On omituista, että tänä uudistusten aikana runoteoriamme käsittely on
melkein kokonaan jäänyt päiväjärjestykseen pääsemättä. Puhumattakaan
siitä, ettei meillä vielä ole ilmestynyt eikä liene tulossakaan
varsinaista suomalaista runousoppia, joka suunnilleenkaan vastaisi
nykyajan vaatimuksia, ei ole edes hajanaisiakaan runoutemme teoriaa
käsitteleviä kirjotuksia mainittavasti ollut luettavissa.
Jo olisi kuitenkin aika ottaa pohdittavaksi runousoppiakin, sillä
kipeästi meillä parannuksia tälläkin alalla tarvitaan. Varsinkin
kaipaisi runomittakysymyksemme pian perinpohjaista selvittelyä, tässä
kohdin kun teorian ja käytännön kehnous jo näyttää käyneen yleisemmin
huomatuksikin. Niinpä säveltäjien ja laulunharrastajain taholla
nykyisten runomittojemme puutteet näkyvät selvinneen ainakin sikäli,
että useat suomenmielisetkin säveltäjämme paljoa mielemmin säveltävät
vieraskielisiä kuin suomalaisia tekstejä ja että runoilijoitamme
kehotetaan runomitankäytössä tekemään pikainen parannus.
Musiikkimiestemme puolelta on etenkin maist. H. Klemetti julkisestikin
usein huomauttanut runomittamme huonoudesta. Arvatenkin runoilijamme
aikanaan tavalla tai toisella vastaavat tehtyihin parannusvaatimuksiin.
Tätä yhä odotellessamme lienee meidän maallikkojenkin syytä vähältä
osaltamme puuttua asiaan.
Kun rohkenen ottaa esittääkseni muutamia hajanaisia
runomittakysymystämme koskevia seikkoja ja parannusehdotuksia, teen
sen siinä nimenomaisessa toivossa, ettei kysymystä enää sivutettaisi
vaieten, vaan että pätevämmätkin runoutemme ystävät lämpenisivät sitä
käsittelemään, jotta se saataisiin onnellisesti ratkaistuksi.