PORMESTARINNA (jälkeen). Armas ei saa mennä muualle, ettei viivy.
(Kovemmin.) Armas! Ottaako Armas ruokaryyppyjä? Vai niin. Minä kysyin
vain sen vuoksi, että minä papalle valmistan syrpriisin, otan hänelle
vähän mukaan, sillä pappa hirveästi rakastaa ruokaryyppyjä.
PALVELIJA (tulee ruokasalin ovesta). Paljonko sitä paloviinaa pitää
panna?
PORMESTARINNA. Pieni ryyppylasillinen vain, yksi ainoa.
PALVELIJA. Mihin sen saa sopimaan semmoisen vingerporinmäärän!
PORMESTARINNA. On kai meillä joku pieni tyhjä pullo.
PALVELIJA. Enpä ole erottanut muuta kuin litranvetoisen lysolipullon.
PORMESTARINNA. Minä tulen itse hommaamaan. Onko ruokatavarat jo kaikki
laitettu?
PALVELIJA. Millä aikaa? Ei suinkaan sitä joka paikkaan repeä samalla
kertaa!
Soitetaan eteisen ovikelloa.
PORMESTARINNA (hätäytyen). Se on rouva Danell, minä kuulen soitosta.
Kuule, mene sinä eläkä laske tänne!
PALVELIJA. Mitä minä sille sanon?
PORMESTARINNA. Valehtele jotakin!
PALVELIJA. Mistäpä minä sen taidon nyt sieppaan?
PORMESTARINNA. Sano vain aina päinvastoin.
PALVELIJA. Niillä on konstinsa noilla rouvillakin.
PORMESTARINNA. Eihän auta. Rouva Danell jos pääsee tänne, niin
lyöttäytyy mukaan huvimatkalle. Ja minä en häntä tahdo, en millään!