Välkkyisän pilven vanaa,
sinisess' usvass',
ui pursi purjein harmain
kuin suuri, harmaa lintu,
mi siivin väsynein
pois elämästä liukuu.
Yön untuvainen kuorma,
murheinen ihanuus,
en sulle löydä sanaa.
Noin juuri, armain,
kultaiseen surun sineen
katosi sielujemme
kirjekyyhky...