ovat | tulleet | peitossa | yön.
Tällainen tahdin merkitseminen on yleinen musiikissa. Rytmin
yhtenäisyyden selventämiseksi ja muista käytöllisistä syistä on tätä
myöskin vieraskielisissä uusissa runomittaesityksissä suositeltu
entistä parempana siinäkin tapauksessa, että vanha merkitsemistapakin
soveltuisi kielen korkosuhteihin. Suomenkielen luontoon tämä uusi
merkitsemistapa sopii vanhaa paljoa paremmin, kaikki sanatkin kun ovat
koroltaan laskevia.
Säkeet voi silti katsoa poljennoltaan olevan joko laskevia, jos alkavat
ilman esitahtia, tai nousevia, jos niiden alussa on esitahti. Säkeiden
luonne ja vaikutus on sen mukaan jonkun verran erilainen. Tavallisesti
sentään esitahtisetkin säkeemme saavat sanojen korkosuhteiden
mukaisesti enemmän tai vähemmän laskevan luonteen.
_Godenhjelmin_ runousoppi mainitsee myöskin esi- eli alkutahdin,
josta se sanoo 21 §:ssä: "Aleneva säe alkaa toisinaan lyhyellä tai
korottomalla tavuulla eli alkutahdilla (anakruusis):
"Jo | pilvet | taivahan | peitti."
Tässä käsitetään siis laskevan säkeen alkavan esitahdilla. Esimerkkinä
oleva säe katsotaan laskevaksi. Kuten yllä mainittiin, meidän
esitahtiset säkeet ovatkin luonteeltaan tavallisesti enemmän tai
vähemmän laskevia. On vain huomattava, ettei meillä parempia nousevia
säkeitä olekkaan.
Mainitun pykälän ensimäinen lisäys tekee esitahdin perin harvinaiseksi
sanomalla: "Alkutahdilla varustetut säkeet voipi tavallisesti selittää
jambilla alkaviksi jambi- tai anapestivärsyiksi (s.o. säkeiksi),
paitsi jos runoelmassa säännöllisesti käytetään alenevaa runomittaa
ja alkutahti on lisätty vaihtelevaisuuden vuoksi." Tämän esityksen
mukaan siis esitahtiset trokee- ja daktylisäkeemme tavallisesti voi
selittää jambi- ja anapestisäkeiksi. Käsittääkseni asian oikea laita
kuitenkin on aivan päinvastainen, että jambi- ja anapestisäkeemme
aina voi, vieläpä tuleekin selittää esitahdilla alkaviksi trokee- ja
daktylisäkeiksi.