23/5 1872.
Armas aamu valkenee, taivas synkkä selkenee, Varpu pieni laulellen
sanoo aamun tullehen; tuuli herää hiljalleen, panee aallon
läikkyilleen; kukat, lehdet nuppujaan rupeavat aukomaan.
Herää, Lyydi, unestais, ettei sua kukaan sais hitaammaksi luontoa
syyttömästi soimata! Avaa silmäs sininen, kukka pieni, hymyillen, joudu
äänes yhtehen liittään kanssa lintusten.
Lyydi! sulle toivottaa sydämestä rakkaasta kaikki tässä olevat, että
päiväs tulevat olisivat onnea, rakkautta, rauhaa täynnä -- ja sun
mieles ain' iloinen ja raitis vain!