POMMERI. Naatus, vedä sinä nuo kamarin ovet kiinni.--No niin. Eikö se
ole johtokunnan yksimielinen rinsiippi, että Hurmerinta pois?
KANTTORI. On!
POMMERI. Naatus, kirjoita pykälä, että pois!
RAUTIAINEN. Herra puheenjohtaja.
POMMERI. Mitä sillä Rautiaisella on sanottavaa?
RAUTIAINEN. Minulla ei ole ollut tietoa, mistä on kysymyskään. Nyt
kuulin, mutta en tiedä, minkä johdosta tämä äkillinen päätös tehdään.
POMMERI. Lukisit sanomalehtiä, niin ei tarvitsisi selittää!
RAUTIAINEN. Minä olen lukenut ja säästän herra puheenjohtajan vaivoja.
Mutta on toinen seikka: tietääkö toimittaja syitä tähän, tietääkö edes
johtokunnan kokouksestakaan?
POMMERI. Sinulla on aina niitä verukkeita!
RAUTIAINEN. Jos johtokunta tahtoo ihmisellisellä tavalla menetellä,
niin on herra Hurmerinta kutsuttava sisään, ilmoitettava, mistä häntä
syytetään, ja annettava tilaisuus puolustaa itseään.
PORMESTARI. Kyllä niin on tehtävä.
POMMERI. Sinä Rautiainen luulet, että minä pelkään? Naatus, käske
sisään Hurmerinta!
HURMERINTA tulee kamaristaan, kirjoitettu paperiarkki kädessä.
POMMERI. Tietääkö Hurmerinta, mikä mies minä olen? Minä olen vain
värjäri. Niin, värjäri vain! Mutta tätä kaupunkia ei olisi olemassa,
jos ei minua olisi.--Elä sinä Rautiainen levittele silmiäsi, sillä se
on tosi! Viime tulipalossa, kuka pelasti kaupungin? Jos en minä olisi
omalla ekstinttorillani joutunut ajoissa--
KANTTORI. Eläpä nyt, Pommeri, kehu itseäsi, sillä eri mies se oli, joka
pelasti kaupungin, komensi ja johti kaikki.
POMMERI. Sinä vissiin? Sanopa sinä, pormestari, miten tämä tulipalo
oli!
RAUTIAINEN. Mutta eihän se kuulu tähän asiaan!
POMMERI. Se kuuluu tähän asiaan, että minua ei saa tulla lehdissä ja
varsinkaan omassa äänenkannattajassani haukkumaan, sillä minä olen
rehellinen mies. Muuta ei minulla ole sanottavaa, sanokoot nyt muut.
NAATUS. Saanko minä nyt lausua mielipiteeni?--Minulla on tehtävä eräs
kysymys herra Hurmerinnalle. Otsakirjoituksena muutamalla artikkelilla
oli »Soopankeittolaitoksen perustamisesta». Mutta itse kirjoituksessa
oli sitten sopankeittolaitoksesta puhuttu. Minä en päässyt selville
tarkoitettiinko esittää perustettavaksi soopan- vai sopankeittolaitos,
vaiko molemmat.
RAUTIAINEN. Mutta onko tuo nyt--! Senkö vuoksi maisteri Naatus tahtoo
toimittajan erotettavaksi, että itse olette--jääköön sanomatta!
NAATUS. En minä tahdo erotettavaksi.
KANTTORI. Herra puheenjohtaja! (Nousee seisomaan) Tässä asiassa voisi
vetää esiin useampia kantoja, mutta tärkein kanto on se--
NAATUS. Veli käytti väärää sanaa, tämä, jota veli tarkoitti, on
nominatiivissa kanta, genetiivissä kannan--
POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa!
KANTTORI. Minä tahdon vain sanoa, että Suomen kansa, tämä kansa, joka
vuosisatoja on luottanut--
RAUTIAINEN (nousee kiivastuneena). Minua hävettää!
POMMERI. Ei saa keskeyttää puhujaa!
RAUTIAINEN. Minä keskeytän! Minua hävettää, ei teidän raukkamaisuutenne
eikä se kömpelyys ja tuhmuus, jolla esiinnytte, se on teille lieventävä
asianhaara, sillä silloin raukkamaisuus ei jää huomaamatta niinkuin
kaikella taitavuudella peitettynä, minua hävettää se, että minä olen
ollut samallainen raukka, niin istuessani tämän johtokunnan jäsenenä
kuin muissakin yhteisissä asioissa. Ja silmänvoiteesta kiitän
kirjoitusta »Kauppaneuvoksen härkä», jonka te tahdotte lukea herra
Hurmerinnalle synniksi.
POMMERI. Rautiainen toivoo valtiopäiville!
RAUTIAINEN. Minä panen vastalauseeni tätä johtokunnan kokousta vastaan.
Tämä on laiton, sillä tätä ei ole kutsuttu kokoon säännöissä määrätyllä
tavalla. Ja minä nyt poistun. (Menee eteiseen.)
POMMERI. Jatka sinä kanttori vain, sinulla tuntui olevan hyvä alku.
KANTTORI. Huolimatta siitä, että edellinen puhuja, joka niinkuin me
kaikki tiedämme, on--niin sanoakseni--ja vielä enemmän on ollut--niin
on minulle kerrottu--ja--
PORMESTARI. Minä pyytäisin huomauttaa, ettei mentäisi
persoonallisuuksiin.
HURMERINTA. Minä pyytäisin saada sananvuoron ja toivon, että se mitä
minulla on esiintuotavaa on antava asialle toisen ratkaisun kuin mitä
arvoisa johtokunta--
HILLERI tulee eteisestä, ojentaa HURMERINNALLE sähkösanoman ja menee
eteiseen.
HURMERINTA (silmättyään sähkösanomaa rutistaa paperiarkin). Minä pyydän
ilmoittaa, että minulle on tarjottu toimittajan paikka Helsinkiin
perustettavassa lehdessä, ja odottamatta arvoisan johtokunnan päätöstä
eroan lehdestänne, lausuen herroille kiitokseni. (Kumartaa ja repien
kirjoitetun paperiarkin poistuu eteiseen.)
POMMERI (pitkän ällistyksen perästä). Mene nyt, kanttori, sinne
valtiopäiville, niin tarkenet!
KANTTORI. Ei tarvitse sinunkaan sinne asti mennä. Kyllä näet nyt nimesi
Helsingin lehdessä.
PORMESTARI. Täytyy sanoa, että Pommerin käytös, puheenjohtajana
varsinkin, ei ollut sopiva--
KANTTORI. Minä en ehtinytkään puhua paljo.
POMMERI. Niin, niin, niin. Minä se taas olen syntipukki.
NAATUS. Mitä minä kirjoitan päätökseksi?
PORMESTARI. Olemme olleet liian kiukustuneita. En minä syytä muita,
vaan itseäni. Ja oikeastaan onhan sitä ollut syytä kirjoittaa niin ja
olisi ollut syytä sanoa pahemminkin.
POMMERI. Onko siinä kirjoituksessa oikein mainittu minun nimeni?
PORMESTARI. Etkö sinä ole sitä lukenut?
POMMERI. En minä vielä ole sitä lukenut, on ollut niin kiire. Kanttori
vain sanoi, että siinä on minustakin.
KANTTORI. Ei ollut nimeä, vaan oli niin hassusti sanottu
periaatteenmiehestä kauppaneuvoksen härän edessä.
POMMERI. Vai niin.--Mutta Rautiaisesta ei ollut mitään?
KANTTORI. Oli häneenkin sopivaa.
PORMESTARI. Mutta Rautiainen puolusti Hurmerintaa.