ROUVA DANELL. Mutta jopa tantin vatsa onkin kipeä.--Nyt tulevat
portaita! Kuulkaa!
PORMESTARINNA. Hilleri kolistelee nuohotessaan.
ROUVA DANELL (säikähtäen). Ei suinkaan Hilleri tänne tule?
PORMESTARINNA. Pelkääkö Josefine?
ROUVA DANELL. Hän on niin kiusallinen. Tahtoo minulta rahaa.
PORMESTARINNA (ihmetellen). Hillerikö? Itselleenkö?
ROUVA DANELL. Ostaakseen lapsilleen makeisia. Onko tantilla kaksi
viisipennistä?
PORMESTARINNA. Ei ole kuin yksi.
ROUVA DANELL. No tantti lainaa sen minulle.
PORMESTARINNA. Minulla ei ole muuta kuin tämä, ja minä tarvitsen sen
haettaakseni kermaa.
ROUVA DANELL. Tantti ottaa tämän kymmenen penniä ja antaa minulle sen
viisi penniä, minä saan sitten toisen viisi penniä, kun on haettu
kermaa. (Vaihtavat rahoja)
HILLERI tulee ruokasalista kumartaen rouva Danellille.
ROUVA DANELL. Tässä on nyt Hillerille makeisrahaa, viisi penniä.
HILLERI. Ei se riitä.
ROUVA DANELL. Eilen ette pyytänyt kuin viisi penniä saadaksenne
penninkorpun kullekin lapsellenne.
HILLERI. Mutta nyt minulla on (nostaa toisen käden sormet ja toisesta
kädestä etusormen).
ROUVA DANELL. Hilleri on valehtelija! Eilen näytitte vain yhdellä
kädellä.
HILLERI. Mutta tänä päivänä ei enää riitä yksi käsi.
ROUVA DANELL. Kyllä on Hilleri tyhmä, kun luulee etten minä tiedä,
että--(sekautuen) mitä minä ajattelinkaan sanoa?
HILLERI. Varmaankin jotakin, joka olisi ollut hyvin viisasta.
ROUVA DANELL. Mutta minulla nyt ei ole kuutta penniä.
PORMESTARINNA. No kymmenen penniä.
ROUVA DANELL. Ei ei ei! Minulla ei ole kuin viisi penniä.
HILLERI (alkaen kävellä ympäriinsä hokien). Kuusi penniä tahi yksi
muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku, kuusi penniä tahi yksi muisku...
ROUVA DANELL. Hilleri, te olette hullu!
HILLERI (asettuu lähelle). Raha tai yksi muisku!