Yks' pieni lintu lennähti nyt äsken kuusehemme, hän siinä laulaa
ennätti, jo rientää tyköämme. Ken sijansa nyt täyttänee? Ken illoin,
aamuin laulanee nyt iloksemme täällä?
Oi! kauan suree kuusemme ja muistaa laulujansa! Oi! kauan kaipaa
sielumme tääll' laulurastastansa! Sun sijas' kauan tyhjä on, vaan
ikuisehen muistohon sun aina kätkenemme.
Sä riennät pois -- oi! vieköhön myrskyjen maailmasta sun tiesi lahteen
tyynehen onnea autuasta nauttimaan -- ja sydämen ja tunnon siellä
rauhaisen sun löytäväsi suomme.
Ylhäälle rientos olkohon, ei viihtyin alahalla, tääll' riemu on niin
kelvoton, vaan tuolla korkealla on koto kaunis sävelten ja puhtahitten
sydänten on koto myöskin siellä.
Jää hyvästi nyt Lydia! Oo onnellinen aina! Ja muisto meistä kaikista
sun mielehesi paina! Lempemme, osanottomme ja rehellisin toivomme
seuraapi sua aina!
1872.
<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<tark