Oi vasta silloin, silloin saapuu hän,
Satujen-tytti, Hyvyys elämän,
ja kantaa vienoon kevätkasteeseen
lapsuuden unelman sammaltuneen,
kun kaikk' on ohi, kaunis elonpuu
jo vanhuuttansa vaipuu, kumartuu.
Oi vasta silloin, silloin saapuu hän,
Tien-opas viisas Kaikkitietävän,
ja näyttää kukkulalta kaihon maan,
jonnekka jalk' ei enää jaksakaan,
kun umpipolut öisen iljanteen
jo taittoi matkamiehen polvilleen.
Oi vasta silloin, silloin saapuu hän,
Lähetti ylimmäisen ystävän
ja häihin kutsu, konsa morsian
jo kuoli lemmen liekkikuoleman
kuin lesket Intian. — Vain laulu tää
myöhäistä Onnetarta tervehtää.