"Hyvä!" Pimeässä ei voinut erottaa asiamiehen kasvojen ilmettä, mutta
hänen äänensä sävy todisti mitä suurinta tyytyväisyyttä. "Tulkaa siis
minun mukaani Amerikaan, niin teidän onnenne on taattu!"
Tyttö seisoi hiljaa, katsellen maahan. Asiamies virkkoi kärsimättömänä:
"No, mitä tuumitte?"
"Minä jään Japaniin."
"Jäätte Japaniin!" Asiamies ei tahtonut voida hallita itseään. "Ja
miksi? Täällähän te ette koskaan voi tulla rikkaaksi. Kuulkaa nyt
minua! Tulen luoksenne huomenna. Missä te asutte?"
"En tahdo, että käytte luonani. Jään Japaniin."
Asiamies, joka huomasi olevansa vähällä kadottaa suuren omaisuuden,
ilmaisi tyytymättömyyttään tavalla, jonka hän kai katsoi sopivimmaksi
pakanain keskuudessa: hän päästi kirouksen.
"Olette hullu, jos jäätte tänne. Te ette koskaan --"
Hänet keskeytti Jack Bigelow, joka tähän saakka oli kuunnellut
keskustelua vaiti, vaan joka nyt melkein suuttuneena huudahti:
"Antakaa hänen olla rauhassa! Onhan hänellä oikeus menetellä mielensä
mukaan. Älkää koettakokaan saada häntä matkustamaan Amerikaan, koska
hän kerran tahtoo jäädä tänne."
"No niin, enhän voi pakottaa häntä ottamaan vastaan edullista
tarjousta", virkkoi asiamies nenäkkäästi, ottaen samalla esiin
nimikorttinsa, jonka hän ojensi tytölle. "Ehkä vielä muutatte
päätöksenne, kunhan lähemmin ajattelette asiaa. Jos niin käy, niin
etsikää minut Tokiosta. Tässä kortissa on minun nimeni ja osoitteeni.
Aion nyt ensin käydä Bombayssa tekemässä sopimuksia muutamien
intialaisten loitsutaiteilijain kanssa ja sillä matkalla viivyn viisi
kuukautta. Sen jälkeen palaan takaisin Tokioon, ennenkuin taas lähden
Kiinaan, Koreaan ja Filippineille. Vasta sitten palaan Amerikaan."
Nuori tyttö otti vastaan kortin ja kuunteli vaiteliaana asiamiehen
puhetta. Tämän lopetettua teki hän jäähyväiskumarruksen ja kiirehti
käsi kädessä seuralaisensa kanssa polkua pitkin eteenpäin.
Amerikalaisten palattua takaisin teehuoneelle haki vanhempi heistä heti
käsiinsä isännän.
"Ettekö te todellakaan tiedä mitään tuosta tytöstä? Kertokaa nyt
kaikki!" pyysi hän arvokkaasti.
Isäntä oli äärimmäiseen saakka kohtelias, vaan kieltäytyi antamasta
mitään tietoja siitä tytöstä, joka oli heille tanssinut ja laulanut.
Viimein antoi hän sentään hiukan perää, vakuuttaen kuitenkin, ettei
hän tietänyt paljon mitään. Tyttö oli saapunut hänen luokseen aivan
vieraana ja tarjonnut palvelustaan, vaan kieltäytynyt kiven kovaan
tekemästä mitään sopimusta, päinvastoin kuin miten geishat yleensä
menettelevät. Suurenmoisilla lahjoillaan, laulullaan ja merkillisellä
tanssillaan veti hän runsaasti yleisöä teehuoneeseen, jonka vuoksi
tytön menettäminen aiheuttaisi hänelle suuren häviön. Hän ei kuitenkaan
oikein pitänyt tytöstä, kytipä hänessä vissi epäluulokin häntä
kohtaan. Tämä saapui vain silloin kun häntä huvitti ja tällaisista
tilaisuuksista ei hänellä ollut mitään aavistusta. Mistä hän tuli ja
minne hän meni, sitä ei isäntä tietänyt. Oli aivan sattuma, että hän
tänä iltana esiintyi. Erään kerran oli hän koettanut hiipiä hänen
jälkeensä, vaan kun tyttö oli sen huomannut, oli hän pakottanut isännän
lupaamaan, ettei tämä koskaan enää seuraisi häntä. Vielä oli tyttö
uhannut, että jos isäntä lupauksensa rikkoo, ei hän koskaan enää
palaja. Isäntä innostui innostumistaan ja lausui lopuksi seuraavat
halventavat sanat:
"Kaunotar, sanotte! Hm, meidän erinomainen valonheittäjämme pettää
helposti. Hän on Tokiosta kotoisin oleva, hyvin mitätön tyttö, jolla
on kaksi sinistä, barbaarimaista silmää, iho, joka on yhtä keltainen
kuin kaikilla Japanin alemman luokan naisilla, sekä ruskean punertavat
hiukset. Kaikesta päättäen on hän vain japanilainen ilotyttö, jolla on
samanlainen sydän ja samanlainen luonteenlaatu kuin yleensä kaikilla
hänen kaltaisillaan epäluotettavilla olennoilla. Se on vierasta
meille ja vierasta teidän arvollenne. Hän on, yhdellä sanalla sanoen,
sekasikiö -- --."