HURMERINTA. Ette enää minua eksytä! Te onnistuitte saamaan kaulaani
ansan, mutta minä vedin pääni pois! Aioitte saada minut naurun, pilan
ja ivan alaiseksi. Se ei kuitenkaan varsin onnistunut. Minä tunnen nyt
teidät ja minä teidät paljastan!
PORMESTARI (tulee kamaristaan). Täällähän se onkin Hilleri.
Pormestarinna tahtoisi tavata Hilleriä.
HURMERINTA. Minä sanon teille, setä, että tuo mies on suuri lurjus!
PORMESTARI. Hilleri! Hilleri! Hilleri! Onko Hilleri humalassa?
HILLERI. Ei, herra pormestari, ei nyt, ei! (Menee pormestarin
kamariin.)
PORMESTARI. Sitähän minäkin. (Katsoo pitkään Hurmerintaa, sitten
taputtaa olalle.) Kuule, mene nyt maata ja nuku sen aikaa kuin
minä olen maistraatissa. Mamma itse aikoi meille paistaa silliä.
(Makustelee suutaan.)
KANTTORI ja POMMERI tulevat pormestarin kamarista Hurmerinnan luo.
PORMESTARI (jatkaen puhettaan Hurmerinnalle). Ei nyt saa olla huonolla
tuulella. Meillä on tänään illalliset, Pommerin tarjoamat, huomenna
koko perheen huvimatka Onnellisuudensaareen ja ylihuomenna kanttorin
päivälliset, jolloin saamme kuulla suuren uutisen. Niin on mamma
määrännyt. Mutta nyt minun pitää joutua maistraatiin. (Menee
juoksu-jalassa eteiseen.)
POMMERI (katsoo kelloaan). Ja minun pitää lähteä pankkiin.
(Hurmerinnalle, kädet liivin hihareijissä.) Minä olen
tiskonttikometiiassa.
KANTTORI (lyö otsaansa). Sakramenttoo! (Pistää kättä Hurmerinnalle.)
Terve nyt! (Lähtee kiireesti, vaan pysähtyy ja kohottaa kättä.) Mutta
ylihuomenna! (Käsi sydämellä laulaa:) Margareta taratita tamtaa,
Margareta--
PORMESTARI (tulee eteisestä). Pihalla on kauppaneuvoksen härkä!
KANTTORI. Minun pitää päästä vaikka neulan silmästä. (Menee
laitimaiseen ikkunaan.)
POMMERI. En minäkään tänne rupea jäämään arestiin! (Menee toiseen
laitimaiseen ikkunaan.)
PORMESTARI. Ei auta muu kuin vanha konsti. (Menee keskimäiseen ikkunaan
ja alkaa hommautua siitä kadulle.)
POMMERI. Kuule, sinä veli Hurmerinta! Kun tuo kanttori sanoi, että
rinsiipit eivät merkitse mitään!
KANTTORI. Mitä niillä kuivilla prinsiipeillä tekee? Niillä ei maailma
edisty!
POMMERI. Huittalarumsis! Vai ei edisty? Niillä se juuri edistyy, mutta
sen pitää olla rinsiipin luja kuin paksu tervaköysi. (Laskeutuu
kadulle.)
KANTTORI. Mutta mies, joka nostaa ideaalin lipun korkealle--
(Laskeutuu.)
PORMESTARI. Minun mielipiteeni taas olisi, että saisi olla niin
ideaaleja kuin prinsiippejä. (Laskeutuu.)
HURMERINTA (joka on katsonut suu auki ikkunaparaatia, kääntyy ympäri
kuin jotakin henkilöä etsien). Mitähän tämä oikeastaan on!
ROUVA DANELL (pistää päänsä Aleksandran kamarin ovesta). Ei Hilleri ole
enää täällä? (Tulee sisään.) Herra--herra--tahdotteko minua vähän
auttaa?
HURMERINTA. Olen iloinen saadessani siihen pienimmänkään tilaisuuden,
rouva Danell. Te äsken lähditte niin kiireesti, etten minä saanut
lausua teille--
ROUVA DANELL. Nyt minulla on kiire, hirveän kiire. Minun pitää heti
joutua kotia.
HURMERINTA. Rohkenen nöyrimmästi pyytää suosiollista lupaanne saada
astua kynnyksenne yli tullakseni kotonanne esiinkantamaan
kiitollisuuteni.
ROUVA DANELL. Niin minun luo? Mutta vasta ylihuomenna klo 12.
HURMERINTA. Lausun sydämelliset kiitokseni.
ROUVA DANELL. Oletteko hyvä ja nostatte tuonne kadulle tuolin, että
minun on helpompi laskeutua ikkunasta.
HURMERINTA. Mutta hyvä rouva Danell, ette suinkaan te ikkunasta?
ROUVA DANELL. Pihalla on kauppaneuvoksen härkä.