(Kuva 3)
Tämä on joksiki edellisen kaltainen, vähän suurempi; mutta sen karva on
harmaa, täynnä suurempia eli vähempiä mustia pilkkuja. Sen karva muuttuu
paljo ikänsä jälkeen vuosi vuodelta. Äitin kohdussa on sillä kiiltävä
hopean valkoinen villa; kohta synnyttyä vaalean harmaa ja vielä samana
vuonna muutamia mustia pilkkuja, jotka toisena vuonna enenevät; sitte
enenee kirjavuus ja viidentenä vuonna on hän valkoinen, mutta
kummassakin kyljessä suuri luun kaltainen musta pilkku, jotka häpäitten
ylitse yhdistyvät.
Tämä hylje asuu Pohjaisessa jäämeressä ja sen tahdissa sekä Europan ja
Aasian että Amerikan puolella. Joka vuosi kulkee hän määrätyllä ajalla
paikasta paikkaan, johon arvellaan monta syytä; toiset sanovat hänen
hakevan rauhallista paikkaa synnyttääksensä, toiset luulevat hänen
seuraaman Lodna-kalaa (eräs norren lai), jota hän rakastaa ruaksensa,
toiset arvaavat hänen seuraavan kulkujäitä, joiden päällä hän kernaasti
lepää. Ehkä on kaikissa näissä vähän perää kussakin. Valkiaan mereen
tulee hän syksyllä ajojäitten seurassa ja lähtee pois huhtikuulla.
Spitsbergen luodoissa on hän koko vuoden; sillä siellä ei koskaan puutu
ajojäitä.
Rauhallisessa paikassa ja tyvenellä oleskelee tämä hylje joukoissa
monella tavalla pyörien vedessä. Kalaparven havaitessa sukeltavat kaikki
äkisti ja nousevat ylös samassa paikassa. Mutta jos yksi heistä äkkää
vaaran, syöksee hän metelillä veteen, joka on toisille merkkinä
pikaisesti pakenemaan. Yhtä haavaa katoo koko joukko ja näkyy vasta
kaukana siitä paikasta. Vaaraa pelätessä, pistää hän ainoasti sieramensa
veden rajaan hengittääksensä ja vaipuu kohta alas paikasta pakenematta.
Kiiman aika luullaan olevan elokuulla; maaliskuulla synnyttää emä yhden
penikan.
Tämä hylje on Grönlantilaisten ainoa rikkaus ja heidän ainoa
elatuksensa. Mutta paljo muitakin on tämän vihollisia pohjaisessa
jäämeressä; valaskalan pyytäjät tappamat näitä paljo.