syytteessänne?
HÄRMÄ
Te kuulitte sen jo.
TUNTEMATON
No, hyvä! Nyt puhumme sitten eräistä toisista viisisatasista, joita te
ette tyhmyydessänne osannut vierittää muiden niskoille.
HÄRMÄ (vimmastuneena)
Mitä sinä uskallat, konna!
TUNTEMATON (hiljaa jäätävän kylmästi)
Puhumme nyt eräistä laskuista. Mutta on ehkä viisainta tehdä se
kahdenkesken.
HÄRMÄ (säpsähtäen)
Sitä te ette voi!
TUNTEMATON
Varmasti.
HÄRMÄ (masentuneena)
Saanko pyytää läsnäolevia poistumaan ja jättämään meidät kahdenkesken.
Hänellä on jotain puhuttavaa.
(Toiset poistuvat hyvin ällistyneinä.)
15:des kohtaus.
Härmä, Tuntematon.
HÄRMÄ (menee ja tarkastaa onko ovi kiinni)
No, puhukaa, te kiusankappale.
TUNTEMATON
Te iskette nopeasti, herra. Mutta olkoon menneeksi. Olen ryhtynyt
vastaiskuun.
HÄRMÄ
Ja luulette keksineenne sellaisen?
TUNTEMATON (painavasti)
Se putoaa nyt.
HÄRMÄ (tulisesti)
Sitä ette uskalla.
TUNTEMATON
Minun asemassani uskaltaa ihminen mitä tahansa. Vai luuletteko kenties,
että säästän teitä?
HÄRMÄ
Hornanhenkien nimessä, mitä te tarkoitatte?
TUNTEMATON
Nuo murretut sinetit tuskin riittävät todistamaan syylliseksi
puhdasmaineista miestä... varsinkin, jos ilmiantaja on ollut
pidätettynä kavalluksesta.
HÄRMÄ (suunniltaan vihasta ja pelosta)
Se on kirottu valhe!
TUNTEMATON (kylmästi)
On turhaa väitellä asiasta, joka voidaan koska tahansa todistaa.
HÄRMÄ
Mitä te sitten tahdotte?
TUNTEMATON
Kysyä, mitä siitä seuraisi, jos nuo menneet asiat kaivetaan kätköistään?
HÄRMÄ (koettaen tyyntyä)
No niin, nuo asiat ovat jo vanhentuneet ja sovitetut. Niillä ette
pitkälle pääse, hyvä herra.
TUNTEMATON
Mutta ne ovat joka tapauksessa haitallisia miehelle, joka tavoittelee
ylimetsäherra Lövenborgin tytärtä. Te menetätte toimenne.
HÄRMÄ
Ennenkuin niin pitkälle tullaan, olette te virunut kuukausia
tutkintovankeudessa. Ja silloin on myöskin saatu selvyys herra
tuntemattomasta. Te menetätte jotain muuta.
TUNTEMATON (raudankylmästi)
No niin, me pelaamme korkeata peliä... Ehkä on parasta, että lyön
viimeisen valttini.
HÄRMÄ (levottomasti.)
Ja mikä se sitten on?
TUNTEMATON
Eräs salaisuus, joka ei ole vanhentunut eikä sovitettu. Jos minä nyt
ilmoittaisin näille miehille, jotka ovat tottuneet sovelluttamaan
erämaan lakia niin uskomattoman helposti, että...
(Kuiskaa jotain hänen korvaansa.)
HÄRMÄ (kuin ukkosen iskemänä)
Perkele!... Sitä te ette voi!
TUNTEMATON
En... Tällä kertaa tyydyn vain ostamaan sillä vapauteni.
HÄRMÄ (mittaillen kuohuissaan lattiaa)
Te ette voi sitä näyttää toteen.
TUNTEMATON
Varmasti. Ja teen sen myöskin. Siis ratkaiskaa, kumpi meistä silloin
tulee raivatuksi pois. Mutta tehkää se pian!
HÄRMÄ
Odottakaa...
(Menee ovelle.)
Nyt voitte tulla,
(Kaikki tulevat sisään.)
16:des kohtaus.
Edelliset. Hirvikangas, Lövenborg y.m.
HÄRMÄ (hämillään)
Olen tullut toisiin ajatuksiin ja olen päättänyt sovinnollista tietä
ratkaista tämän asian.
HIRVIKANGAS
Niinkö...?
