Niin tulee tumma ilta
ja aallot viihtyvät,
ja raukkaan sydämeen
kuin lampeen tyveneen
heijastaa taivahilta
yön suuret kynttilät.
Niin sammuu poltto, kaipuu.
Saa siimeen, jota pyys
helmassa heltehen
maan raukee kukkanen.
Pois tuskan hetket haipuu
siivilles, ijäisyys.