(Kuva 2)
Ruumis on päältäpäin mustamainen; selkä taikka sen sivut omat täynnä
pytkyliäisiä valkosenmoisia renkaita noin 1 1/2 eli 2 tuuman pituudesta.
Silmäin ympärystät yhdenkarvaiset. Tämä on Pohjan hylkeistä vähin eli
tavallisesti lähes 2 kyynärän pituinen.
Saiman järvessä on tämä mustan harmaa, kyljet ja vatsa täynnä
pytkyliäisiä suurempia renkaita, 2 1/2 eli 3 tuuman pituisia. Pitkin
selkää omat renkaat sekaantuneet yhteen, noin 3 korttelin pituudesta.
Ladogan järvessä on tämä melkein umpimusta; kyljissä sekanaisia vaaleita
pilkkuja.
Norppa asuu paitsi näissä Suomen järvissä, joihin hän on tullut merestä,
Suomen ja Pohjan lahdissa. Talvella tekee hän kynsillänsä pienen läven
jäähän, josta hän hengittää. Niin tässä kuin muissakin kohdissa elää
norppa aivan edellisen (viikarin) tavalla, jonka kanssa hän myös on
hyvässä sovinnossa.
Tämä on kaikista hylkeistä vahingollisin ihmisille; hänen paras ruokansa
on silakka ja silli. Tullen paikalle ja ajain takaa kaloja, karkoittaa
ja pelättää hän kalat pois rannasta. Lisäksi vielä kokee ja repii hän
kalastajain pyydykset.
Kiiman aika sanotaan olevan kesäkuulla ja synnyttämisen tapahtuman
talvella (saman sanovat muutamat viikarista). Kuutti on ensin vaatetettu
valkoiseen villapukuun. Emä holhoo häntä huolella eikä päästä veteen
ennenkuin villa on pudonnut. Sitte seuraa hän äitiänsä siksi että kiiman
aika tulee, jolloin äiti ajaa hänen pois seurastansa.
Norppa ammutaan ja otetaan verkkoon samalla tavalla kuin viikarikin;
usein ammutaan hän myös nenään, jonka hän pistää ylös veden pintaan
hengittääksensä. Sillä hän on niin lihava että hän kuoltuansa nousee
veden pinnalle.
Norppa on suuresti hyödyllinen; sillä hänessä on kokonsa suhteen enempi
rasvaa kuin muissa, ja sekin on vielä hienompaa ja parempaa.