HÄRMÄ.
Asia ei ole kumminkaan niin selvä. Enkä viitsi ruveta oikeudessa
rimpuilemaan.
HIRVIKANGAS
Laskemmeko hänet sitten vapaaksi?
HÄRMÄ
Tehkää niin, kumminkin sillä ehdolla; että hän poistuu näiltä mailta.
HIRVIKANGAS
Luonnollisesti hän suostuu siihen.
(Viittaa poliisille, joka menee irroittamaan käsirautoja.)
TUNTEMATON (temmaten kätensä pois)
Ei niin kiireesti! Minä en luovu näistä koristuksista, ennenkuin tämä
herra on juhlallisesti selittänyt minut syyttömäksi!
HÄRMÄ (vimmoissaan)
Te Vaaditte liikoja! Varokaa!
TUNTEMATON (lujasti)
Sen minä järkähtämättä vaadin ja oleskelen myöskin missä minua
miellyttää.
HÄRMÄ (vastenmielisesti)
No, olkoon sitten! Minä uskon, että on tapahtunut erehdys... ja että
hän on syytön.
TUNTEMATON
No niin, nyt saatte ottaa nämä pois. Nämä eivät sovi, todellakaan
rehelliselle ihmiselle!
(Poliisi irroittaa kahleet.)
KARMALA
Näyttääpä siltä kuin syytetystä olisi tullut tuomari.
LÖVENBORG
Te, herra Härmä, vaihdatte kovin nopeasti periaatteita.
HÄRMÄ (myrkyllisenä)
En luullut teillä olevan syytä valittaa sitä.
LÖVENBORG
Eipä olekaan. Parempi vain, että kunnon mies pelastui ikävyyksistä.
(Pudistaa epäilevästi päätään.)
HÄRMÄ (kiukkuisesti tuntemattomalle)
Meidän välimme ei ole vielä lopussa.
TUNTEMATON (jäykästi)
Ei. Se on vasta alussa.
TYNJÄLÄ
Olipa hyvä, että asia päättyi näin.
TUNTEMATON
Se ei päättynyt vielä... Pelkäänpä, että tästä tulee vieläkin pahempaa.
HELLA (puristaen tuntemattoman kättä)
Olen niin sanomattoman iloinen, että, pelastuitte... . Minä kiitän
teitä!
LÖVENBORG
Ja nyt emännät, joko iso pannu on valmis? Minä tarjoan kahvit koko
joukolle!
KAIKKI
Hyvä! Hyvä!
LÖVENBORG
Siirtykäämme siis tuonne toiseen huoneeseen joka sorkka!
(Kaikki poistuvat vasemmalle, jonne Vappu vie rison kahvipannun.)
HÄRMÄ (istuen jakkaralle; synkästi)
Tuo mies syöksee minut turmioon... Hän tietää liian paljon... Hänet
täytyy raivata pois keinoilla millä tahansa...
(Kuuluu liikettä lattian alta; säpsähtää.)
Mitä se on?
(Menee kirstun luo ja kuuntelee.)
Ahaa! Siellä on joku.
(Ottaa revolverin taskustaan ja avaa luukun.)
Ahaa, te käytätte myyrän teitä, huomaan minä! Tulkaapas ylös sieltä.
17:mäs kohtaus.
Härmä, Salametsästäjä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (kömpien esille viluissaan; pyssy kädessä)
Joutuivat koirat jäljilleni!... Ja unohtivat minut tuonne.
HÄRMÄ (silmäillen häntä terävästi)
Hirvenkaataja... vai mitä?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Kuinka paikalle sattuu!
HÄRMÄ
Ja salaviinakauppias ehkä? Tunnustakaa pois vaan, älkää yhtään
ujostelko.
SALAMETSÄSTÄJÄ (irvistellen)
No? vähän kutakin... Eihän sitä auta köyhän.
HÄRMÄ
Eikä teillä taida olla erikoista halua tavata poliisia?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Miksi hitossa muuten olisin ryöminyt tuonne palelemaan.
HÄRMÄ
No, ei ole hullummaksi! Taidatte käsitellä hyvin tuota pyssyänne?
SALAMETSÄSTÄJÄ
No, auttavasti. -- Mutta ette suinkaan te ole ruununmiehiä?
HÄRMÄ
Miltä kannalta asian ottaa. -- Älkää sentään pelästykö... minä en ole
vaarallinen!
