Mik' on ilmassa jyske?
Mi pilvissä ryske?
Mi taivaankannella kauhu?
Mies orhilla kiitää,
kuin lintu hän liitää,
ylt'ympäri liekki ja sauhu.
Hän Kuusta jo jatkaa,
Mars-tähtehen matkaa,
hän tähdestä tähtehen karkaa,
on kuin valovyössä
hän vyöryisi yössä,
ei muistaisi Maaemo-parkaa.
Hän rientää, hän ryntää,
kuin aura hän kyntää,
kuin Kointähti itse hän koittaa,
hepo henkivi tulta,
uros kiiltää kuin kulta--
ah, kuulkaa, hän tähdissä soittaa!
Hän laulaa: »En onnen
mies ollut, vaan ponnen,
en voiton, vaan taiston ja tarmon,
jumal-liekkien hulmat
myös tunsin ma julmat,
en valtoja säälin, en armon!»
Soi taivaalla kumu,
käy huiske ja humu,
valot suuret ja pienet jo suuttuu:
»Ken on hepomiesi?
Lie hullu kentiesi?»
He itsekin hulluiksi muuttuu.
He hyörii, he pyörii,
he jäljestä vyörii,
hevon harjasta kiinni he rippuu;
hepo korskuen karkaa
kuin kuoleman sarkaa,
taas vainoojat tielle jo tippuu.
Ja sankarin soitto
soi lieto ja loitto:
»Pian, Juppiter, valtasi vaipuu!
Olet ihmisten turma,
titaanien surma
pian taivahat tahtooni taipuu.
Ma heimon nostan,
Prometheun kostan,
ja valtasi vaipuvan tuhkaan
ma pystytän toisen,
mun mieleni moisen--
sua pilkkaan ja uhmaan ja uhkaan!
Minä Hornasta tulen,
kuin tuomio kulen,
kuin rankaisuraippa ma laulan!
Minut hellänä näki
vain hellyyden väki,
mut muilta ma katkaisen kaulan.
Väkivaltaiset murskaan,
mut säästän vanhurskaan,
teen kullekin oikeuden mukaan:
olen sellainen, miksi
kukin uskoo mun, siksi
mun voimaani vältä ei kukaan.»
Hän laulaa, hän soittaa,
hän syöksee, hän voittaa,
jo Helikon hempeä säikkyy;
Runotarten jo rukkain
väri poskien kukkain
kuin kalma jo kalpeena väikkyy;
kuin kuolon on kuilun
ään' Euterpen huilun:
»Menet meistä jo loitolle liian!»
Eraton sydän sykkää
vain murhetta mykkää,
kädet tuskasta vääntyy Thalian.
Mut kuin elon pirtain,
kuin kultaisten virtain,
Polyhymnian soi sävelhyrsky
yli yön valosaarten,
ali taivahan kaarten,
ei kuin kivun, kyynelten tyrsky,
vaan kuin elon vaikeus,
kuin haaveiden haikeus,
kuin kauneus sankarin murheen,
tai kuin suru neion,
mi sulhon ja veion
isänmaalle on uhrannut urheen.