Sydän, nyt kasva ja suurru,
uskohon uutehen juurru!
Pois jätä hourehet hullut,
pienen onnesi miete,
taikka on loppusi tullut!
Taikka sun sitoo
pettymyksien liete,
voimasi nitoo
murheen muratti tumma,
tyhjyys on tultesi summa!
Taikka sa sammutit syyttä
liekkisi, jonk' oli määrä
syleillä äärettömyyttä;
poroksi polttaa väärä,
leimuta, lyödä
kattohon taivahan kuvun
vuoks koko ihmissuvun!