SALAMETSÄSTÄJÄ
En minä yhtä miestä pelkääkään.
HÄRMÄ (menee ovelle, kuuntelee ja palaa sitten takaisin)
Taidatte olla sellainen mies kuin tarvitsen... mitä?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Se riippuu tehtävästä.
HÄRMÄ
Se ei ole vaikeata lujahermoiselle miehelle.... Ja te voisitte ansaita
paljon.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Kuinka paljon?
HÄRMÄ
Vähintäinkin viisisataa.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Ja mikä se tehtävä sitten on?
HÄRMÄ (katsoen häntä terävästi)
Vain onnistunut vahingonlaukaus.
SALAMETSÄSTÄJÄ (säpsähtäen)
Laukaus!... Ei, ei, se voisi olla liian vaarallista!
HÄRMÄ
En luullut teidänlaiselle erämaankävijälle mitään liian vaaralliseksi,
kun vain on kysymyksessä raha.
SALAMETSÄSTÄJÄ
Summa on liian pieni niin vaikeasta tehtävästä.
HÄRMÄ
No, tuhat sitten. Riittääkö se?
SALAMETSÄSTÄJÄ
Eikö sentään enemmän?
HÄRMÄ
Tulimmaista! Pidätkö huutokauppaa kanssani, mies! Sinulle olisi
terveellistä muistaa, että voisin toimittaa sinut nimismiehen käsiin!
Hän on tuolla sisällä.
SALAMETSÄSTÄJÄ (levottomasti)
Älkää hitossa tehkö sitä!
HÄRMÄ
Miettikää. Teitä uhkaa vähimmässä mitassa viidensadan markan sakko tai
vankila, jos nyt joudutte kiinni. Toisessa tapauksessa ansaitsette
kaksi kertaa niin paljon. Saadaksenne sen muulla tavoin, saatte aika
paljon heilua ja palella... Onko vaikeata valita?
SALAMETSÄSTÄJÄ
No, olkoon. Missä minua sitten tarvitaan?
HÄRMÄ
Minä tapaan teidät huomenaamulla kello kuusi tässä lähistöllä. Silloin
kuulette. Mutta menkää nyt joutuen!
(Salametsästäjä poistuu kiireesti.)
-- -- No, nyt herra tuntematon!
NELJÄS NÄYTÖS.
(Näyttämö sama. On iltapuoli päivää.)
1:nen kohtaus.
Hella, Vappu, Sanna.
HELLA (istuu pöydän luona ja nousee huoaten)
Ei vieläkään... ei vieläkään kuulu! Ja kello on jo kuusi.
(Menee akkunaan.)
VAPPU
No, ovathan nuo saattaneet yöpyäkin sinne Korpiselkään.
SANNA
Usko sinä sellaista! Tämä viipyminen ei ole tavallista, sanokaa minun
sanoneeni.
HELLA (kääntyen)
Te siis luulette siellä tapahtuneen jotain?
SANNA (vakuuttavasti)
Mikä sen tiesi, mitä piru hullulla teettää. Eihän siitä ole pitkä
aika, kun täällä eräs kaupustelija hävisi samalla tavalla.
HELLA
Eikö hänestä sittemmin mitään kuulunut?
SANNA
Keväällä löydettiin ruumis joesta. Sanovat, ettei se sinne kädettä
joutunut.
HELLA
Ush, niin kauheata!
VAPPU (kärsimättömästi)
No, kaakota nyt siinä, vanha kana! Peloitat lapsen ryövärijutuillasi.
SANNA
Enhän minä tahdo sanoa päälliköstä sellaista. Onhan hän hieno herra.
HELLA (kiivaasti)
Roisto hän on! Minä kyllä tunnen hänet!
SANNA
Voi olla, voi olla. Enhän minä tiedä.
HELLA
Miksi hän sitten otti hänet mukaansa?
VAPPU
Olisi parasta puhua herra Tynjälälle.
HELLA
Niin, missä viipyy hänkin? Miksei hän jo tule?
SANNA
Lähti morsiamensa kanssa hiihtämään. Mutta kai hän jo pian tulee, kun
on jo pimeä.
VAPPU (matalasti).
Tekisit viisaammin, jos menisit hakemaan. Kenties hänen levottomuutensa
ei olekaan niin aiheetonta.
SANNA
Saatanhan tästä lähteäkin.
(Nousee paikaltaan.)
HELLA
Oi, olkaa niin ystävällinen!
