"Nyt on hetki tullut" — puheli juhlallisena kapteenska, joka ei
seisoaltaan saattanut kestää niitä ilon tunteita, jotka hänet tällä
hetkellä valtasivat, vaan hiljaa vaipuen sohvan nurkkaan, avasi sylinsä
tyttärelleen, joka riemuhuudahduksilla vaipui siihen.
Samana päivänä kirjoitti kapteenska miehelleen näin kuuluvan kirjeen:
"Ihmettele minua, Fabian! Olen päässyt toiveitteni perille. Mies — en
puhu nyt tarkemmin hänen ominaisuuksistaan, mainitsen vaan lyhyesti
— siis: mies, sanan ihanimmassa, juhlallisimmassa merkityksessä, on
iskenyt silmänsä tyttäreemme, ainoaan lapseemme, ja on pyytänyt häntä
avio — (p—u vieköön, mies parka! äänteli kapteeni Fabian, kesken
lukuaan, lisäten äänellä, joka ilmaisi rajatonta hämmästystä: onko se
mahdollista?) niin kuului jatko kirjeessä — s.t.s.: _sydämmessään_
on hän häntä pyytänyt, sillä hänen huulensa eivät sitä vielä ole
lausuneet. Mutta minä olen äiti, olen tarkkanäköinen ja katsos,
kallis Fabianini, tässä seuraa kirje, jonka tuo verraton ihminen
tänään — mitä ihanimman kukkaiskimpun kanssa — Lukretialle lähetti
... ymmärrätkö kukkaiskieltä, pikku Mese? Ah, on ainakin kerran ollut
aika, jolloin sitäkin ymmärsit...
Tuleva vävymme on aatelismies ja kamariherra — hänen nimensä on v.
Stehlen. Eikö sinustakin, pikku Mese, ole sointua siinä nimessä? Hän
on rikas — sen ilmaisee koko hänen esiintymisensä ja sitäpaitsi hän
sekä serkkunsa, minun erinomainen ystäväni — majorska Baumann — ovat
ulkomaalaista syntyperää.
Kyllä luulen, Mese hyvä, että matkakassamme riittää, mutta aivan
varmasti en sitä voi sanoa. Kun joutuu korkeasukuisten seuraan,
ei auta esiintyä köyhän vänrikin vaimona. Parasta on siis, että
varustaudut lähettämään noin 50 riksiä lisää, minulle. Jos tuon ne
koskemattomana kotiin, niin sitä parempi; joll'ei, rakas Mese, niin
toivon, että sinä kohta saat korjata sadon siitä kylvöstä, jonka minä,
sinun toimelias vaimosi, olen hyvään maahan kylvänyt.
Viimeistään kolmen viikon kuluttua näet meidät luonasi; tietysti
tulee v. Stehlen ehkäpä myöskin majorska mukaan. Sano Fridalle,
että hän kiillottaa sinisen vierashuoneen, panee sinne puhtaat
akkunaverhot ja laittaa sen kaikinpuolin kuntoon. Heidän pitää muuttaa
makuuhuoneestamme piikojen huoneeseen, jotta majorska saa paikan ja
piiat saavat maata kyökissä.
Niin, Mese, yhdy minun kanssani rukoilemaan tyttärellemme onnea ja
myönnä yhtähyvin nyt kuin vastakin, ett'ei yksikään viisaudessa ja
selvänäköisyydessä voita Sinun hellää vaimoasi