Suolaisen tuoksun ja pilvet tummat
yöviri aavalta toi.
Myrskylokkien liudat summat
riutoilta soi.
Ulapan aallot korkeina käyden
vaeltavat laulaen pois.
Rotkosta luolamme ahdinkotäyden
päästä jos vois!
Merta ja ilmaa halkovi haaksi
rotumme rohkean tään,
sentään se orjana maatuvi maaksi
tyrmässään.
Sentään se parhaansa painua antaa
kalpeaan katveeseen.
Missä on siipi, mi kahlitun kantaa
vapauteen?
Tiedän ma linnut, jotka ei pelkää,
tottele kahleita maan,
vyöryväin vetten salpaus-selkää,
pahuuttakaan.
Tuuli käy tieltänsä rannattomalta,
raskas on maa.
Miel'kuvain linnut, ahdingon alta
lentohon lehahtakaa!
Myrskyssä myrskylintujen lailla
paikkanne on.
Teille on uskottu kuoleman mailla
henkemme kuolematon!