_Siihen aikaan_ oli Diamantessa vielä Aracoelista heitetty pikku kuva.
Englantilaisnainen, joka hänet omisti, oli ihastunut Diamanteen. Hän ei
ollut voinut jättää sitä.
Hän oli vuokrannut itselleen koko hotellin ensimäisen kerroksen ja
asettunut sinne kuin kotiinsa. Hän osti suurilla summilla kaikellaisia
vanhoja saviastioita ja vanhoja rahoja niin paljon kuin vain sai
käsiinsä. Hän osti mosaiikkiteoksia ja alttaritauluja ja pyhäinkuvia.
Hänelle pisti päähän, että hänen piti hankkia kokoelmaansa kaikki
kirkon pyhimykset.
Sitten hän sai kuulla Gaetanosta ja lähetti tälle sanan, että hänen
pitäisi tulla hotelliin.
Gaetano keräsi kokoon kaikki, mitä hän viime aikoina oli leikannut ja
otti ne mukaansa miss Tottenhamin luo. Englantilaisnainen oli hyvin
tyytyväinen hänen pikku kuviinsa ja tahtoi ostaa ne kaikki.
Mutta rikkaan englantilaisnaisen huoneet olivat kuin jonkun museon
romukammiot. Siellä oli kaikkea mahdollista ja kokonaan sikin sokin ja
epäjärjestyksessä. Siellä oli puoleksi tyhjiä matkakirstuja, siellä
riippui kappoja ja hattuja, siellä oli tauluja ja kaiverroksia, siellä
oli matka-käsikirjoja, aikatauluja, teeserviisejä ja spriikeittiöitä,
siellä oli tapparakeihäitä, messukirjoja, mandolineja ja vaakunakilpiä.
Ja tämä avasi Gaetanon silmät. Hän punastui äkkiä, puri huultaan ja
alkoi pakata kuviaan takaisin laukkuun.
Hänen silmänsä sattuivat erääseen Jeesuslapsen kuvaan. Se oli juuri se
Aracoelilta heitetty ja se seisoi nyt keskellä sitä epäjärjestystä,
huononpäiväinen kruunu päässä ja messinkikengät jalassa. Kasvoista
oli väri kulunut pois, sormukset ja koristukset olivat ruosteisia, ja
kapalo oli vanhuuttaan kellastunut.
Kun Gaetano näki tämän, ei hän tahtonut myödä kuviansa miss
Tottenhamille, vaan aikoi suoraa päätä lähteä tiehensä.
Kun englantilaisnainen kysyi häneltä, mikä hänelle oli tullut,
raivostui hän ja alkoi syytää moitteita.
Tiesikö hän, vieras nainen, että monet niistä esineistä, joita hänellä
oli ympärillään, olivat pyhiä?
Tiesikö hän, vai eikö hän tiennyt, että tuossa oli itse pyhä
Kristuslapsi? Ja hän oli antanut sen kadottaa kolme sormea toisesta
kädestä ja antanut kivien pudota kruunusta ja antanut sen maata tuolla
likaisena ja ruosteisena ja häväistynä. Ja jos hän noin käsitteli
Jumalan oman pojan kuvaa, millaiseksi hän sitten antaisikaan kaiken
muun turmeltua? Gaetano ei tahtonut myydä mitään hänelle.
Kun Gaetano raivosi tällä tavalla, ihastui miss Tottenham, hurmaantui.
Siinä oli totinen usko ja oikea, pyhä viha. Tämän nuoren miehen piti
tulla taiteilijaksi.
Englantiin, Englantiin hänen täytyi päästä! Hän tahtoi lähettää tämän
nuoren miehen suuren mestarin luo, ystävänsä, joka koetti uudistaa
taidetta, sen, joka tahtoi opettaa ihmisiä kaunistamaan kotinsa,
kaunistamaan kirkkonsa ja luomaan koko maailman kauniiksi.
Hän määräsi ja järjesteli, ja Gaetano antoi hänen puuhata mielensä
mukaan, sillä hän halusi nyt mieluimmin päästä pois Diamantesta.
Hän näki, ettei hän enää jaksaisi elää siellä. Hän luuli, että Jumala
itse johti hänet pois kiusauksesta.
Hän matkusti kaikessa hiljaisuudessa. Donna Mikaela tuskin tiesi koko
asiasta, ennenkuin hän oli poissa. Gaetano ei ollut millään ehdolla
uskaltanut mennä sanomaan hänelle jäähyväisiä.
Kymmenes luku.