»Nicolas, kuunnelkaa minua.»
»Mitä teillä on sanottavana, ystäväni?»
»En ole enää onnellinen... Minä olen levoton. Pelkään!»
»Pelkäättekö, ystäväni...»
»En! En pelkää... entä te ettekö te pelkää?»
»En, minä en pelkää... en pelkää, ystäväni...»
»Kaikki on siis kunnossa? Kaikki on hyvin meidän välillämme?»
»On. On, ystäväni. Kaikki on kunnossa meidän välillämme...»
»Christinen ja Maximen puolesta kaikki on siis myöskin kunnossa?»
»On. On, ystäväni. Kaikki on hyvin heidän puolestaan...»
»Ah, niin, Nicolas, kaikki on hyvin heidän puolestaan.»
Meillä on niin rauhaisia kesäpäiviä, jolloin kuitenkin rajuilman
tuulahdus herpaisee ja järkyttää, herättää pelkoa ja tekee uhkaavasta
tuhosta varmaksi.