Säkeitä jakaessa eri tahteihin eli runojalkoihin on meillä kuten
muuallakin tavallisesti menetelty niin, että säkeen ensimäisen
runojalan on katsottu alkavan aivan säkeen alusta. Näin on saatu
runojalat alkamaan milloin nousulla (tesis), esim.:
Oikeutta | kansa | palvoi,
milloin taas laskulla (arsis):
Nuo met|sien hur|jat sis|sit.
Runojalkoja ja -mittoja on sen mukaan nimitetty laskeviksi (aleneviksi)
tai nouseviksi (yleneviksi).
Toinen, paljon paremmin suomenkielen luonnon mukainen jakotapa
saadaan, kun otaksutaan kunkin runojalan alkavan runokorollisella
eli nousutavulla. Säkeen ensimäisen täydellisen jalan edessä oleva
koroton tahdin osa, milloin säe sellaisella alkaa, käsitetään
tällöin _esitahdiksi_ eli _esijalaksi_. Tämä voi olla yksi- tai
useampitavuinen. Esim.: