Rytmin puutteellisuus on meillä yleinen runomitan vika. Siksi
onkin ymmärrettävissä, että musiikkimiehet, joiden rytmiaisti on
kehittyneempi, meillä ennen muita ovat alkaneet vakavammin vaatia
runomittamme uusimista. Jos runoilijoilla ja arvostelijoilla
lieneekin ollut selvillä, ettei runokielemme nykyisenään täytä rytmin
oikeutettuja vaatimuksia, niin he kai ovat pitäneet epäkohtaa kielemme
luonnosta johtuvana välttämättömänä pahana.
On yhä runoiltu vierasten kielten runomittoja seuraten. Kun kielemme
ei ole luontunut niihin, on siihen tyydytty. Ei ole yritelty oman
kielemme mukaisia runojalkoja rytmilakien mukaan järjestellä uusiksi
runomitoiksi.
Laulettavuuden kannalta voi runojamme vastaan tehdä painavimmat
muotoa koskevat muistutukset. Mutta puolustamatonta on muutenkin se
vallaton vapaus, jolla erilaisia runojalkoja on käytetty perusmuotojen
sijaisjalkoina. Kun kielen laajuussuhteita ei paljoakaan ole otettu
lukuun, vaikka niillä runokielessämme tulee olla sangen tärkeä osa,
on rytmin oikeuksia pahastikin loukattu. Myöskään ei ole meillä
tarpeeksi otettu varteen sitä muistettavaa seikkaa, että rytmin ei
tule määrätä ainoastaan yksityisten, irrallisten säkeiden rakennetta,
vaan kokonaisten säkeistöjen. Kuten musiikissa eri säkeet yhtyvät
rytmillisiksi kokonaisuuksiksi, siten runosäkeidenkin tulee liittyä
toisiinsa poljennon rikkoumatta.