SANNA
Kauanko minä siinä viivyn.
(Menee ulos.)
2:nen kohtaus.
Hella; Vappu.
HELLA
Ette aavista kuinka levottomaksi tulin kuultuani heidän lähteneen
yhdessä.
VAPPU
Ymmärtäähän sen.
HELLA
Mistä sellainen sovinto näin äkkiä tuli?
VAPPU
Kummastuttaa se minuakin. Parempi rehellinen vihakin kuin noin
äkkinäinen ystävyys.
HELLA
Ja Härmä viritti hänelle jo yhden ansan.
VAPPU
Niinkö neiti arvelee siitä eilisiltaisesta?
HELLA
Niin, siinä oli jotain... jota me muut emme tiedä!
VAPPU
Kyllä se niin on.
HELLA
He ovat ennestään tuttuja ja vihaavat toisiaan.
VAPPU
Se on teidän tähtenne.
HELLA
Minun tähteni...?
VAPPU
Niin, eivätkä nuo turhasta kiistelekään.
HELLA
Kuka sen tietää?
(Kävelee hermostuneena hiukan aikaa.)
Mutta eikö täällä elämä tule hiukan kolkoksi ajan pitkään?
VAPPU
No, eihän tämä niin kaksista ole... Mutta meneehän se, kun ei mitään
ajattele.
HELLA
Kuinka te oikein jouduitte tänne?
VAPPU
Hm!... Niinkuin monet muutkin, joille kotinurkat ovat käyneet kuumiksi.
HELLA
En ymmärrä teitä.
VAPPU
Ette suinkaan... Syyttivät viinanmyynnistä ja taisi siinä olla hiukan
perääkin.
HELLA
Ja sitten te pakenitte tänne?
VAPPU
Niinpä tuli tultua... Vaikka niinhän se on kuin sakkoansa maksamassa
täälläkin. Mutta on ainakin vapaus.
HELLA
Niin, vapaus!
VAPPU
Ja yksi pää kuin lanttu! Onko sillä lukua, mihin se kaatuu?
HELLA
Mutta eikö se sentään ole vaikeata yksinäiselle naiselle?
VAPPU
No, eiväthän nuo purematta niele sentään täälläkään!
HELLA
Ja voihan sitä kunniallisesti elää täälläkin.
VAPPU
Minä ymmärrän, mitä te tarkoitatte. Mutta se meikäläisen kunnia on
siksi tervattua, ettei siinä pienet pilkut tunnu.
HELLA (mennen akkunaan)
Eikö teillä ole ollut miestä?
VAPPU
Onhan se joskus ollut senkin tapainen. Mutta mikä lie ollut
kaikenlainen turjake.
HELLA
Hän siis jätti teidät.
VAPPU
Imi kuin pesusieni ja sitä tietä meni palstatilat ja tavarat. Sovintoa
ei ollut ja sinnepä tuo hävisi Amerikkaan.
HELLA
Eikö hänestä ole mitään kuulunut?
VAPPU
Ei ole kuulunut.
(Tynjälä ja Eeva tulevat.)
3:mas kohtaus.
Edelliset, Tynjälä, Eeva.
HELLA
Kas, jopa viimeinkin tulette! Olen ollut aivan nääntyä levottomuudesta!
TYNJÄLÄ
Meidän tähtemmekö?
VAPPU
Eikö mitä, tuon toisen, joka lähti aamulla päällikön kanssa
Korpiselkään.
TYNJÄLÄ
Niinkö?... Ja mitä te pelkäätte?
HELLA
Että sillä matkalla on tapahtunut jotain...
EEVA
Sinulla on mielikuvitusta, Hella!
HELLA (varmasti)
Se ei ole mielikuvitusta, Eeva!
TYNJÄLÄ
No, en voi juuri sanoa, että se oli viisaasti. He voivat helposti
kuohahtaa kumpikin.
EEVA
Mutta miksi sitten laskit heidät yhdessä?
TYNJÄLÄ
En ollut saapuvilla silloin.
HELLA
Minulla on erityiset syyt uskoa, että siinä on jotain pahaa takana...
(Vikki-Kalle tulee.)
4:jäs kohtaus.
Edelliset; Vikki-Kalle, Karmala.
TYNJÄLÄ
Kas, siinähän tulee Vikki! Pianhan te kävittekin!
