KANTTORI. Mutta voidaanko mitään päättää, ennenkuin tiedetään mitä
kauppaneuvos sanoo?
POMMERI. Niin. Tämä on hyvin ronklinen asia. Tästä on tuumittava oikein
tarkoin. Ja pitäisi saada tietää se kauppaneuvoksen meininki.
ELLEN ruokasalinovesta, sarvineen ja vyöliina käännettynä mutkalle,
jossa on hiekkaa, ryntää puskemaan Pommeria.
POMMERI. Ai lempsatti, ai, ai! Pormestari ai, ai, katso mitä tuo
tyttösi tekee!
PORMESTARI. Mari! Katri! Vappu! Vai Ellenkö se on? Ellen sinä! Ellen!
ELLEN (ryntää pormestaria kohden, joka juoksee pakoon). Ellen! Ellen!--
Ottakaa pois siltä nuo sarvet.
KANTTORI tarttuu kohennusrautoihin.
ELLEN (jättää kohennusraudat, asettuu heihin selin). Nyt se rupeaa
kuopimaan hiekkaa. (Syytää hiekkaa molemmin käsin selkänsä taakse.)
NAATUS istuu koko ajan rauhallisesti kirjoittaen ja huomaamatta mitään.
PORMESTARI. Ellen! Ellen! (Yrittää hänen luo, vaan saa silmänsä
sokaistuksi.) Mamma! Mamma! Mamma!
PORMESTARINNA (kiiruhtaa ruokasalista). Mikä täällä on?--Ellen! (Saa
silmiinsä hiekkaa.)
KANTTORI. Mutta Ellen! (Yrittää luo, vaan alkaa siristellä ja
pudistella kuin saatuaan hiekkaa ihon ja vaatteitten väliin.)
POMMERI. Tyttö pakana! (Saa hiekkaa suunsa täyteen, että alkaa sylkeä
töpehtiä.)
PORMESTARI. Missä se mamma on?
PORMESTARINNA. Täällä minä olen jossakin. (Lähtee). Ammuu, ammuu,
ammuu--
Esirippu.