POMMERI. Ja sikaneeratuksi! Minä kysyn onko?
PORMESTARI. Mekö, pormestarinna ja minäkö olemme sen tehneet?
POMMERI. Kuka esitteli tänne Hurmerintaa sanomalehdentoimittajaksi?
KANTTORI. Sinä, pormestari!
PORMESTARINNA. Ja kuka hänet valitsi?
PORMESTARI. Johtokunta, johon en kuulu minä.
POMMERI. Minä johtokunnan esimiehenä en lausunut puoleen enkä toiseen,
mutta sinä, kanttori!
KANTTORI. Minä puolustin, mutta minä luulin häntä toiseksi mieheksi,
ideaaliseksi mieheksi.
POMMERI. Siinä sinä nyt näet, mihin niillä iteaaleilla pääsee! Ei,
rinsiippi se olla pitää! Jos olisi pietty rinsiipistä kiinni--
KANTTORI. Eilen illalla sinä olit illallisilla hänen kanssaan.
PORMESTARINNA. Käsi kaulassa!
POMMERI. Käsi kaulassa?
PORMESTARI. Käsi kaulassa todella olitte, kun juotiin kahvia ja
munkkia.
PORMESTARINNA. Ja Pommeri koetti kaikella tavoin vaikuttaa, että
Hurmerinta esittäisi lehdessä teitä valtiopäiville.
POMMERI. Mikäs se oli takana kanttorilla iteaalisilla päivällisillään,
jotka pitäisivät olla huomenna! Syötä nyt sitä iteaaleillasi.
KANTTORI. Enpä syötä!
POMMERI. Ja pormestari ja pormestarinna ovat Hurmerintaa kantaneet
kämmenillään. Muka Aleksantralle mieheksi.
KANTTORI. Hukka yritys. Hän naipikin rouva Danellin!
PORMESTARINNA. Meidän Aleksandra ei välitä hänestä, ei ollenkaan. Ja
minäkö antaisin tyttäreni tuollaiselle miehelle, jolla ei ole
ymmärrystä tuon enempi.
PORMESTARI! Eikä kiitollisuutta! Pidetty kuin omaa poikaa, niin tuolla
tavoin.
POMMERI. Koira! Minä niin syötin ja juotin juuri silloin kun se oli
haukkua räkyttänyt. Lempsatti, etten minä eilen tullut lukeneeksi
lehteä. Nyt minua vasta alkaa oikein harmittaa! Aika kantaali. Aika
kantaali!
HILLERI (tulee eteisestä poliisikonstaapelin virkapuvussa, jonka kaikin
puolin selvään näkee lainapuvuksi). Herra pormestari. Se sotaherra,
joka laivalla tuli, oli teurastaja Tolosen poika, Pekka, joka on
rakuunarykmentissä siknalistina.
PORMESTARI. No niin! Tyhjää hölpöttivät!
HILLERI. Mutta kauppaneuvos tuli kotia.
KAIKKI. Kauppaneuvos!
PORMESTARINNA. Pappa, käske Hurmerinnan muuttaa pois, heti!
POMMERI. Ja heti viralta pois! Heti!
KANTTORI. Kutsutaan johtokunta koolle tänne nyt heti!
POMMERI. Niin, mitä veli pormestari sanoo siitä?
PORMESTARINNA. Niin, kokoontukaa vain täällä.
KANTTORI. Meitä on jo kaksi johtokunnan jäsentä, kun saadaan vielä
joku, Naatus ja--
PORMESTARINNA. Naatus onkin tuolla kyökissä, ollut jo aamusta asti,
tutkii piikain kieltä.
PORMESTARI. Kauppias Rautiainenhan asuu aivan tässä vieressä.
Lähetetään joku meidän tytöistä käskemään hänet.
POMMERI. Se olisi melkein parempi, ettei se Rautiainen tulisi.
KANTTORI. Mutta pitää olla vähintään kolme johtokunnan jäsentä paitsi
puheenjohtajaa.
POMMERI. Mitäs sitä tarvitsee olla niin iteaalinen.
PORMESTARI. Mutta ettei Hurmerinta voisi syyttää laittomuudesta.
KANTTORI. Ja me äänestämme Rautiaisen kumoon.
POMMERI. No olkoon, eipähän sillä, että paljon painaa semmoinen
nappikauppias, yks Rautiainen!
PORMESTARI. No mamma, hommaa sinä sananviejä Rautiaiselle.
PORMESTARINNA. Mutta ilmoita ensin, pappa, Hurmerinnalle, että saa
muuttaa meiltä pois heti. Heti!
PORMESTARI. Tarvitseeko sitä nyt--?
PORMESTARINNA. Tietysti!
PORMESTARI. Mutta kun Pommeri ilmoittaa johtokunnan kokouksesta,--niin
arvaahan se siitä.
