Juomme kahvia tornin suojaisessa sopessa. Meidän varjomme kuvastuvat
liian kirkkaassa auringonpaisteessa valkoiselle muurille, ja niistä
tulee jonkinlainen vaihteleva varjokuvaleikki. Christinen ranne
piirtää muurin valkeaan pintaan hennon ruo'on kiertymistä muistuttavan
varjokuvan, käden hämmentäessä kauralientä.
Nicolas nojaa keveästi kasvojaan minun kokonaan mustaa ja hoikkaa
hahmoani vasten, joka jatkuu hiuksista lankeavasta varjostuksesta.
Katselen tätä näkyä sydän jähmettyneenä, ja varjoni on liikkumaton ja
syyllisen näköinen hänen hyväilynsä kestäessä.
Kalpeana Nicolas pitää huuliaan kauan painettuina varjon huulille.