NORONEN (yksinään katselee oven raosta). Se on todellakin hän! Hän
tulee! hän tulee! — (järjestelee vaatteitaan). Nyt, Noronen, nyt
tulee voimat kysymykseen. — (Panee kätensä ristiin). Kova onni,
vastoinkäymiset, minun elämäni kiusaaja! jättäkää minut nyt rauhaan
joksikuksi ajaksi, muutamaksi hetkeksi, neljännestunniksi, tai edes
viideksi minutiksi! Säälikää minua te kiusanhenget, ainoastaan niin
kauvan, että ehdin tunnustaa rakkauteni, ja vastaanottaa hänen
kätösensä...! (Menee Nooraa vastaan.)