HURMERINTA. Niin se nyt kävi, Hilleri. Lyhyeen loppui ilo.
HILLERI. Herra toimittaja ei tosiaan ole monta päivää ollut täällä.
HURMERINTA. Mutta minä tuumiskelin tuolla itsekseni, että jos Hilleri
tulisi johtokuntaan ja ilmoittaisi itse, että te olette kirjoittanut
sen kirjoituksen.
HILLERI. Kyllä, kyllä minä tulen, herra toimittaja.
HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä--ja mitäpä
ne Hillerille voivatkaan?
HILLERI. Minkä ne minulle voivat!
HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena
paikkakunnalle--
HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää,
mikä on totta mikä valetta.
HURMERINTA. Minä teen oikein kirjallisen lausunnon, niin voin paremmin
muodostaa ja punnita kaikki. (Menee kamariinsa.)
HILLERI (jälessä). Aivan niin, herra toimittaja, ja kirjoittakaa hyvin
nöyrästi ja alamaisesti.
NAATUS (tulee ruokasalin ovesta liuskoja kädessä). Eihän täällä ole
vielä ketään. (Menee katsomaan Hurmerinnan ovelle.) Ei täällä olekaan
vielä johtokunnan jäseniä ketään.--No minä menen piika Maijaa
puhuttelemaan vielä.--Vai niin, vai pormestarin kamarissa. (Lähtee
pormestarin kamariin päin.)
POMMERI (pistää päänsä pormestarin kamarin ovenraosta). Naatus jo on
täällä. (Tulee sisään.) Pidetään vain kokous, tulkoon Rautiainen, jos
tahtoo. Tulkaa sisään! Pormestari, tule sinäkin kuuntelemaan, olethan
sinä osakas. Ja olisi saanut olla muitakin osakkaita. Ei olisi
haitannut. Se kun ei tullut hoksatuksi sitä.
PORMESTARI ja KANTTORI tulevat sisään.
KANTTORI. Olisi tehty oikein julkinen kokous!
RAUTIAINEN (tulee eteisestä). Hyvää päivää!
POMMERI. Päivää. No nyt kun Rautiainen tuli, niin on lainvoipainen
kokous. (Istahtaen) No istukaa nyt ja aloitetaan kokous! Naatus
kirjoittaa pöytäkirjan.
HILLERI tulee Hurmerinnan kamarista kapsäkki kummassakin kädessä ja
vaatemytty kainalossa.
POMMERI. Hilleri! Sät törren vast!
HILLERI. Minä en engelskaa osaa, vaan sanopa Pommeri ruotsiksi, niin
heti ymmärrän!
POMMERI. Tämä on lehtipuulaakin tiretsuunin kokous!