PORMESTARINNA (eteiseen). Ei saa kuitenkaan olla hävytön. Mutta minä
tiedän, mikä varmaan auttaa, jos ei muu. Tahdo siltä rahaa. Se on niin
kitsas, niin kitsas. Pyydä häneltä vain viisi penniä, niin silloin hän
lähtee hyppyyn kuin henkeä uhattaisiin. Ja muista sulkea ovi hänen
jälkeensä, muuten meidän sali taas muuttuu kievariksi, niinkuin
eilenkin. (Juoksee ruokasaliin.)
ROUVA DANELL (tulee eteisestä, laukku kädessä). Ei minulla mitään niin
kovin tärkeää asiaa olekaan pormestarille. Voi kun tämä sali näyttää
nyt niin hauskalta!
PALVELIJA (on tullut rouva Danellin jälessä). Ei ollenkaan hauskalta!
ROUVA DANELL. Ei suinkaan se ollut neiti Aleksandra, jonka minä olin
näkevinäni tuon kamarin ikkunasta.
PALVELIJA. Neiti Aleksandra se oli.
ROUVA DANELL. Eivätpä silmäni sittenkään valhetelleet. (Nauraa.) Neiti
Aleksandra oli vielä paita päällä.
PALVELIJA. Ei ollut paitaa.
ROUVA DANELL. Minä näin äsken pormestarinnan kaupungilla ostoksilla. Ei
suinkaan hän ole vielä tullut kotia?
PALVELIJA. On tullut.
ROUVA DANELL. Ei sinun tarvitse pormestarinnalle sanoa, että minä olen
täällä. Minulla on vain vähän asiaa herra Hur-Hur-Hurmerinnalle. Ei
suinkaan hän ole kävelemässä?
PALVELIJA. On parasta aikaa.
ROUVA DANELL. No minä odotan häntä. Sinä saat mennä.
PALVELIJA. Hyvä rouva, antakaa minulle viisi penniä.
ROUVA DANELL. Kernaasti, sillä sinä aina puhut totta. Pormestarinna jäi
minulle eilen velkaa viisi penniä, sinä saat sen häneltä periä.
PALVELIJA. Se ruvetkoon olemaan teidän hassunanne! (Menee ruokasalin
ovesta.)
ROUVA DANELL yksin jäätyään menee Hurmerinnan kamarin ovelle ja
kurkistaa reikelinavaimen reijästä raottaen oven. Juoksee laukulleen,
josta ottaa seteleitä ja kultarahoja, ja rientää Hurmerinnan kamariin.
HILLERI (tulee eteisestä ja pysähtyy haistellen, huomaa rouva Danellin
laukun, menee kurkistelemaan ja nostaa irtonaisia seteleitä. Pudistaa
päätään.) Täkykaloja! (Ottaa laukusta kauniin kirjekuoren.)
Hurmerinnalle. Vai toisen apajalle sinä. (Ottaa avonaisesta
kirjekuoresta 500-markkasen, kääntyy selin yleisöön ja kuin kaukaa
katsellen levittää 500-markkasen, jonka sisässä on rouva Danellin
valokuva). Valokuva ja viidensadanmarkan raamit! (Valitsee lattialta
olevista korteista ja vaihtaa sen valokuvaan.) Tämä on onnistuneempi!
Ristirouva! (Pistää kuoreen, panee laukkuun ja yrittää pormestarin
kamariin.)
KANTTORI (tulee eteisestä). Tiedätkö, Hilleri, onko herra Hurmerinta
kotona?
HILLERI. Ei ole, äsken tuli minua vastaan, mihin lie mennyt. Eikä
pormestarikaan ole kotona, ja pormestarinnalla on, tiedän minä,
erittäin kiire, ja minulla on kiire.
KANTTORI. Minusta tuntuu, että rouva Danell on täällä?