Lapset leikkivät jalkojeni juuressa. He ovat kauniita ja iloisia.
Katselen heitä tietoisena heidän kauneudestaan ja valmiina korjaamaan
heidän virheensä; tuntui siltä kuin huolelliset käteni pitelisivät
heidän pieniä sielujaan muovaillen niitä kärsivällisesti. Sellainen
on äidin ammatti... Ennen avartui olemukseni heidän läheisyydessään
vakavasta ja raikkaasta onnesta. Mutta nyt on lasteni ja minun väliini
levinnyt kevyt verho, joka on suruharson kaltainen.
Vilkas ja voimakas äitiyden ilo on mennyt...
Elämän untuvainen raikkaus on poissa...