VIKKI-KALLE
Pianhan se taival katkeaa hyvillä suksilla... Tässä ovat paperit...
Hän käski ne jättämään teille.
(Antaa paperit Tynjälälle.)
EEVA
Mitä papereita ne ovat?
TYNJÄLÄ
Katsotaanpa....
(Katsellen papereita: levottomasti.)
Hm!... vai niin... Nyt minä ymmärrän kaikki! Olette oikeassa, neiti, se
oli todellakin hullusti!
EEVA
Hyvä Jumala, mikä niin?
(Karmala tulee sisään.)
TYNJÄLÄ
Noiden miesten matka.
HELLA (kuohuissaan)
Kas niin, enkö sitä jo sanonut!
TYNJÄLÄ (Karmalalle)
Miksi te oikeastaan laskitte heidät yhdessä matkalle?
KARMALA
Päällikkö määräsi hänet mukaansa.
TYNJÄLÄ
Miksi juuri hänet? Olisihan niitä ollut muitakin.
KARMALA
Olisiko siinä jotain hullusti sitten?
TYNJÄLÄ (kuohuissaan)
Mitä sanoisitte, jollei tuo mies palaisikaan siltä matkalta? En uskalla
sanoa enempää!
HELLA (vaipuen istumaan)
Jumalani!... Niin kurjaa!
VIKKI-KALLE
Pelkäättekö, että päälliköllä on jotain pahaa mielessä?
TYNJÄLÄ
Miksi hän otti juuri hänet mukaansa sitten?
KARMALA
Minä en ymmärrä, mitä kostettavaa hänellä olisi.
TYNJÄLÄ
Kyllä minä ymmärrän! Hänellä on liiankin pätevät syyt koettaa vapautua
tuosta miehestä... Nyt käsitän myöskin, millä tuo Tuntematon sai hänet
eilisiltana peruuttamaan syytöksensä.
VAPPU (mennen Iisakin luokse)
Nouseppas sinäkin Iskä pienimään puita, jotta saan padan alle! Toin jo
viimeiset aikoja sitten.
IISAKKI (unisesti)
No, no... Sehän nyt on hosumista! Kun juuri sain unen päästä kiinni.
VAPPU
Kyllä kai, kun ei ole koko pitkänä päivänä muuta tehnytkään kuin syönyt
ja maannut!... Ei luulisi kylkienkään kestävän.
HELLA (nousten hermostuneena)
Mutta hyvä luoja... eikö nyt mitään voida tehdä?
TYNJÄLÄ
Eihän sitä osaa ryhtyä vielä mihinkään.
HELLA
Tämä epätietoisuus on sietämätöntä!
EEVA
Olisiko Härmä niin kehno mies?
VAPPU
Kuka tietää, kun eilenillalla oli niin käärmeissään!
KARMALA (tuimasti)
Jos hän on sellainen roisto, niin sitten se on myöskin hänen viimeinen
pahatekonsa!
IISAKKI (nousten haukotellen)
Niin että... siitä päälliköstäkö tässä on puhe?
VIKKI-KALLE
Siitähän me tässä juuri puhuimme.
IISAKKI
Kyllä sillä miehellä on pirut mielessä!
VAPPU
Mitä sinä horiset!.. Mitä sinä siitä tiedät?
IISAKKI
Tiedänpä vain, että hän hautoo jotain koiranjuonta. Ja pahaa se pelkäsi
tuntematonkin.
TYNJÄLÄ
Kuinka niin?
VAPPU
Puhu hitossa! Sitäkös tuossa heruttelet!
IISAKKI (rauhallisesti.)
Kuinkahan paljon nyt on kello?
TYNJÄLÄ (katsoen kelloa)
Se on yli kuuden.
IISAKKI (ällistyen)
Ku-kuuden! Sepä nyt oli perhanaa!... Ja se tuntematon pyysi sanomaan,
että jollei hän tuossa viiden korvilla ole takaisin, niin on parasta
lähteä etsimään.
TYNJÄLÄ (säikähtäen)
Siinä oltiin! Ja sen sinä sanot nyt vasta, onneton!
VAPPU
Siinä on mies, kun makaa kuin raato, eikä välitä mistään! Silläkö
Javalla sinä toisen asian toimitat?
IISAKKI
Ajattelin siinä hiukan kurvahtaa... ja kuinka tulin nukahtaneeksi.
