NEITI SALMELA. Että--?
HILLERI. Että tämä naama ei passaa, ja kotinaamani jätän aina kotia.
NEITI SALMELA. Minä pyydän saada teiltä neuvoa, vähän vain neuvoa.
HILLERI. En voi teitä neuvoa. Meillä on eri usko.
NEITI SALMELA. Mistä?
HILLERI. Juuri siitä, mistä ei saisi olla.
NEITI SALMELA. Minä en ymmärrä teitä.
HILLERI. Turhaa on silloin puhella.
NEITI SALMELA. Mutta, hyvä Hilleri, kuunnelkaa, kun minä puhun teille.
Minä pyydän, minä rukoilen. Minä en pääse alkuun, jollette te anna
minulle vähänkään tietoa. Istukaa nyt ja antakaa minun puhua.
HILLERI (joka koko aikana ei ole katsonut neiti Salmelaa silmiin,
istahtaa tuolille lynkäpäisilleen ja panee kätensä kasvojensa
suojaksi). Puhukaa.
NEITI SALMELA. No kuulkaa! Onhan täällä muitakin kuin kauppaneuvoksen
härän palvelijoita?
HILLERI nyökäyttää päätään.
NEITI SALMELA. Ja niitä on ehkä koko suuri joukko?
HILLERI nyökäyttää päätään.
NEITI SALMELA. Ne kaikki toivoisivat asiain olevan toisin, mutta
toisilta puuttuu rohkeus ryhtyä mihinkään, toisia vaivaa saamattomuus,
toiset ovat paatuneet välinpitämättömyyteen j.n.e.
HILLERI nyökäyttää päätään.
NEITI SALMELA. Ei siis tarvitse muuta kuin saada joukko liikkeelle tahi
osakaan heistä, parhaat, niin toiset tulevat vähitellen jälessä? Eikö
niin?--No nyökäyttäkää tahi pudistakaa päätänne, Hilleri!
HILLERI. Kuka ensin panee liikkeelle?
NEITI SALMELA. Ei tietysti kukaan, jos ei kukaan yritä. Mutta minä aion
yrittää. Nimittäkää minulle muutamia valituimpia. Minkälainen mies on
tohtori?
HILLERI. Hyvä.
NEITI SALMELA. Ketä muita?
HILLERI. Kysykää häneltä.
NEITI SALMELA. No hyvä. Nyt minä olen valmis!
HILLERI. Viitsittekö vaivautua vähän lähemmäksi, ettei tarvitse niin
äänekkäästi puhua?