HURMERINTA kiiruhtaa katsomaan ikkunasta ulos.
HILLERI (nousee seisomaan sohvan taakse, enemmän hutikassa kuin edellä;
Hurmerinnan kääntyessä päin). Saanko minä laulaa pienen laulun?
HURMERINTA (ystävällisesti). Kernaasti minun puolestani.
HILLERI (nuotittomasti, pitkäveteisesti, alussa hiljaa). Tääääää kylä
on yks (kovasti) pikkainen kaupunkiiiiii. (Puhuu.) Eikö niin?
HURMERINTA. Pieni kaupunki tämä on, mutta minkä minä olen nähnyt,
erittäin kaunis kaupunki, idyllinen!
HILLERI. Kyllä minä tämän tunnen!