KARMALA (kiukkuisesti)
Tarvitsisitpa housuillesi mies! Niinkuin sinulla olisi niin paljon
tehtävää tai muistettavaa!
TYNJÄLÄ (synkästi)
Sitten ei saa aikailla! Täytyy heti lähettää miehet heidän jäljilleen.
VAPPU
Minä menen soittamaan kelloa!...
(Menee ulos ja alkaa kiivaasti lyödä ratakiskon kappaleeseen.)
5:des kohtaus.
Hella. Eeva, Tynjälä, Karmala, Vikki-Kalle.
TYNJÄLÄ (huolestuneesti)
Asia näyttää yhä vain rumemmalta. Hän pelkäsi siis itsekin pahaa!
EEVA
Mutta miksi hän sitten ollenkaan lähti tuolle matkalle.
HELLA
Ooh, minä tunnen hänen uhmailevan ja ylpeän luonteensa! Hän ei tahtonut
osoittaa mitään heikkoutta, vaikka tiesi, kuinka vaaralliseen leikkiin
hän antautui!
EEVA
Kylläpä ihmiset saattavat olla kurjia!
TYNJÄLÄ
Hänellä on omat syynsä siihen!.... Kunpa vain olisin aamulla ollut yhtä
viisas kuin nyt.
VIKKI-KALLE
Ilta on aina aamua viisaampi.
HELLA (pontevasti)
No, mutta eikö sitten mitään voida tehdä? Olisi ikuinen häpeä, jos tuo
musta juoni menestyisi.
TYNJÄLÄ
Kaikki mitä voidaan, se tehdään myöskin. Enempää en voi luvata.
KARMALA
Kenties hätäillään turhaa. Sitä miestä ei kukisteta niinkään helpolla!
HELLA
Mutta jos hän on aseeton ja toinen on varustettu...
(Vappu ja tukkilaiset tulevat sisään.)
6:des kohtaus.
Edelliset; Tukkilaisia.
KALLE
Onko tulipalo, kun kello soi?
TYNJÄLÄ
Pahempaa... Pelkään, että päällikölle ja hänen toverilleen on
tapahtunut jotain.
NÄRVÄNEN
Luuletteko, että veljekset ovat iskeneet yhteen?
TYNJÄLÄ
... En voi vielä sanoa luulojani... Nyt on vain koetettava päästä
heidän jäljilleen.
KALLE
No, eipä olisi liiaksi, vaikka tuo reima mies hiukan pudistelisi tuota
pystynokkaa herraa!
RAHKONEN
Samat sanat, vaikka vähän hiljempää! Tietäisi olleensa korven poikain
kanssa asioissa.
TYNJÄLÄ
Yksi osa lähtee minun kanssani etsimään. Toiset jäävät tänne ja
tulevat ilmoittamaan, jos he saapuvat tänne. Te Karmala olette täällä
vanhimpana.
KARMALA
Olisin mieluimmin työntynyt taipaleelle.
TYNJÄLÄ
Ei, ei, jonkun täytyy jäädä tänne pitämään komentoa... No niin,
eteenpäin, miehet!
(Menevät ulos.)
EEVA (Hellalle)
Sinä olet hermostunut, Hella! Emmekö mene tuonne toiseen huoneeseen?
(Poistuvat vasemmalle.)
7:mäs kohtaus.
Vappu, Karmala, Kalle, Närvänen, Rahkonen, Iisakki.
KALLE
Mitä tulimmaista tämä oikein merkitsee? Lähdetään aikamiehiä etsimään!
RAHKONEN
Minä en ymmärrä tästä rahtuakaan! Tiedätkö sinä Oku?
NÄRVÄNEN.
En, mutta eiköhän Vappu tiedä.
VAPPU (kartellen)
Kyllä tiedetään, jos tässä uskaltaisi kaikki tietonsa sanoa.
KALLE
No, sepä nyt on hittoa, kun Vappukin pelkää!
IISAKKI
Tahtovat vain ottaa selville, oliko se rakkaudesta, kun päällikkö otti
tuon tuntemattoman mukaansa tänä aamuna!
NÄRVÄNEN (viheltäen)
A-haa!.
KALLE
Ettäkö päälliköllä olisi jotain pahoja aikeita?
VAPPU
Eipä taida toisinkaan olla.
RAHKONEN
Minä ajattelin sitä juuri!
KARMALA
On ennenaikaista puhua siitä vielä. Sittenhän nähdään!
