÄ (kiehuvalla vihalla)
Niin, onneton! Te olette askel askeleelta seisonut minun tielläni ja
tehnyt tyhjäksi kaikki minun ponnistukseni... Minä sanoin teille, että
tulen raivaamaan teidät tieltäni! Ja minä pidän sanani! Teidän olisi
pitänyt uskoa se!
TUNTEMATON
Ja minä varoitin teitä!
HÄRMÄ
Mistä sitten?
TUNTEMATON
Käyttämästä noita keinojanne!
HÄRMÄ
Se on minun asiani!
TUNTEMATON
Mutta se on myöskin minun! Te olette taistellut keinoista välittämättä.
Jos minä teen samoin, päättyy se teille onnettomasti!
HÄRMÄ
Sitä varten alen minä kyllä varustautunut. Eikä teidän aikanne täällä
tule kovin pitkälliseksi. Siitä olen minä pitänyt huolen.
TUNTEMATON
Tiedän sen jo!
HÄRMÄ
Tuo nainenko sen sanoi teille?
HELLA
Niin... tämä nainen!
HÄRMÄ
Sen arvasinkin!
TUNTEMATON (kuohahtaen)
Pyydän teitä oman itsenne tähden puhumaan hänestä kauniimmin!
HÄRMÄ
En kaipaa teidän neuvojanne!
TUNTEMATON (uhkaavasti)
Vielä viimeisen kerran minä varoitan teitä! Teillä ei ole mitään
oikeutta sotkea viatonta henkilöä meidän keskinäiseen kiistaamme!
Kaikkein vähimmin loukata häntä.
HÄRMÄ (ilkeästi)
Te saatte luvan alistua siihen!
TUNTEMATON (hurjasti)
En koskaan! Silloin en olisi mies!
HÄRMÄ
Te olette arka rakastajattarestanne, herra seikkailija! Se on kaikkien
uneksijoiden tapa.
HELLA (kipeästi satutettuna)
Ooh, tuota kurjaa!
TUNTEMATON (suunniltaan raivosta)
Konna! Se oli viimeinen solvauksesi!
(Hyökkää hänen kimppuunsa.)
HELLA (heittäytyen väliin)
Seis! Älä koske siihen kurjaan!
HÄRMÄ (ojentaen revolverin)
Pysy alallasi, mies, tai kuolet!
TUNTEMATON (hurjana)
Mahdollista sekin, vaikkei niinkään varmaa! Mutta se ainakin on
varmaa, että sinä kuolet nyt, roisto!
(Ponnistelee vapautuakseen Hellasta.)
HÄRMÄ (silminnähtävästi tahtoen viedä kohtauksen viimeiseen
äärimmäisyyteen, saadakseen tilaisuuden ampua hänet)
Hillitkää rakastajaanne, muuten minä en vastaa seurauksista!
TUNTEMATON