POMMERI. Sinä kanttori saat hänelle ilmoittaa.
KANTTORI. Mutta sehän on puheenjohtajan asia.
POMMERI. Se on liian suuri kunnia Hurmerinnalle, kun puheenjohtaja
ilmoittaa. Sanoa tokaise sinä vain.
KANTTORI. Mennään yhdessä, niin on samalla kuin todistajan läsnä
ollessa sanottu.
POMMERI. Niin tosiaan.
KANTTORI ja POMMERI (lähtevät vierekkäin, vaan oven eteen tultuaan
kääntyvät takaisin molemmat yht'aikaa). Pannaan tuo Hilleri!
PORMESTARI. Niin todella. (Hillerille.) Hilleri ilmoittaa herra
Hurmerinnalle--
HILLERI (keskeyttäen)--että talosta pois ja johtokunnan kokous on heti,
ja hänet erotetaan virasta.
POMMERI. Hillerikin se ymmärtää!
PORMESTARI. Mutta Hilleri ei vielä mene, ennenkuin minä pääsen
kamariini.
POMMERI. Mitäs minäkään täällä, minä tulen sinne istumaan siksi aikaa.
KANTTORI. No mahdun kai minäkin sinne?
PORMESTARINNA. Minä menen hommaamaan sitä sanaa Rautiaiselle. Mutta
minkä vuoksi minua kuitenkin itkettää? (Menee ruokasaliin.)
HILLERI (työntää auki toisen ovenpuoliskon, sitten avaa toisenkin ja
peräytyy seisomaan ulohtaammalle). Herra Hurmerinta!
HURMERINTA (tulee saliin kummastuen). Mitä nyt?
HILLERI. Pruu priimuu: Herra pormestarin ja armollisen pormestarinnan
yhteisestä käskystä minä tässä neiti Salmelan todistajana ollessa
ilmoitan, että herra Hurmerinnan on muutettava tästä talosta heti. Pruu
sekunduu: Sanomalehtiosakeyhtiön johtokunnan esimiehen, värjäri Anders
Mattias Pommerin käskystä ilmoitan, että mainitun johtokunnan kokous on
nyt piammiten ja päätetään siinä herra Hurmerinta erottaa
toimittajanvirasta.
NEITI SALMELA (on tullut kamarista). Mitä?
HURMERINTA. Mitä pilaa tämä on?
HILLERI. Kunnioittakaa tätä pukua, jollette minua.
Kadulta, josta tähän asti on kuulunut silloin tällöin naurua, sittemmin
kiistaa, kuuluu kovaäänistä riitaa.
NEITI SALMELA. Minä jo ymmärrän! Minulle on kaikki selvillä!
HURMERINTA. Kuulkaa tuota melua kadulla!
NEITI SALMELA. Niin. Se on toista kuin ontot eläköönhuudot!
HURMERINTA. Mutta tuohan on vihamielistä riitaa!
NEITI SALMELA. Se on terveellistä! Näin juuri piti käydäkin. Piti antaa
sellainen tuulentupsaus, että pölähtivät ilmaan akanat, jotka ovat
olleet päälläpäin kaikessa. Nyt se alkaa!
HURMERINTA. Mutta hyvä lapsi, mitä me teemme ja mitä voimme tehdä, kun
minut erotetaan?
NEITI SALMELA. Jos ei muuta, niin minä käsin kirjoitan toimittamasi
lehden ja kulen talosta taloon lukemassa sitä kuin posetiivinsoittaja
soittamassa. Mutta on muitakin neuvoja, en tiedä vielä, mitä, vaan pane
tavarasi kasaan ja muuta seurahuoneelle.
HURMERINTA. Muuttaa kyllä pitää, se on tietty, kun on käsketty. Mutta
tuskinpa ne voivat minua niin vain erottaa virasta?
NEITI SALMELA. Mene kokoamaan vain tavaroitasi ja kiireellä.
HURMERINTA. Pianhan ne ovat kootutkin, sillä en ole ehtinyt vielä
isosti levitelläkään. (Menee kamariinsa.)
NEITI SALMELA. Me, Hilleri, nyt neuvottelemme, mitä on tehtävä.
HILLERI (katsomatta neiti Salmelaa silmiin). Te kutsutte minut
ministeeriksenne.
NEITI SALMELA (katsoo häntä ja nauraa). Mutta heitetään nyt leikki ja
kujeet. Istukaa nyt. Puhutaan vakavasti ja suoraan.
HILLERI. En istu enkä puhu!
NEITI SALMELA. Minkä vuoksi?
HILLERI. Sen vuoksi, etten minä osaa puhua teidän kanssanne, neiti
Salmela.
NEITI SALMELA. Minkä vuoksi?