IISAKKI
Niin, sitten se nähdään, kun sinne tullaan, sanoi entinen mies
taivasta! -- Mitä jos yrittäisi hiukan syödä.
(Ottaa konttinsa ja rupeaa syömään.)
KALLE
Siinä vangitsemisessa oli myöskin jokin koira haudattuna.
NÄRVÄNEN
Ei sitäkään voi käsittää tavallinen työmies.
VAPPU
Siitäpä kai se päällikkö onkin niin käärmeissään, kun huomasi
iskeneensä kätensä poroon.
RAHKONEN
No, mitäs maallisista, ruvetaan pojat pelaamaan.
NÄRVÄNEN
Se onkin paras keino tappaa aikaa!
(Rupeavat pelaamaan.)
8:sas kohtaus.
Edelliset; Hella. Eeva.
HELLA
Eikö heitä vieläkään kuulu?
VAPPU
Vastahan nuo juuri lähtivätkin!
HELLA
Ja minusta tuntuu kuin siitä olisi jo iankaikkisuus!
EEVA
Sinä olet ylenmäärin levoton, Hella.
VAPPU
Pitkä on odottavan aika! Ja kannattaa sitä noin sorjan pojan tähden
olla hiukan kipeissäänkin.
HELLA (tullen Eevan kanssa aivan etualalle)
Me erosimme illalla epäsovussa... Ajatteles, jollei hän palaakaan.
EEVA
Minä ymmärrän kyllä sinun levottomuutesi. Mutta etköhän sinä kuvittele
liian pahaa.
HELLA (huoaten)
Niin, kunpa niin olisi!
EEVA
Hänenlaisensa mies selviytyy, vaikka mistä!
HELLA
Niinkö luulet?
EEVA
Aivan varmasti! Onhan hän niin luja, älykäs ja voimakas...
(Terävästi.)
Sinä rakastat häntä, Hella.
HELLA (tukahtuneesti)
En voi sille mitään, Eeva... Hän vetää minua puoleensa kummallisella
voimalla kuin itse kohtalo. Se mies on minun kohtaloni, vaikken edes
tunne häntä... Tai ehkä juuri siksi.
EEVA
Ja kumminkin te kiistelette aina.
HELLA
Aina kun häntä sorretaan, minun tekisi mieleni juosta hänen kaulaansa.
Mutta kun hän taas on vapaa ja voimakas, silloin nousee minussa paha
uhma... Ja minun tekee mieleni ärsyttää häntä.
EEVA
Sinä olet kummallinen luonne. Hella. Oletko ajatellut tuota asiaa
pitemmältä?
HELLA (kiihkeästi)
Minä kärsin, Eeva! Kärsin niin sanomattomasti... me kärsimme molemmat!
Me tiedämme hyvin, kuinka toivotonta ja järjetöntä se on...
EEVA
Hella raukka!
(Härmä tulee synkännäköisenä.)
9:säs kohtaus.
Edelliset; Härmä.
HELLA (epätoivoisesti)
Oi, taivas, hän palasi yksinään!
(Miehet lakkaavat pelaamasta ja katselevat kummastuneina
toisiaan. On jonkun aikaa kiusallinen äänettömyys.)
HELLA (rohkaistuen, tulisen pontevasti Karmalalle.)
Jos olette miehiä, niin te vedätte hänet tilille toveristaan. Taikka
jollette sitä tee, niin sitten teen sen minä, niin nainen kuin
oleillein.
EEVA (peloissaan)
Tule pois, Hella! Täällä voi tapahtua kauheita!
(Vetää Hellan mukanansa vasemmalle.)
KARMALA (terävästi)
Mihin teidän matkakumppaninne jäi?
HÄRMÄ (ärtyneesti)
Meidän kimppuumme karkasi rosvoja. En tiedä kuinka sieltä itsekään
selvisin.
KARMALA
Onko se totta?
HÄRMÄ
Mitä te tarkoitatte oikein?
KARMALA (jäykästi)
Täällä ei ole tapana heittää toveria tielle!
HÄRMÄ
Mitä? Luulenpa, että te uskallatte tutkia minua!
KARMALA
Kyllä me uskallamme!
(Lähestyy.)
HÄRMÄ
Mitä sinä tahdot, mies? Pysy etäällä!
KARMALA
Vetää teidät tilille siitä, mihin toverinne on hävinnyt. Ja jos
hänelle on tapahtunut jotain pahaa, niin varokaa nahkojanne!
