Käy Jeesus Kristus tummain vetten päällä,
kuin Genetsaretilla muinen, täällä
edessämme. Oi, nähkää, kaikki kansa,
kuin syvyys kantaa valohaamuansa,
koskettaa tuskin jalka viriin veen...
Käs' vieno viittaa käymään vierelleen...
Äänet alhaalta:
»Oi, Jeesus Kristus myrskypilven päällä,
käy merten jyly, ethän tällä säällä
meit' upottavaan vaadi vaaraan mukaan
ja uskomahan, jot' ei usko kukaan!
Niin meidän olla suo kuin Luoja loi
ja sitä tehdä, minkä luotu voi!»
Ojentuu jälleen käsi valkee, vakaa:
»Siis, lapset, toisianne rakastakaa
kuin veljesparvi ikihyvän taaton,
min huomassa ei ykskään ole maaton,
ei orja, osaton, ei koditon.
Te hyvät olkaa: teillä kaikki on!»
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus yömme mustan yllä,
sun sanas suloiset on kuulla kyllä,
kuin haavekellot soi ne tiellä tumman.
Ne yli voimain käy, tuo surun summan:
pahalla täällä hyvyys maksetaan,
et kuulu, Kristus, meidän maailmaan!»
Tärähtää tanner, järkkyy ilman pielet.
Pois näky häipyy. Haastaa toiset kielet:
»Palvomme valtaa, rakkautta rahaan,
on raha vapautta hyvään, pahaan!»
Kuin haaksi myrskyllä niin huojuu maa
vallassa valheen, vailla Jumalaa.
Äänet alhaalta:
»Oi, valkee Kristus, verkosta tään ilveen
meit' auta, astu elon myrskypilveen!
Ihana ilmestys, sa yksin tosi,
taas näy meille, valo-olentosi
jos hohto edestämme sammuu, niin
me kaikin katoamme syvyyksiin!
»Lyö meidät Kuolo, jolle kuulu emme!
Oi, Kirkastettu, käyös kätehemme!
Kuin menit, palaa jylinässä meren,
aseta aallot, riehut ihmisveren,
tasoita tyrskyin poikki rauhan tie,
mi kauas viittaa, kauemmaksi vie!
»Meill' on nyt palatsit ja valtalinnat
ja kullan ristilöitä täynnä rinnat
Kuin Baabel-tornin taikka pyramiidin
elämän rakensimme, linnun liidin
on omamme ja sentään aine, maa
kuin kahlerauta meitä kuristaa.
»Me tarvitsemme jälleen Vapahtajan,
mi yli voimain vaatii, ratkoo rajan!
Sun ihanuuttas ikävöimme siksi,
se että riittää vuosituhansiksi,
se että sen, min Luoja hetkeen loi,
ikuisuus-olennoksi aateloi!
»Oi valohaamu, valkee Mestarimme,
opeta onni, jonka unohdimme:
taas untes ulapoille pyydä mukaan,
sit' uskomahan, jot' ei usko kukaan,
sit' etsimähän, mikä vaikeint' on,
korkeinta tiessä ihmiskohtalon!»