HÄRMÄ (vetäen esiin revolverin)
Uskalletaanko täällä minua ahdistaa?
KARMALA (siepaten kirveen)
Kyllä, ja meistä ette selviäkään yhtä helposti kuin matkatoveristanne!
HÄRMÄ
Joka askeleenkin lähestyy, hän kuolee!
(Miehet ympäröivät uhkaavina hänet.)
KARMALA
Tokkohan! Tuollainen lelu voi pettää, mutta tämä tekee valmista jälkeä!
HÄRMÄ
Syyttäkää sitten itseänne, jos laukee!
NÄRVÄNEN
Pistäkää tuo taskuunne. Te ette ehdi sitä kauan käyttämään, jos siihen
turvaudutte.
KARMALA
Meitä kaikkia ette voi kumminkaan kaataa yhdellä laukauksella. Ja minä,
vannon, että useampaa ette ennätä.
HÄRMÄ (epäröiden)
Mitä te sitten minusta oikein tahdotte?
(Laskee aseen.)
KARMALA
Olen sen jo sanonut
HÄRMÄ
Enhän voi muuta sanoa kuin jo ilmoitin. Ottakaa itse selvä!
KARMALA
Sepä nähdään! Te istutte tuohon ja siitä ette lähde, ennenkuin asia on
selvä! Siitä vastaan minä!
HÄRMÄ (pistäen aseen taskuunsa)
Te uskallatte!
(Istuu raivosta kuohuen.)
(Tukkilaiset tulevat tuoden mukanaan tuntemattoman, jolla on
nenäliina kierretty vasemman käsivarren ympärille.)
10:nes kohtaus.
Edelliset, Hella, Eeva, Tuntematon.
HELLA (tullen; riemuiten)
Taivaalle kiitos! Hän palasi kumminkin!
TUNTEMATON (reippaasti)
No, herra! Tässä minä nyt olen!
HÄRMÄ (kylmästi)
Minä näen sen.
TUNTEMATON
Mutta missähän minä olisin nyt, jos teidän tahtonne olisi tapahtunut?
HÄRMÄ (hampaittensa välistä)
Mistä minä tiedän? Ehkä helvetissä!
TUNTEMATON
Sellainen paikka on vain teidänlaisianne, roistoja varten!
HELLA (tarttuen hänen käteensä)
Te tulitte kuitenkin. Emme enää uskaltaneet sitä toivoa.
TUNTEMATON (puristaen hänen kättään)
Niin, minä tulin... Mutta toisinkin olisi voinut käydä.
KARMALA
Mitä siellä sitten tapahtui?
TUNTEMATON
Tulomatkalla minua ammuttiin pensaikosta olkapäähän.
HELLA
Hyvä Jumala, oletteko haavoittunut?!
TUNTEMATON
Ainoastaan naarmu vain! Pahinta oli, että sukseni särkyivät ampujan
kanssa otellessa. Ja niin jäin korpeen metrin paksuisessa lumessa jalan
matelemaan.
KARMALA
Ja kuinka kävi ampujan?
TUNTEMATON
En antanut hänelle aikaa uusia yritystään... Ja luulenpa hänen saaneen
kyllikseen.
TYNJÄLÄ
Miltä teki sitten luutnantti?
TUNTEMATON (ivallisesti)
Luikki matkoihinsa minkä ennätti.
KARMALA
Raukka!
TUNTEMATON
Hänen sotilashyveisiinsä kuuluu virittää vastustajalleen vain ansoja.
HÄRMÄ (vimmaisesti)
Todistakaa se!
TUNTEMATON
Voin ainakin todistaa jotain muuta.
HÄRMÄ
Ja mitä sitten?
TUNTEMATON
Ettei teillä olisi ollut mitään sitä vastaan, vaikken olisikaan
palannut tuolta matkalta.
HÄRMÄ
Turha vaiva. Myönnänhän sen ilmankin.
TUNTEMATON
No, tuo on ainakin rehellistä puhetta.
HELLA (inholla)
Konnamaista se on!
TUNTEMATON
Sitä myöskin. -- Teidän olisi pitänyt palkata lujahermoisempi mies
väjymään, kun itse ette uskalla.
HÄRMÄ (ylös hypähtäen)
Te uskallatte syyttää minua!
(Vilkuilee levottomasti ovea.)
TUNTEMATON (rajusti)